Kirjottelin tälle palstalle joskus reilu puolitoista vuotta sitten, juuri päättyneen suhteen myllerryksistä. Silloin tuntui, ettei elämällä ole mitään annettavaa, riitoja ja eroon johtaneita syitä ei saataisi koskaan selvitettyä.
Kiitän luojaani siitä, että maltoin odottaa kärsivällisesti ja antaa ajan tuoda tullessaan mitä tulisi elämässäni tapahtumaan.
Nyt voin sanoa, että elämä hymyilee kaiken jälkeen. En olisi vuosi sitten ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa. Syksyllä muutimme sen entisen poikaystäväni kanssa yhteen asumaan. Tajusimme, että rakkautta vastaan on turha taistella ja päätimme yhdessä jatkaa elämää eteenpäin.
Sen siis halusin vain sanoa, että vaikka kuinka tuntuu siltä että elämä potkii täysillä päähän niin älkää unohtako sitä että vielä se joskus hymyileekin ja näyttää parhaan puolensa!!!
Kiitän luojaani siitä, että maltoin odottaa kärsivällisesti ja antaa ajan tuoda tullessaan mitä tulisi elämässäni tapahtumaan.
Nyt voin sanoa, että elämä hymyilee kaiken jälkeen. En olisi vuosi sitten ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa. Syksyllä muutimme sen entisen poikaystäväni kanssa yhteen asumaan. Tajusimme, että rakkautta vastaan on turha taistella ja päätimme yhdessä jatkaa elämää eteenpäin.
Sen siis halusin vain sanoa, että vaikka kuinka tuntuu siltä että elämä potkii täysillä päähän niin älkää unohtako sitä että vielä se joskus hymyileekin ja näyttää parhaan puolensa!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saako kysyä mitkä oli eroon johtaneet syyt, ja kauanko meni ennenkuin aloitte palailemaan yhteen? Itselläkin ero pitkäaikaisesta suhteesta takana, enkä oikein tiedä mitä ajatella... aikaa on kulunut sen verran että hirveää hinkua ei ole takaisin, mutta ikävä tietenkin jäytää vähän.
Ehkä suurin syy oli se, että olimme nuoresta asti seurustelleet enemmän ja vähemmän vakavasti. Riitelimme pienistä ja turhista asioista ja ehkä molemmat kaipasi vähän irtautumista. Vaikka en sitä silloin halunnut myöntää.
Vaikka uudelleen "tapailuun" ei mennyt useita kuukausia niin ehkä siinäkin ajassa ehtii kasvaa hiukan enemmän aikuiseksi ja alkaa arvostamaan erilaisia asioita.
Eikä siinä mitään menetä vaikka vähän haluaakin katsella ympärilleen. Suhde syttyy uudelleen, jos on sille on tarkoitus:)
Miten päädyitte jälleen yhteen? Siis kumpi teki aloitteen ja miten? Vai kohtasitteko vain sattumalta kaupan kassajonossa ja rakastuitte uudelleen, vai miten siinä kävi? Entä pidittekö toisiinne yhteyttä tuon puolentoista vuoden aikana kun olitte erossa? Tapailitteko, soittelitteko? Entä oliko sinulla tunne, että palaatte vielä yhteen?
Minulla on tilanne, että n. viisi kuukautta sitten erosin poikaystävästäni. Mutta minulla on vahva tunne, että palaamme vielä jonain päivänä yhteen, mutten tiedä koska tai miten se tapahtuu.. Välitämme toisistamme suuresti ja pidämme kyllä yhteyttä. Olisin kiitollinen jos vastaisit! Kiitos ja tsemppiä jatkoon =)
Oikeastaan eron jälkeen meni noin pari kk, ettemme pitäneet lainkaan yhteyttä muutamaa katkeraa tekstiviestiä lukuunottamatta. Yritin tosissani unohtaa ja jopa oppia vihaamaan, että rakkaus katoaisi johonkin - niin paha oli olla.
Kuitenkin pari kk jälkeen aloimme nähdä silloin tällöin lähinnä baarissa. Asuin itse silloin aika kaukana, mutta usein ennen vknloppua tuli viestiä "nähdäänks mahdollisesti" yms.
Oikeastaan olin itse se joka jarrutteli, niin kova kolaus suhteen päättyminen oli. Ehkä näin jälkiviisaana voin sanoa, että kyllä se tunne jossain kyti että vielä palaamme yhteen. Se on tuntunut aina siltä. Eikä se rakkaus mihinkään kadonnut vaikka sitä kuinka yritti hukuttaa ja unohtaa yrittämällä elää toisin.
Pieni ero kyllä opetti sen, että rehellisyys ja avoimuus on avain kaikkeen. Vaikka se silloin tuntui maailmanlopulta, niin kyllä nyt voin sanoa että opin siitäkin jotakin.
Tuntuu että tässä on taisteltu niin paljon, ettei tämä voi olla muutakuin oikeaa rakkautta.
Kaikkea hyvää sinullekkin Utelias. Koskaan ei kannata luovuttaa. Uskon, että jos tunteenne ovat edelleen noin vahvat pienen ympärille katselun jälkeen näette taas sen mikä on tärkeintä - toivottavasti:)