toisin, jos nyt olisit siinä tilanteessa, että olet solmimassa avioliittoa tai vakavaa suhdetta. Ero on nyt edessä/takana?
Nimenomaan mitä sinun olisi pitänyt tietää ja mihin olisi pitänyt varautua, kun menit avioon/yhteen, jotta yhteiselo olisi onnistut ja olisit(te) välttynyt erolta? Sanotaan, että jälkiviisaus on paras viisaus ja vahigosta viisastuu, mutta meneekö se niin?
Kun osa näköjään tunnustaa, että olo ei olekaan niin "autuaallinen" sitten, kun ero totta, niin olisi hyvä jakaa kokemuksia heille, jotka vielä sinnittelevät tai peräti ovat menossa avion autuuteen.
Varsinkin silloin kun on lapsia ero koskettaa suurta lähipiiriä, kummit,isovanhemmat, ystävät ym...
Erossa päättää monien ihmisten "kohtaloista" ei suinkaan yksin omastaan. Itselläni on aivan lähipiiristä useita "erokohtaloita". Kuinka ollakaan kaikki ovat naisia ja jättäjiä ja miehet ovat olleet ns kunnollisia tavallisia miehiä ja perheenisiä.Lapsia on ja lapset ovat kärsineet eroista.
Kaikki ovat lähteneet uuden rakkauden/ihastuksen perään. Yksi heistä palasi psykiatrian osaston(psykoosi) kautta kotiin ja perheensä luo - mies otti takaisin. Yksi hakeutui uskonnolliseen lahkoon ja on aika eristäynyt muista - entisistä ystävistä ja tutuista. Yksi haahuilee jatkuvasti "jotain uutta" elämään.Jos ei tapahdu jotain uutta/jännää, niin sitä pitää järjestää, vaikka muuttamalla asuinpaikkaa jne...
Eli noissa tapauksissa ero ei ole tuonut sisäistä rauhaa, tasapainoa ja onnea.
Nimenomaan mitä sinun olisi pitänyt tietää ja mihin olisi pitänyt varautua, kun menit avioon/yhteen, jotta yhteiselo olisi onnistut ja olisit(te) välttynyt erolta? Sanotaan, että jälkiviisaus on paras viisaus ja vahigosta viisastuu, mutta meneekö se niin?
Kun osa näköjään tunnustaa, että olo ei olekaan niin "autuaallinen" sitten, kun ero totta, niin olisi hyvä jakaa kokemuksia heille, jotka vielä sinnittelevät tai peräti ovat menossa avion autuuteen.
Varsinkin silloin kun on lapsia ero koskettaa suurta lähipiiriä, kummit,isovanhemmat, ystävät ym...
Erossa päättää monien ihmisten "kohtaloista" ei suinkaan yksin omastaan. Itselläni on aivan lähipiiristä useita "erokohtaloita". Kuinka ollakaan kaikki ovat naisia ja jättäjiä ja miehet ovat olleet ns kunnollisia tavallisia miehiä ja perheenisiä.Lapsia on ja lapset ovat kärsineet eroista.
Kaikki ovat lähteneet uuden rakkauden/ihastuksen perään. Yksi heistä palasi psykiatrian osaston(psykoosi) kautta kotiin ja perheensä luo - mies otti takaisin. Yksi hakeutui uskonnolliseen lahkoon ja on aika eristäynyt muista - entisistä ystävistä ja tutuista. Yksi haahuilee jatkuvasti "jotain uutta" elämään.Jos ei tapahdu jotain uutta/jännää, niin sitä pitää järjestää, vaikka muuttamalla asuinpaikkaa jne...
Eli noissa tapauksissa ero ei ole tuonut sisäistä rauhaa, tasapainoa ja onnea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
avioliittoon sillä mielellä, että heti ero jos löydän paremman...Niin sen täytyy mennä, eikä tarvitse pohtia syvällisiä...
Harjotella eroa useamman kerran, niin jo se vihdoin viimein onnistuu mutkitta!
Kysymykseesi vastaus, et voi tietää miten ihminen muuttuu ja mihin elämäntilanteisiin avioliittosi aikana joudut. Tärkeintä on muistaa se, että elämää ei voi hallita, eikä se aina mene niin kuin suunnittelet.
Parisuhde muuttuu ja puolisot kasvaa, kuka mihinkin suuntaan. Toivottavaahan olisi, että kasvu olisi yhdessä kasvamista.
Sinulla oli esimerkkinä lähteneet naiset. Minusta lähtijöitä löytyy molemmista sukupuolista.
Minulla mieheni löysi uuden ihastuksen jota tapaili säännöllisesti ja ilmoitti elävänsä kanssani vain platonisessa suhteessa, koska oli luvannut uudelle naiselle näin.
Kysymykseen, miten laiminlöin puolisoani? Tottahan toki laiminlöin, en ollut hehkeimilläni, enkä jaksanut passata! Mikäs ihme se on jos mies lähtee 15-vuotta kestäneestä avioliitosta, kun kotona oli vaan arkea.
Toinen vastaus kysymykseesi, mitä minun olisi pitänyt tietää? Nooh, minun olisi pitänyt tietää että, jos sairastun syöpään niin mies ei kestä sitä. Onneksi paranin ja sain hiuksenikin takaisin : ) Hain virallisen eron platonisesta avioliitosta ja elän tyytyväisenä tätä päivää ja olen löytänyt ihanan elämänkumppanin, mutta avioon en mene. Yksi kerta "vale tahtoa" riitti : )
ei kannate kehua kenenkää toisen puolisoa,jos ei itse elä heidän kanssaan.Pisti silmään tuo kunnon miehet jne.
Kukaan ei koskaan tiedä millainen voi olla toinen neljän seinän sisällä,kun ei ole korvia kuulemassa ja silmiä näkemässä.
Itse olen elänyt oscar tasoisen näyttelijän kanssa..