olen huomannut sen että mulla on tuo ongelma :( olen ihan itse sen nimennyt, te varmaan tiedätte paremmin miksi sitä kutsutaan?
kun esim. kotona laulan missä on vähemmän kaikupintaa niin olen sinut laulamisen kanssa ja nauhallakin kaikki on niin kuin pitää, mutta kun laulan jossain salissa niin kadotan välittömästi tuntuman ääneen ja rupean muokkaan laulua siinä tilanteessa omille korville sopivaksi, ja se tahtoo mennä huutamiseksi ja puristamiseksi!! harmittaa paljon koska silloin suoritus on paljon ali riman. Olisiko teillä rakkaat ammattilaiset antaa vinkkiä ja onko muita ongelmasta kärsiviä?
kun esim. kotona laulan missä on vähemmän kaikupintaa niin olen sinut laulamisen kanssa ja nauhallakin kaikki on niin kuin pitää, mutta kun laulan jossain salissa niin kadotan välittömästi tuntuman ääneen ja rupean muokkaan laulua siinä tilanteessa omille korville sopivaksi, ja se tahtoo mennä huutamiseksi ja puristamiseksi!! harmittaa paljon koska silloin suoritus on paljon ali riman. Olisiko teillä rakkaat ammattilaiset antaa vinkkiä ja onko muita ongelmasta kärsiviä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä, - olen huomannut, että tilalla on vaikutusta äänen sointiin ja sitä kautta laulajan äänen käyttöön. Yleensä kuitenkin tuo kaiku on useimpien mielestä hyvä asia, siitähän tuo yleinen "kylpyhuonelaulaminen" kertoo.
Pitää vaan välttää harjoittelua tilassa, joka johtaa väärään laulutekniikkaan. Mutta salissakin pitää oppia laulamaan,jos aikoo esiintyä.
Itse pidän kuitenkin enemmän tilasta jossa on hiukan kaikua, tai yleensä avaruutta. Kylpyhuoneessa en laula. (Se kai on ns. pätemisen tarvetta, olenhan sitten vähän muita parempi kun en laula kylppärissä enkä karaokessa - jos itseironia sallitaan)
Henkilöutossa laulamista olen oppinut välttämään. Se johtaisi huutamiseen, koska oman äänen voimakkuutta ei kuule oikein. Eräs oopperalaulaja kuitenkin väitti, että palaute on kiinni automerkistä, oikeammin tuulilasin kaltevuudesta. En muista kuka oli laulaja ja mitä mallia hän suositteli (toyota corolla?) koska luin haastattelun joskus 20 v sitten.
Eli mulla ääni menee helposti huutamiseksi huonossa akustiikassa. Lisäksi harmittaa kuin ei saa legatoa sujumaan. Hyvässä akustiikassa, jos kaikua ei ole ylenmäärin (n. yli 4 sek.) ei ole ongelmia.
Toisaalta olen pyrkinyt omaksumaan äänen muodostuksen itsestä käsin, eli että tunnen omassa kropassani hyvän äänenmuodostuksen ja korvilla säädän oikeastaan vain äänenkorkeutta.
Mitä tuo legato tarkoittaa laulamisen yhteydessä puhuttaessa?
Vaikea sitä on täsmällisesti selittää. Thomas Hampsonin selityksen asiasta ymmärsin niin, että kyseessä on kyky tuottaa samankaltaista ääntä koko fraasin ajan, sointiväriä muuttamatta. (Ilmaisun vuoksihan sitä sointia voi ja saa ja pitää pystyä muuttamaan)
Kyseessä ei kuitenkaan ole liukuminen sävelestä toiseen, täytyy laulaa nuotteja, siis tavuja.
Solisteilla esiintyy tätä syntiä, kuorolaisilta se kitketään pian pois.
Jos legato on huono niin laulaja tuntuu laulavan yksittäisiä tavuja. (Pahimmillaan niissä tavuissa on silloin jokaisessa alussa oma crescendo ja lopussa diminuedo)
niin, sitähän se suunnilleen on. Kun on hyvä akustiikka, oma ääni jää soimaan ja tällöin tulee "legato-olo" itselle. Kun taas ympäristö dumppaa äänen, eikä jälkikaikua ole lainkaan, niin tuntuu että omassa äänessä ei ole legatoa.
Kaiku tulee tilasta ja legato ihmisestä, mutta molemmat omalla tavallaan pidentävät äänen pituutta.