Mä tuun hulluksi kohta. Ollaan avomiehen kanssa hiljattain muutettu yhteen. Oikeastaan ollaan oltu saman katon alla jo muutama vuosi, mutta nyt sitten oikeen virallisesti.
Äsken mulla pärähti kunnolla. Asia oli pieni, mutta sitä edelsi monta samanlaista pientä asia. Kun huushollissa ilmenee jokin epäkohta, niin se on heti mun syy. Olen tästä sanonut, että se loukkaa kun heti epäillään mua, koska 90% tapauksista ei ole mun virheitä. Äsken löysin henkarin pyykinpesukoneesta. Mies oli täyttänyt koneen ja menin sitä tyhjentämään ja oli kuulemma mun syy, että se henkari oli pyörinyt siellä mukana. Samoin, jos auton ovet jää auki, niin se on mun syy.
Olen tästä sanonut, että se on todella loukkaavaa syyttää koko ajan mua ekaks, ennenkun miettii itse kummalla autolla on ollut liikenteessä tai mitä on 2 tuntia sitten tehnyt. En ilmeisesti osaa ilmaista asiaani oikealla tavalla, koska sama jatkuu koko ajan, vaikka aina luvataan, ettei enää näin.
Ja kun loukkaannun niin äijä menee sohvalle katsomaan telkkaria. Ei hievahdakaan. Ei pyydä anteeksi vaikka itken yksin vessassa. Käskee vaan olla hiljaa, että saa itse nukutuksi.
Selittäkää nyt joku mies, miten ton sohvasian saisi tajuamaan, että sen pienet teot loukkaa ja mä en kohta jaksa enää.
Äsken mulla pärähti kunnolla. Asia oli pieni, mutta sitä edelsi monta samanlaista pientä asia. Kun huushollissa ilmenee jokin epäkohta, niin se on heti mun syy. Olen tästä sanonut, että se loukkaa kun heti epäillään mua, koska 90% tapauksista ei ole mun virheitä. Äsken löysin henkarin pyykinpesukoneesta. Mies oli täyttänyt koneen ja menin sitä tyhjentämään ja oli kuulemma mun syy, että se henkari oli pyörinyt siellä mukana. Samoin, jos auton ovet jää auki, niin se on mun syy.
Olen tästä sanonut, että se on todella loukkaavaa syyttää koko ajan mua ekaks, ennenkun miettii itse kummalla autolla on ollut liikenteessä tai mitä on 2 tuntia sitten tehnyt. En ilmeisesti osaa ilmaista asiaani oikealla tavalla, koska sama jatkuu koko ajan, vaikka aina luvataan, ettei enää näin.
Ja kun loukkaannun niin äijä menee sohvalle katsomaan telkkaria. Ei hievahdakaan. Ei pyydä anteeksi vaikka itken yksin vessassa. Käskee vaan olla hiljaa, että saa itse nukutuksi.
Selittäkää nyt joku mies, miten ton sohvasian saisi tajuamaan, että sen pienet teot loukkaa ja mä en kohta jaksa enää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tilaa ...
Tätä vastausta mä vähän odotin. Jos se kerran on näin, niin eikai tässä auta kun pakata kamppeensa.
narsisti, lähde äkkiä...
Kuulostaa siltä, että asut narsistin kanssa.
Mä vaan haluisin, että mutkin huomioitais edes joskus. Ettei kaikki aina ois mun vika.. Saako noin oikeesti kaikkien muiden mielestä käyttäytyä? Se ei vaan oikeesti tunnu tajuavan, että muillakin ihmisillä on tunteet. Olenko mä nyt vaan outo? Jos joku tunnistaa itsensä, niin kertokaa mitä sen päässä vois ehkä liikkua, niin en paisko pyykkejä pitkin lattiaa ens kerralla.
ei toista voi muuttaa ...
Miehesi on yksinkertaisesti ilkeä. Ei sitä tarvitse sietää. Ällöttävän vanhanaikaista tuo syyllisen etsiminen kun saman ajan voisi käyttää miettien mitä asialle voisi tehdä. Lyön hatullisen paskaa vetoa että miehesi on kasvanut syyllistävässä ilmapiirissä ja tullut itse syyllistetyksi jo pienenä. Sama käyttäytymismalli jatkuu aikuisena etkä sinä saa sitä katkaistua, tuskin kukaan saa ellei hän itse tajua omaa paskapäisyyttään.
Itse en suostuisi tulla noin tallotuksi ja muserretuksi, eikä sinunkaan pitäisi. Ei parisuhteen tarkoitus ole itkettää ja rusentaa. Mieti kumpi sattuu enemmän, kertarysäys ja ero vai vuosien kidutus ja vitutus...
saat äijän tajuamaan, kun kerrot sille, että tuo jatkuva vittuilu on saanut sinut miettimään koko suhteen mielekkyyttä.
Pieni ravistelu ja menettämisen pelko saattavat saada ihmeitä aikaan.
Joillekkin tuntuu olevan tärkeää löytää joka asiaan syyllinen.
todellinen luonne ja käytös paljastuu yleensä vasta siinä vaiheessa kun pitää toista itsestäänselvyytenä eikä tarvi enää esittää mitään soidintansseja.Onneks olkoon, oot löytänyt ehkä yhden Suomen viimeisistä tosimiehistä jotka ei anna narttujen hyppiä silmille ja näyttävät missä kaappi seisoo :-)
No joo, pitäiskö sun yrittää sanoa joskus jotain vastaan tai ilmaista jonkun sortin eriäviä mielipiteitä aina silloin tällöin, tosta ei seuraa kuin kilo paskaa että annat toisen pompottaa kuin kolmen euron kulkukoiraa. Ja muutenkin kuullostaa vähän siltä et oot kyllä onnistunu löytään varsinaisen kävelevän kyrvänpuolikkaan, luulis nyt helvetti et normaali-ihmisellä tulis paha mieli tai jonkun sortin tunnontuskia jos toinen vaan itkeä tihrustaa jossain vessan nurkassa.
Ei kannata tommoseen luuseriin tuhlata aikaa, kun kunnollisiakin miehiä on olemassa.
Pakkaa kamat ja lähde hyvillä mielin. Teet siinä oikean valinnan.
Kommentoin vaikka olen nainen. Kokemusta on miehestä (exästä), joka ei halunnut pyytää anteeksi, vaikka oli sanonut jotain todella ilkeää ja saanut minut itkemään. Jos oli jostain asiasta eri mieltä, niin minä en vaan ymmärtänyt. Ei hänellä mennyt jakeluun, että ihmisillä voi olla eri mielipiteitä ja se tosiasia vaan pitää hyväksyä. Joskus saattoi pyytää muutaman päivän päästä anteeksi, lähinnä kai siksi että sai pyörät pyörimään normaalisti. Tuskin koskaan tajusi kuinka pahasti oli loukannut ja pyysi sitten pakon edessä anteeksi että selviää tilanteesta. Miksi ei voi heti pyytää anteeksi jos on käyttäytynyt rumasti??? Varsinkin jos omaa temperamenttiä ja suusta lipsahtaa välillä sammakoita. Tuollainen perustaito kuin anteeksipyytäminen kun yleensä opitaan jo lapsuudessa. Sitäpaitsi en itse edes pystyisi sanomaan mitään todella ilkeää rakastamalleni ihmiselle ja jos jotain lipsahtaisi, niin en voisi olla pyytämättä anteeksi.
Älä jää tuohon suhteeseen itketettäväksi! Itseäni harmittaa kun kestin tilannetta useamman vuoden. Ei tuollaista tyyppiä saa muutettua ja antaminen takaisin samalla mitalla vaan pahentaa tilannetta. Tuollainen kohtelu vähitellen tuhoaa itsetunnon ja luottamuksen toisiin ihmisiin. Jälkikäteen ajatellen, exäni taisi olla jonkinasteinen tunnevammainen, mutta enhän sitä siinä tilanteessa tajunnut. Toivon että osaan jatkossa varoa tuollaisia tyyppejä!
Jotenki vaan jaksan uskoa, että kyllä se siitä. Jos sanon, että tää loppuu nyt tähän, niin sillon jään ihan yksin ja se pelottaa kamalasti. Todellisuudessa, en ole koskaan ollut yksin. Ehkä noloa myöntää, mutta näin on.
Mieheni on lapsuudesta asti opetellut tukahduttamaan tunteensa, koska perheolot hänellä olivat aika helvetillisiä ja häntä on syyllistetty olleessaan lapsi. Jotenkin kuitenkin kuvittelin, että jos hän kerran rakastaa minua, niin pääsisi irti vanhoista malleista. Aikoinaan hän lupasi jopa ensin itse kokeilla muuttaa tapojansa ja sitten mennä jonkun viisaammaan (psykologi esim.) kanssa juttelemaan lapsuuden traumoista. Mutta näin ei koskaan käynyt.
Jokin aika sitten hän ilmoitti, että jos etsin työpaikkaa tai opiskelupaikkaa jostain muualta niin tämä loppuu sitten siihen. Ja hänen elämässään on työ ykkössijalla. Minä vasta sitten..
Ehkä tässä todella pitäisi vaan pakata kamansa ja häipyä. Tulee vaan sellanen olo, että koko mun ystävä- ja tuttavapiiri, sekä sukulaiset syyllistäis mua kun "heitän" noin hyvän miehen menemään. Päällisin puolin ollaan kuulemma niin hyvä pari. En tiedä mistä johtuu että monet tutut ja tuntemattomat heti ensisilmäyksellä kehuvat suhdettamme (?!?!). Kunpa vaan tietäisivät..
ota itseäsi niskasta kiinni ja mietipä tilannetta muutaman vuoden jälkeen.Tilanne tosta vain pahenee, eikä varmasti muutu paremmaksi. Ei toista ihmistä saa kohdella noin, ei vaikka olisikin syypää johonkin virheeseen. Mieti nyt rauhassa, haluatko elää tuollaisen ihmisen kanssa loppuelämäsi?
Ikävä kyllä se taitaa vain olla niin, että ei miehesi muutu, sillä hän ei ymmärrä käyttäytyvänsä väärin sinua kohtaan. Tutulta kuulostaa tuollaiset julistukset, että jos teet niin ja näin, niin ero tulee. Myös minua yritettiin manipuloida uhkaamalla erolla. Ei terve ihminen uhkaile erolla saadakseen oman mielipiteensä läpi. Ei riidellessä eroa saa käyttää aseena toista vastaan, vaan erosta puhutaan kun ollaan tosissaan siinä tilanteessa että ero on paras ratkaisu.
Työ oli minunkin exälleni ykkönen ja kaikki siihen liittyvätä asiat menivät minun ja meidän yhteisten asioiden ja sopimusten ohi. Sen lisäksi hänen asiansa ja menonsa olivat yleensäkin tärkeämmmät kuin minun ja myöskään annettuja lupauksia ei hänen tarvinnut pitää jos ei huvittanut. Tosin omasta mielestään hän perusteli lupausten peruutukset hyvin... Tämä lupausten peruutusoikeus oli tosin yksipuolisesti vain hänellä.
Kaduttaa etten tajunnut aikaisemmin ettei eksäni käytös minua kohtaan ole oikein. Tai tajusihan sitä, mutta kun niitä hyviä hetkiäkin oli niin paljon, niin sitä onnistui jotenkin huijaamaan itsensä olemaan näkemättä huonoa kohtelua. Ei ole oikein olla toisen henkisen pahan olon roska-astia. Kaikki paha tuuli jne purettiin minuun. Sain kuulla huudot kaikesta ikävästä mitä oli tapahtunut ja tai joku oli tehnyt hänelle, tietenkin kaikki ilman hänen syytään. Jos siihen sanoin väärän sanan niin sain sitten osani ihan henkilökohtaisestikin tuollaisista purkauksista. Kerron tämän siksi, että huonoon kohteluun turtuu ja alistuu, mutta tosiasiassa vaikutukset alkavat tuntua sekä fyysisessä että henkisessä terveydessä. Itse muutuin vähitellen surumieliseksi, aloin vähättelemään itseäni ja varomaan sanojani. Selkäkipuja, vatsavaivoja, päänsärkyä jne ilmaantui.
Kaikki päättyi siihen, että minut loppujen lopuksi jätettiin. Kai minut oli imetty tyhjiin kaikesta ja jätetty jäljelle enää tyhjä kuori. Sen kuoren täyttämiseen ja itsetunnon löytämiseen on nyt mennyt parisen vuotta. Olen edelleenkin yksin, nyt jo tyytyväisenä siitä että olen päässyt piinaajastani eroon. Ei rakkauden ole tarkoitus tuollaista kestää, olin väärässä kun uskoin, että toista pitää ymmärtää ja kuunnella loputtomiin vaikka käytös oli tuota tasoa. Älä pelkää liiaksi yksin jäämistä. Yksin voi olla, mutta ei tarvitse olla yksinäinen. Ystävien ja perheen tuki auttaa, samoin uudet harrastukset ja kuviot. Kun elät jonkin aikaa yksin, niin sinulla on tilaisuus kasvaa aikuiseksi ja miettiä mitä haluat elämältäsi ja tulevalta parisuhteeltasi. En voi sanoa että olisi mikään ihana ja helppo kokemus, mutta ainakin omassa tapauksessani hyvin tarpeellinen. Mitä kauemmin annat kohdella itseäsi huonosti, sitä kauemmin kestää tervehtyminen. Älä turru, älä alistu, älä usko ja ymmärrä loputtomiin, älä anna itsesi sairastua! Ehkä tässä jonain päivänä itsekin uskaltaudun yrittämään jonkun kanssa ja toivottavasti entisestä elämästä viisastuneena.