Tässä on nyt vasta oltu muutama päivä erossa.. melkein kaksi vuotta asuttiin oli unelmia ja suunnitelmia.. viellä muutamia päiviä sitten hän sanoi haluavansa lapsia juuri minun kanssani, sanoi rakastavansa.. mies lähti juhlimaan eräänä iltana ja kun tulin kotiin töistä seuraavana päivänä oli kotona krapulaa viettämässä vierekkäin sohvalla hän ja hänen exänsä.. ex tyttö ystävä oli saanut vauvan muutamia kuukausia aikaisemmin.. ensimmäinen kysymykseni oli.. onko se poikaystäväni.. ja niinhän se oli... kaupungista en omista yhtään ystäviä ja nytkin asun siskon luona hänen yksiössään... tuntuu että tästä ei voi nousta enään jaloilleen... miksi sitä itse joutuu kärsimään noin.. kun en mitään väärää tehnyt.. tiedän että hän rakastaa minua vielläkin... en vaan pysty tähän... mitä sitä pitää tehdä että paha olo menee pois, oksettaa ja kurkussa pistää.. ruoka ei maistu ei sitten palaakaan...
Niin jätetty
voimaa
121978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tee nyt itsellesi selväksi, mitä on rakastaa.
Sanoa voi ja hokea ja suunnitella vaikka mitä, mutta jos teot ovat tuota luokkaa, niin kysymys ei ole rakkaudesta. Älä ainakaan mene tuollaisen luokse takaisin. Yksinkin voi tehdä paremman elämän kuin haavekuvan tai toivomuksen kanssa.
Muakin oksettaa kovin. Minkäikäinen poikaystävä?? Onko kovin nuori kloppi?
..tsemmppiä sinulle! melkein samassa tilanteessa minäkin, tiedän tunteen, eikä se minun kohdalla tunnu helpottavan..jos saan kysyä mistäpäin mahdat olla? ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Minulla ei ole samanlainen tilanne, tarkoitin että oksettaa sen pojan teot ym. mitä siinä oli. Mutta kokemusta erilaisista tilanteista on. Niin ystäviä ei ole koskaan liikaa. Olen pirkanmaan suunnalta.
joo,minäkin olen pirkanmaalta :)
Ai olet samalta suunnalta. :) Olisihan se kiva jotain kautta vaihtaa vaikka viestejä(?).
..joo olis kyl mukava vaihtaa viestejä, kun kerta samalla suunnalla asutaan :)..joten vaihdetaan, mutta miten =)
joku sähköpostiosoite, mutta .. miten
Voi hemmetti hemmetti sentään! Mikä noita miehiä IHAN OIKEESTI vaivaa.
Sinun tarinasi on kuin jostain mauttomasta saippusarjasta.Miten sinun miehesi voi tehdä noin?Suoraan sanottuna ihan syvältä.
Tiedän miltä tuntuu kun matto vedetään jalkojen alta, mutta noi pahasti ei kyllä minullekaan tehty.
Toivotan sinulle todella paljon voimia ja usko siihen ajatukseen että maailma kantaa.
Ajattele myös jos tämä olisi tapahtunut kun olisitte olleet naimisissa ja teillä olisi ollut yhteisiä lapsia ja sitten buum...yht´äkkiä ilmestyisi joku exä naperonsa kanssa.Onneksi asiat eivät olleet siinä vaiheessa.
Saisit surullisuuden sijasta olla ratki onnellinen etta jalkamiehesi noin selvasti naytti karakterinsa suhteellisen alkuvaiheessa.
Ajatteleppa jos SINA olisit alkanut tekemaan pienia viattomia ihmisalkuja tuon retkun kanssa! Silloin ei vain sinulta mutta myos taysin viattomilta lapsilta olisi revitty jo hyvin tarkeaksi muodostunut ihminen pois elamastaan.
Toden totta saisit olla kiitollinen etta tuo retku ilmaisi mika todellisuudessa on, jo nyt.
Lisayksena viela etta vaikka jalkamiehesi olisi miten tahaansa huonokaytoksinen retku, hanella on nyt velvollisuus omaa siittamaansa lastaan kohtaan, seuraavaksi 18vuodeksi eli kunnes lapsi on taysi-ikainen.
Tee itsellesi suunnaton velvollisuus alaka haikaile tuon isaksi itsensa tekemansa retkun peraan.
Ajattele niin, että siinä kävi kuin pitikin. Ehkä säästyit pahemmalta, suojelusenkeli oli kanssasi. Nyt se tuntuu pahalta, et ymmärrä mikä onni sinua kohtasi; mies ei ollut sinun arvoisesi lainkaan. Tulee aika, jolloin mies tajuaa menettäneensä helmen, sinut. Anna ajan kulua, ja huomaat, miten elämä kantaa sinua.Jonain päivänä valo täyttää mielesi tuon kaiken tuskan jälkeen. Joskus vielä olet onnellinen ja saat sen onnen mikä sinulle kuuluu. Tiedän - olen kokenut vastaavaa ja nyt olen onnellinen, lopultakin - vaikken koskaan uskonut niin enää käyvän. Kaikkea hyvää sinulle!