Asevelvollisuuslaki onkin tasapuolisempi eri sukupuolille kuin arvasin.
Tiesittekö, että laki on jo pitkään mahdollistanut naisten palvella vapaaehtoisesti siviilipalveluksessa? Arvatkaa montako on ilmoittautunut?
Oikein: tasan nolla.
Tiesittekö, että laki on jo pitkään mahdollistanut naisten palvella vapaaehtoisesti siviilipalveluksessa? Arvatkaa montako on ilmoittautunut?
Oikein: tasan nolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos nainen ei mene armeijaan tai siviilipalvelukseen, häntä ei pidetä totaalikieltäytyjänä, mutta miestä pidetään vastaavassa tapauksessa. Naisten siviilipalvelukseen osallistumisen 0 kertoo siitä, että siviilipalvelus on keinotekoinen ratkaisu, se on pakkopulla. Jos miehille armeija olisi yhtä vapaaehtoinen kuin naisille, kuinkahan moni sinne menisi? Siviilipalvelus on monessa mielessä rangaistus siitä, että mies ei mene armeijaan, naistenkin käyttäytyminen osoittaa sen. Kukaan ei valitse siviilipalvelusta, ellei se ole kaikista huonoista vaihtoehdoista hänen mielestään paras.
Tasa-arvokeskustelussa pitää ottaa tämäkin seikka huomioon, mielestäni huomautuksesi on tärkeä, en ollut tiennyt tuollaisesta mahdollisuudesta. Kun naisille vaadittiin oikeutta suorittaa armeija (ja siviilipalvelus), nyt pitäisi rehellisyyden nimissä kysyä, mikä on siviilipalveluksen tulevaisuus miesten kohdalla. Jos tätä keskustelua ei käydä, pidän sitä osoituksena siitä, että tässä asiassa tasa-arvo on yksisuuntainen tie.
että "romahdus" ei olisi kovin suuri. Muistaisin lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset ovat kohtuullisen isänmaallisia.
" uskoisin että "romahdus" ei olisi kovin suuri. Muistaisin lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset ovat kohtuullisen isänmaallisia."
Ainakin se on selvää, että jos tänä päivänä miesten armeijaan meneminen tulisi yhtä vapaaehtoiseksi kuin naisten, miehiä olisi armeijassa PALJON enemmän kuin naisia, jo perinne velvoittaisi monia. Oli siellä paljon tyyppejä, jotka olisivat tulleet väkisin armeijaan, vaikka heitä olisi yritetty estää, niin kova oli hinku.
Jos romahdus ei olisi kovin suuri, eikö se nimenomaan korosta nykyisen siviilipalveluskäytännön järjettömyyttä? Jos miehiä tulisi armeijaan vapaaehtoisinakin, miksi siitä kieltäytymisestä pitäisi rangaista? Armeijassa taidetaan pelätä, että vapaaehtoisia ei olisi tarpeeksi.
Haluan vielä lisätä, että on monia tapoja olla isänmaallinen. En pidä itseäni armeijan käymisen vuoksi sen isänmaallisempana kuin toisen valinnan tehneitä miehiä. Samalla myönnän realiteetit huomioiden, että jonkinlainen armeija on välttämättömyys. Vaikka solmisimme maailman valtioiden kanssa yksipuolisen ikuisen rauhan, meidän olisi silti varauduttava siihen, että joku ei kunnioita vakaumustamme.
En osaa sanoa mutta tuli mieleen, että moniko siviilipalvelusmies pitää tätä vaihtoehtoa rangaistuksena. Periaatteessa jos ajattelemme tasa-arvoa sukupuolen sisällä, niin olisi omituista että joillakin olisi jokin velvollisuus (miehistä siis) ja joillakin ei.
Voisiko ajatella, että siviilipalveluksen olemassa oloa ei tarvitse perustella vaan pikemminkin tarvitsisi siviilipalvelus perustella pois?
Täydellisen vapaaehtoisuuden ongelma on varmaan siinäkin, että sinne hakeutuisi sellaisia joita armeija ei välttämättä joukkoonsa halua. Nykyäänhän sellaiset "hullun paperit" saa varsin helposti eikä ketään viedä väkisin armeijaan kuten oli joskus tapana.
Kunnioitan ihmistä joka jää armeijasta pois jonkin aatteen tms vuoksi, eli ei esimerkiksi halua aseellista palvelusta. Tai koko armeija käsite on uskonnollisista syistä tai hyvistä aattellisista syistä kauhistus.
Mutta en käsitä niitä juttuja mitä välillä kuulee (onneksi harvoin), että ei mennä armeijaan kun siellä käsketään ja komennellaan.. Niin ja vielä huudetaan siihen päälle. En tarkoita tällä mitään miehen mittaamista vaan ihan ihmisen mittaamista. Kyllä ihmisen pitää osata ottaa käskyjä vastaan, jos tilanne sellainen on. Ja useinhan se elämässä on. Auktoriteetteja on joka puolella... Poliisia, viranomaista, johtajaa, pomoa, esimiestä, virkailijaa jne jne..
Koska armeija on joka tapauksessa valtiolla kuin valtiolla oltava niin jotenkin se on järjestettävä. Periaatteessa asevelvollisuudesta ei voida luopua kuitenkaan ennen kuin sen tilalle on tarjota jotain muuta. Palkka-armeija kuulemma kaatuu kustannuksiin. Ilmeisesti pienellä armeijalla tarvitsee olla niin hyvä teknologinen sodan käyntivalmius että ostamiseen ja kehittämiseen menisi rahaa todella paljon.
Vapaaehtoisuudesta ei varmaan kukaan pysty heittämään kuin fiilistyyppisiä heittoja.
Ainakaan oma elämäni ei muuttunut mitenkään armeijan vuoksi. Eikä se mitenkään paskareissu ollut. Ihan ok, ja paljon tuli uusia ystäviäkin. Tosin kyllä vihaisiakin ihmisiä. No, se kokemus on varmasti subjektiivisimpia mitä maailmassa on.
"En osaa sanoa mutta tuli mieleen, että moniko siviilipalvelusmies pitää tätä vaihtoehtoa rangaistuksena."
En osaa sanoa. Joillekin siviilipalvelus on varmasti mielekäs kokemus, kuten joillekin armeijakin. Osalle se varmasti on pakkopullaa, mutta osuuksia en mitenkään osaa arvioida.
"Periaatteessa jos ajattelemme tasa-arvoa sukupuolen sisällä, niin olisi omituista että joillakin olisi jokin velvollisuus (miehistä siis) ja joillakin ei."
Kyllähän se olisi. Mielestäni siviilipalveluksen lakkauttaminen johtaisi automaattisesti yleisen asevelvollisuuden poistumiseen ja palkka-armeijaan. Tähän ei olla valmiita. Samalla kuitenkin on tehty päätös, että naisilla on mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus, jota kukaan ei ole suorittanut. Nämä asiat eivät ihan kohtaa, asia ei ole yksin sukupuolen sisäinen, vaan myös niiden välinen. Naisten valinnat osoittavat, että miehille siviilipalvelus on rangaistus, vaikka he eivät itse sitä sellaisena kokisikaan. Tiivistetysti: naisten vapaus valita johtaa automaattisesti vaatimukseen miehen vapaudesta valita. Nyt naisille on annettu oikeus, mutta ei velvollisuutta, miehille velvollisuus, mutta ei oikeutta. En kiihkoile tässä, kuinka naiset ovat etuoikeutettuja, se ei ole missään nimessä tarkoitukseni. Kuitenkin vaadin laeilta johdonmukaisuutta, tasa-arvoisuutta.
"Täydellisen vapaaehtoisuuden ongelma on varmaan siinäkin, että sinne hakeutuisi sellaisia joita armeija ei välttämättä joukkoonsa halua."
Tästä olen täysin samaa mieltä. On kaikkien etu, että osa porukasta seulotaan jo kutsuntavaiheessa pois. Aseiden kanssa ei voi olla koskaan liian varovainen.
"Kunnioitan ihmistä joka jää armeijasta pois jonkin aatteen tms vuoksi, eli ei esimerkiksi halua aseellista palvelusta... en käsitä niitä juttuja mitä välillä kuulee (onneksi harvoin), että ei mennä armeijaan kun siellä käsketään ja komennellaan.. Niin ja vielä huudetaan siihen päälle."
Olen tästäkin täysin samaa mieltä. Vakaumuksellisista syistä armeijasta pois jääminen on rehellinen teko, joka edelleen vaatii tekijältään rohkeutta. Vaikka asenneilmapiiri on muuttunut, edelleenkään miehen ei tarvitse perustella kenellekään, miksi hän kävi armeijan, mutta jo siviilipalveluksesta voi tulla kysymyksiä. Minäkään en pidä siitä, jos joku sanoo, että ei halua sinne, koska siellä määräillään, ellei se jollakin lailla ilmennä henkilön vakaumusta. Vaikka itsenäinen ajattelu ja yksilöllisyys ovat itselleni tärkeitä, toisaalta yhteiskunnassa on pakko noudattaa sääntöjä, jotka ovat joidenkin antamia määräyksiä, ei vain voi tehdä ihan mitä haluaa. Tietenkin armeija on muuhun yhteiskuntaan verrattuna esimiesten auktoriteetin suhteen eräänlainen poikkeustapaus, armeijan ulkopuolella esim. syömään meneminen on aika lailla vapaampaa kuin armeijassa. Kunhan armeijan käskyt eivät ole aivan mielipuolisia (simputtaminen), niiden tottelemisessa on se hyvä puoli, että armeijan jälkeen ainakin tietää, miten mukavaa on ajatella useimmista asioista omilla aivoillaan.
"No, se kokemus on varmasti subjektiivisimpia mitä maailmassa on."
Näin on, jokaisella on oma tarinansa armeijan maailmasta.
Länsimaisissa ammattiarmeijoissa (tai muuten täysin vapaaehtoisissa) naisten osuus on tietääkseni yleensä siinä 10 % paikkeilla. Jos Suomessa olisi sama suhde ja naisten määrä nykyisellään, niin inttiin menisi ehkä muutama tuhat miestä vuosittain. Olisi se aikamoinen romahdus nykyisestä.
Itse en usko että armeijaan menisi vapaaehtoisesti lähes kaikki jotka sinne nykyään menevät, vaikka kyselytutkimukset niin väittävätkin. Tiedän minäkin muutaman jotka olivat mielellään intissä, mutta vastaavasti tiedän kymmeniä jotka tulivat koska "oli pakko". Niistä vastahakoisistakin moni saattaa hyvin parin vuoden päästä vastata gallupiin että juu olisin mennyt vapaaehtoisena -mutta varmaan ani harva olisi lähtenyt jos valinta olisi oikeasti tullut eteen. Perinteen velvoittava voimakin laantuu melko nopeasti.
On paljon naisiakin jotka pitävät maanpuolustusta tärkeänä ja harkitsevat jopa armeijan käymistä, mutta eivät kuitenkaan mene. Jostain tutkimuksesta luin että lukiolaistytöille oli joitakin vuosia sitten tehty kysely armeijaan menosta, ja muistaakseni jotain 20-30% oli sanonut voivansa mennä jos tilaisuus tulee. Tilaisuus on varmasti valtaosalla ollut, mutta vain reilu prosentti menee armeijaan. Me ihmiset olemme sellaisia, kannatamme monia asioita mutta entä jos niistä pitää maksaa tai tehdä ne itse? Usein jää tekemättä jos ei ole muista syistä erityisen innostunut asiasta. Sen takiahan meillä on veronmaksuvelvollisuuskin.
raju hierarkia ja sen ehdoton kunnioittaminen ja esimiesten ehdoton tottelu perustuu lähinnä vain siihen, että taistelutilanteessa ei ole juurikaan aikaa neuvotella ehdoista millä mikäkin homma hoidetaan... Siviilielämässä jossain metallipajalla ei varmaan ole elämän ja kuoleman kysymys, että mennäänkö syömään tasalta vai puolelta. Tai jos vähän esimiehelle hannataan vastaan.
Armeijaa on paljon parjattu siitä, että se on sellainen aivot narikkaan paikka. Varmaankin se saattaa jollekin kiväärimiehelle hieman sellainen olla. Mutta ainakin meillä oli aukissa ihan haastaviakin tehtäviä, joissa joutui aivosopukoitaan käyttämään.
Mutta lopputulos nyt näyttäisi siltä, että nykyjärjestelmästä luopuminen onnistuu vasta kun on tarjota jotain tilalle. Varteenotettavia vaihtoehtoja ei kukaan ole ilmeisesti esittänyt. Lähinnä vain vaatimuksia. Mikä onkin yleensä monessa asiassa pielessä. Usein kaikenlaista vaaditaan, mutta mitään ratkaisuja ei pystytä tarjoamaan.
Itse näen armeijan kuitenkin valtiolle pakollisena enkä siksi jaksa miettiä ja kauheasti jankuttaa sen epätasa-arvoisuudesta. Vaikea on miettiä vapaaehtoisuuden vaikutuksia ja palkka-armeijan kustannuksistakin pitäisi saada jotain oikeaa tietoa. Minulla kun ei ole kauheasti käsitystä siitä mitä uudet tykit, pyssyt ja ohjukset maksavat.
"Mutta ainakin meillä oli aukissa ihan haastaviakin tehtäviä, joissa joutui aivosopukoitaan käyttämään."
Olihan niitä palikkatestejä meilläkin.
"Lähinnä vain vaatimuksia. Mikä onkin yleensä monessa asiassa pielessä. Usein kaikenlaista vaaditaan, mutta mitään ratkaisuja ei pystytä tarjoamaan."
Niin, samalla kun myönnytään yhteen vaatimukseen, saadaan uusia vaatimuksia. Jo silloin kun naisten armeijaan tai siviilipalvelukseen meneminen sallittiin, varmasti tiedettiin, että tasa-arvokeskustelu jatkuu. Tämä päätös tehtiin siitä huolimatta, eipä tuo ole ihme, että nyt sitten halutaan keskustelua mm. miesten siviilipalveluksesta.
"Itse näen armeijan kuitenkin valtiolle pakollisena enkä siksi jaksa miettiä ja kauheasti jankuttaa sen epätasa-arvoisuudesta."
Täällä jostakin syystä käytetään paljon sanaa "jankuttaa". Käsittääkseni tämä on keskustelupalsta.
Ehkä hieman kovasanaisesti totesin tästä aihepiiristä. Se nyt vaan on näin, että se asevelvollisuus on ja luultavasti pysyy. Lähinnä sen vuoksi, että sitä vastustavat paremminkin tyytyvät valittamaan kovaa kohtaloaan mutta eivät tarjoa mitään rakentavaa ja uutta tilalle. Vähän kuin opiskelija, jonka opinnot valtio (noin suurinpiirtein) rahoittaa. Ja tästä hyvästä opiskelija tietenkin valittaa ja parjaa valtiota. Kaikki on huonosti mutta mitään parannusta ei tarjota tilalle.