Meille kävi näin. Takana 15 yhteistä vuotta, 4 lasta, ikähaarukka 4-13. Vaimo kävi risteilyllä ja löysikin sieltä elämänsä miehen ja niin minä sain lähteä. Vaimo työtön, mun bruttotulot n.2500 euro kuukaudessa. Nyt maksan elareita yhteensä 680 euroa. Haluan kyllä pitää lapsistani huolen, mutta koskaan ennen ei heihin ole mennyt noin paljon kuukaudessa. Onko naisilla oikeus tehdä mitä vaan, pilata miesten elämä. Ensi heittää pihalle ja sitten pitää maksaa järjettömät elarit? Kyllä systeemissä joku mättää.
Onko mielestänne oikein??
Jaakkopii
725503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Olen samaa mieltä siitä että systeemissä mättää ja pahasti. Ei mikään ihme, että kaikki eroavat kun se on tehty niin helpoksi. Nainen löytää uuden miehen, ottaa eron ja vie lapset mukaansa. Sellaisessa tapauksessa pitäisi elarit olla vapaaehtoisia tai jollain lailla soviteltavissa. Pitäishän sen uuden "isänkin" osallistua lasten kuluihin(siis jos yhdessä asuvat). Joku voisi täällä vähän kertoa tilanteesta jossa mies on yh ja nainen maksaa elareita. Onko sellaista edes olemassa?
kertomatta, voin ilmoittaa teille, että sellainenkin tilanne on olemassa, nainen siis maksaa elareita. Yleensä tämä kommentti saa aikaan helvetillisen haukkumismyrskyn, mutta siltikään en teille ala syitä ja seurauksia selvittelemään. Ottakaa pelkästeen tietona, ettei ihan pelkkä sääntö ole se,että isä maksaa, vaikka tosiaan lähestulkoon onkin. Nuissa tapauksissa,että vaimo lähtee kevytkenkäisesti jonkun toisen matkaan,voisi nainen saada vapautensa, mutta lapset jäisivät isälleen,lähtijä maksaisi elarit.
Nyt systeemi on enemmän kuin palkitseva sille ken lähtee peräänsä jakelemaan muualle.
Pitäishän sen uuden "isänkin" osallistua lasten kuluihin(siis jos yhdessä asuvat).
Jopas, jotakin! Lapsen vanhemmat ovat elatusvelvollisia ei uusioperheen miehet. Eikä lapsen isän tilalle tule "uutta isää" vaan lapsellahan on jo isä!
Väitätkö että uusioperheen "isä" ei osallistu lapsien elatukseen? Kyllä ihan varmasti osallistuu ja se pitäisi huomioida elareissa. Jonkinlaista oikeudenmukaisuutta peräänkuulutan. Ja huomasit varmasti lainausmerkit sanassa isä. Pitäisihän jollain lailla kohtuullistaa isän elatusvelvollisuus tilanteessa, jossa lapset, heidän äitinsä ja uusi mies elävät perheenä! Ainakin jos nainen on eroa vaatinut löydettyään uuden miehen. Alunperin elatusvelvollisuus oli hyvä asia, varmistettiin lasten ja äidin toimeentulo tilanteessa jossa mies lähti(niinhän se ennen meni) ja jätti perheensä oman onnensa nojaan. Se vain ei mene enää niin!
Ainahan voit kokeilla onneasi ja hakea oikeusteitse ennakkopäätöksen, että uusioperheen mies elättäisi siittämäsi lapsen!
Perheoikeuden tuomari kysyisi sinulta, oletko lapsen isä, jos olet niin, myös olet elatusvelvollinen, kuten lapsen äitikin. Ei siihen ulkopuolisia sotketa!
Älä sotke avioeroa ja elatusvelvollisuutta keskenään, niillä kun ei satu olemaan mitään yhteistä. Vinkiksi vielä: turhaa haet syyllistä, kuka lähti ja kenen kanssa, ei johda kuin kateuteen ja mustiin sukkiin. Voihan se mieskin alkaa uuden elämän ja etsiä uuden muusan jos haluaa : D
Ihmettelen vaan, kun miehet ovat kautta aikojen lähteneet, ja se on ollut heidän oikeutensa niin naiset ja muu yhteisö on sen hiljaa hyväksynyt.
Nyt, kun naiset eivät ole enää "hellan ja nyrkin" välissä ja tekevät samanlaisia ratkaisuja, niin miehet itkevät elareita : DD
Minusta ensisijaisesti on kyse lapsen elatuksesta ja huollosta. Eriasia on sitten parisuhteen likapyykki!
Et sitten voi ymmärtää mitä tarkoitan, et sitten millään? Oikeudenmukaisuutta toivoisin elareihin kuten kaikki järkevät ihmiset. Jos nainen hakee eroa vain(!)koska sattuu rakastumaan toiseen mieheen ja ottaa lapsensa mukaan uusioperhe-elämää viettämään niin onko oikein että isä maksaa älyttömiä summia lapsistaan äidille joka päättää mihin ne rahat käytetään? Meneeköhän ne elarit todella lapsiin vai tämän uusioperheen yhteisiin kuluihin? Niistä elareista pääsee se uusi mieskin nauttimaan ja se on väärin. Toinen vähän samanlainen asia on lapsilisät. Eikö sekin pitäisi olla harkinnanvarainen toimeentulotuki sitä oikeasti tarvitseville? Tiedän tapauksia joissa lapsilisät rikkaassa perheessä laitetaan säästötilille koska sitä rahaa ei tarvita. Ei tarvii lapsen sitten aikanaan ottaa opintolainaa kuten köyhempien perheiden lapset. Veronmaksajat siis maksavat rikkaiden lasten opiskelutkin kuten myös ylimitoitetut elarit, joita jätetty puoliso ei pysty maksamaan.
muukaan aivoituksiasi ymmärtää.
>> Oikeudenmukaisuutta toivoisin elareihin kuten kaikki järkevät ihmiset
Oletko itse yh?
Olen, enkä ratsasta exäni kukkarolla. Hankin sen minkä kulutan ja mitä lapseni tarvitsee. En ole myöskään ajanut exääni ahdinkoon ja hän sai myös kokeilla lähivanhemmuutta, mutta ei sitä jaksanut.
Ts. en ole dollarinkuvat silmissä avioon mennyt, koska olen elantoni tienannut ja ettei nyt vaan tule epäily, naisethan istuu pankin päällä jne.. niin tarkennan: teen työtä ja maksan veroja! Enkä elä kenenkään siivellä, aivan itse asuntoni olen lapselleni ja itselleni ostanut. Onko se kummallista, että nainen hankkii elantonsa, ei ne kaikki siivellä matkustajia ole!
Juu, vähän on järkeä sinulla.
Minkä vuoksi lasten isän pitäisi saada vapautus elareista ja mies joka ei ole lasten isä, ryhtyä maksamaan heidän elatuksesta. En ymmärrä sinua.
Mutta älä vaivu epätoivoon, on keino. Ehdota että uusi isä adoptoisi lapsesi. Jos se hänelle ja lapsen äidille sopii ... niin elatusvelvollisuutesi päättyy kuin seinään.
Ainiin... ja samalla KAIKKI muutkin oikeudet, kuten tapaamiset.
Kun lähivanhempi lakkaa asumasta lapsineen yhden aikuisen perheessä, lakkaa häneltä lapilisän yh-korotus. Eli, vaikuttaa se...
Ei tietenkään lasten lähivanhemman uutta kumppania voida velvoittaa huolehtimasta toisen lasten elatuksesta. MIKSI pitäisi?
Elatuselvollisuus muuten nykyään (käytännössä aina) on VAIN lasten elatukseen, ei exän.
Kuka vie lapset, mihin ... suuretko elarit... mikä sulla viiraa??
Jos avioerotaan, vanhemmat sopivat lastensa elatuksesta, huoltajuudesta ja tapaamisista. Ne eivät liity siihen, kenen kanssa lähivanhempi joskus tai jo asuu.
En ymmärrä minkä vuoksi exäsi puolison pitäisi osallistua sinun lastesi elatukseen... jos niin kuitenkin tekee, olisit iloinen!
Et kai olisi elareitasi myöskään alentamassa, jos exäsi setä antaa lapsillesi esim. "stipendin" hyvästä koulutodistuksesta kesäällä ja jouluna ?
Ja lapsilisistä ... olen kanssasi samaa mieltä -- pitäisi olla harkinnanvarainen ja vastaavasti suurempi.
Lapsia tehdessään tuokin mahdollisuus pitää ottaa huomioon et iso lasku voipi perään tulla.
Omaiselleni kävi samanlailla, pitkän liiton jälkeen vaimo löysi matkoilta uuden. Voi kyllä näitä tapauksia on pilvin pimein. Miksi yleensäkkään pariskunnat juoksee erikseen matkustamassa ihmettelen? Miksei sinne mennä yhdessä? Itse olen tehnyt yhden matkan ilman puolisoo kun hän ei päässyt mukaan ja piti mennä vanhuksen turvaksi ja seuralaiseksi matkalle.
Epäreilultahan se tuntuu... meillä vastaava tilanne, 15 vuotta yhteistä taivalta, 3 lasta (7, 5 ja 4v), mies löysi viime pikkujouluista uuden onnen, joka osoitti hänelle ettei hän ollutkaan onnellinen meidän perheessä! (Sitä ennen ei mitään näkyvämpiä/kuuluvampia ongelmia.) Elatusmaksuja mies maksaa 501€/kk. Maksukykyä hänellä olisi ollut 660€ mutta kohtuullistin hieman, jotta ei tulisi valituksia jos joskus lapset ovat enemmän kuin minimin hänen luonaan (ei ole kyllä 6kk aikana ollu, saa nähdä onko tulevaisuudessa). Tuo 500€ on todellakin tarpeen meidän taloudessa, suoranaisten lasten kustannusten lisäksihän jouduin hankkimaan meille asunnon ja maksan nyt kaikki sellaisetkin menot yksin jotka on ennen maksettu yhdessä ja jotka on edelleen samoja kuin yhdessä asuessa (auto, sähkö, vakuutukset...). Ts. tiukoilla ollaan.
Kaiken tämän jätetyksitulemisen keskellä kaikki ylimääräinen tuntuu kamalalta, joten ymmärrän kyllä että on vaikea hyväksyä elarit kun et itse ole suoranaisesti syypää eroonne... Koeta jaksaa ja kantaa vastuusi. Vaadi päästä osaksi lastesi elämää jos et ole vielä osannut sitä olla! Siinä vastuuasiassa meillä on suurin ongelma tällä hetkellä kun ex (hieman liian narsistinen luonne, tunteeton, empatiakyvytön) ei kanna mitään vastuuta lapsista kanssani. Omien sanojensa mukaan lapset eivät ole tärkeitä, vaan oma pärjääminen on tärkeämpää...
Enkä siis ole edes työtön ja silti on tiukkaa...
Ja eineksillä ruokit.
Kaupan vaatteissa kuletat.
Elämisen ylläpito, asumiskulut (lämmitys,vesi yms.) lasten osalta, ruuat, vaatteet, harrastukset yms. tekevät aika paljon varsinkin 4:ltä lapselta yhteensä. Vaikka kuulostaahan se epäreilulta sinua kohtaan että maksat vaikket saakaan nauttia lastesi seurasta joka päiväisessä elämässä.Eikös se kevennä ainakin verotusta moiset elarit? Jos nyt jotain valoa yrittää asiassa nähdä. Olisittekohan voinut jakaa lapsia, 2 toiselle , 2 toiselle. Tai kaikkien lapsien pito vuoroviikoin, silloin säästyisit elareilta.. Voimia sinulle, toivottavasti itsekin löydät jonkin kivan kumppanin. se täytyy vaan hyväksyä ett tää on niin tätä, eikä asialle vaan mitään voi.
Vuodessa saat tehdä verotukseen maksimivähennyksen 80€ joka tarkoittaa sitä että se 80€ vähennetään sun kokonaisansiosta joka käytännössä sitten tarkoittaa sitä mikä sun veroprosentti on eli jotain hurjat 20€
Naiset kuluttaa
Olisit miettinyt lapsia tehdessäsi, että joudut ne myös elättämään. Tämän luulisi olevan itsestään selvyys!
Miehille tämä lapsen etu tuntuu olevan ylitsepääsemätön asia, leikitään isää, mutta ei haluta lasten kustannuksiin osallistua. Eihän tuo elatusmaksu ole kuin 140 per lapsi. Eikös perheen lisäystä suunnitellessa huomioi, onko varaa elättää jälkikasvu!
Yhdessähän ne lapset tulisi elättää. Ei se vain etävanhemman velvollisuus ole. Ei kai kukaan lapsia tehdessään suunnittele tulevansa jätetyksi. Ja muuten, kyllä 140 euroo on aika helvetin paljon. Eli jos äiti osallistuu saman verran niin se tekis 280 euroa kuluja kuukaudessa per lapsi. Mihin lapsi tarvitsee noin paljon?
Niin sehän on 170 euroa per lapsi eli neljästä lapsesta 680 euroa 2500 euron bruttotuloilla HUH! Mihin lapsi tarvitsee 340 euroa kuukaudessa jos ajatuksena on että äiti kustantaa puolet lapsiensa menoista? Voisko joku valaista asiaa!
lapsilisän ja siihen yh-korotuksen.
.. ei lähivanhemman kuulukkaan kustantaa puolta (paitsi jos tulonne ja menonne ovat samat) ... vaan osuutensa maksukykyjenne suhteessa.
Lapsi tarvitsee jonkun summan elatukseensa, mistä vähennetään lapsilisät, jäljelle jäävän summan vanhemmat jakavat MAKSUKYKYJENSÄ suhteessa (usein nettotulot).
No eihän sen lähivanhemman tarvii sitten töitä etsiäkään kun etävanhempi hoitaa suurimman osan menoista. Voi siis edelleen harrastaa niitä risteilyjä uuden miehensä kanssa.
... kyllä, vaikka molempien vanhempien pitäisi tehdä prhaansa lapsensa elatuksen eteen (mennä töihin).
Mutta miten tämä liittyy exäsi uuteen mieheen, ja sinun lapsiisi ?
Olen nainen ja lapseton. Seurannut olen kyllä sivusta miten epäoikeudenmukaista se kaikki on.
... elämä on... joskus
Silti, jaksan uskoa että harvassa ne etävanhemmat ovat, jotka käsi sydämellä sanoisivat... "en olisi koskaan tahtonut lapsiani tähän maailmaan" ... vaikka purnaavatkin elareistaan :->
Voihan sen munan jättää liottamatta ni säästyy maksuilta ;) minusta tuo nyt ei ole hirveää kiskomista, jos vaimo on työtön ja lapsia neljä. Eiköhän tuo raha mene siihen ruokalaskuun kuukaudessa, vaikka vaimosi söisi vain solkkuastiasta.
Keskimäärin nelihenkisellä perheellä menee ruokaan ja puhtaanapitoon 500 euroa kuukaudessa, eli pesuaineet ym.. jos tuohon lisätään vesi, sähkö, vuokra, vaatteet.. ollaan jo ihan toisissa luvuissa.
Mielestäni mies, sinä voisit kokeilla josko saisit lasten huoltajuuden ja kuppaisit ilkeän vaimosi köyhyysrajan alle..
Totuus löytyy kaurapuurosta.
On naisilla oikeus tehdä mitä vaan. Ihan varmalla ja miehilläkin on oikeus, se että vaimosi löysi uuden rakkauden ei niinkään johtunut risteilystä vaan siitä että vaimosi jäi siinä kotona paitsi sitä hellyyttä jota sinä et enää 15 vuoden jälkeen pitänyt tärkeänä antaa.
noin se tapaa käydä kun kuvittelee ettei "enää" ole velvollinen huomioimaan rakastaan.
Enkä minä tilanteestanne tiedä mutta psykologian kirja väittää että ihminen rakastuu vasta kun rakkaudelle on tilausta.. tilausta syntyy vasta kun se suhde jossa elää ei enää tyydytä.
Ensin menee huonosti, vasta sitten löytyy se uusi.
Kun miehen rakkaus loppuu ja hän päättää jättää kumppaninsa ja perheensä on hän vastuuton pillunperässä juoksija. Tietysti sinähän tiedät mikä tässä tapauksessa on oikein. Olethan nainenkinkin.
Varmaan joo helpostikin menee 500 euroa ruokaan kuukaudessa, jos kaurapuuro ei kelpaa, mutta eikös sen äidinkin pitäis osallistua kustannuksiin? Ei vissiin tarvii, voi risteillä sen uuden miehensä kanssa niin paljon kuin huvittaa, exä hoitanee lapsia sillä aikaa. Jos vielä tuo horatsu asuu uuden miehensä kanssa niin pitääkö exän vielä pesuaineetkin kustantaa jotta puhtaita lakanoita riittää?
" noin se tapaa käydä kun kuvittelee ettei "enää" ole velvollinen huomioimaan rakastaan. "
Mikä ihmeen käsitys kaikilla tuntuu olevan, että se on nimenomaan mies YKSINÄÄN joka on vastuussa parisuhteen hellyydestä ja toisen huomioonottamisesta??? Ei se ole naisen yksinoikeus kaivata hellyyttä toiselta puoliskolta, yhtälailla mieskin sitä kaipaa. Ja kyllä siinä mieskin kylmenee ja muuttuu etäiseksi kun huomaa että toinen ei juurikaan reagoin lähestymisyrityksiin tai hellyydenosoituksiin, usein sen takia että nainen on alkanut haikailla jo ns. vieraisiin pöytiin.
Sitten on naisen helppo jälkikäteen perustella toisen miehen kainaloon kapsahtamistaan, että "oli niin kylmää liitossa" eikä saanut hellyyttä. Voi helvetin helvetti, parisuhteessa on aina kaksi osallista, ja KUMPIKIN on vastuussa siitä suhteen hoidosta, hellyyksineen kaikkineen. Ei se voi olla vain miehen vastuulla kuten sinäkin luulet ja yleisesti asia esitetään!
Miehen hellyyden kaipuu on ihan yhtä vahvaa ja sitä tarvitaan ihan yhtä paljon kuin naisen kohdalla. Mies kokee asiat yhtä tunteella, silloin kun on rakastamansa naisen kanssa kimpassa. Miehen ulosanti ja sen hellyyden osoittaminen voivat olla ja ovatkin usein erilaisia kuin naisella. Siinä missä nainen kaipaa kiehnäystä, kehumista, kukkia, jne. huomionosoitusta, mies kaipaa myös tunnustusta esim. siitä että huolehtii perheensä hyvinvoinnista. Ja nykyisesta tasa-arvomaailmasta huolimatta se on mies joka usein sen päävastuun perheen hyvinvoinnista kantaa, tekemällä hirmusti töitä rahan eteen. Ja valitettavan usein siitä uhrauksesta mitään kiitosta tai huomiota saamatta.
nih. Ja enemmän ja enemmän menee vuosi vuodelta.
Sitten kun lapsilisät loppuu on lähivanhempi pulassa.
Neljästä lapsesta se ei ole paljon.
Riipuu tuloistasi. Minimi ois n 480 jos olisit
riittävän köyhä.
Vaihtoehtoisesti sinä voisit alkaa lähivanhemmaksi
ja exvaimo maksaisi sinulle.
Systeemissä mättää se että tunteet ei riipu
systeemeistä. Rakastuminen ei sinänsä ole
hallittavissa.
Lapset ei kuulu systeemiin.
Eikä systeemin päivittely muuta mitään.
Menettämisen riski on aina olemassa.
Kumpa ihmiset tajuaisivat sen ettei mitään tai
ketään pidä pitää itsestäänselvyyksinä.
Hyväksy se niin et tarvitse mitään etkä ketään eikä menetyksen tunnetta synny.
Vaimo meni, lapset meni ja sinusta riippuu
millainen suhde pysyy lasten ja sinun väluillä.
Yritä parhaasi voit olla parempi isä tämän
jälkeen ja kiukuttelut jää äitille.
Rahat meni mut mitä sitten. Ei raha sinua onnellisemmaksi tee.
Asenne ratkaisee.
Joo ei se raha onnelliseksi tee, PÄINVASTOIN
todella onnettomaksi jos sitä ei ole. Milläs elät jos elät ex-vaimon? Täällä taitaa olla vaan lyhyen matikan (tai peruskoulun) käyneitä loisia.
Ei suomessa kukaan nälkään kuole.
Täytyy tehdä lapsia sen mukaan kuinka rahapussi kestää maksaa jos eukko päättää lähtee. Ei tuo 140€/lapsi mikään kohtuuton ole kun monet pulittaa paljon enemmän. Tietysti se tuntuu isolta summalta kun lapsia on noin monta. Nuorinkin vasta neljän. Luulisi että toinen olisi jo ollut pitkään tyytymätön ennen uuden löytymistä joten ihmetyttää miksi lapsia vielä lisää tehtiin?
Laskelmoivalta ja kylmältä se vaimosi vaikuttaa sen vuoksi kun kodinhoitotuki loppuu niin haetaan uusi äijä ja laitetaan entinen maksumieheksi. Kas kummaa kun tuota uutta äijää ei löytynyt jo aiemmin? Kuinka joku äijä ottaa neljän lapsen äidin tosta vaan jolla noin pieni lapsikin kuin neljän. Olisin kyllä sanonut tuollaiselle ämmälle että mene äijäsi luo kotiin hoitamaan sitä penikka laumaasi minkä olet halunnutkin, tunne vastuusi tekemisistäsi!
Miksi ap ei ottanut/halunnutlapsia huolettavakseen,jos elatusmaksut tuntuvat kovilta.Tai olisitte voineet jakaa 2 kummalekin,eikä elatusmaksuja.
Minusta ei ole paljoakaan yli 100 euroa,jos ajattelee lasten kulutusta ja hoitoa mitä siihen kuuluu ja vastuuta..
Taas kerran sanonkin,että moni mies/isä ei edes halua erossa ottaa lapsiaan,koska se on vaativaa työtä ja sitovaa.
On paljon helpompi mennä ja olla kun ei ole velvotteita.
Monasti ei maksettaisi muttei otettaisi lapsiakaan jos akka lähtee. Tämänkin olen huomannut miehistä. Sitten jos he joutuvat jonkun vähimmäisenkin centin maksamaan niin lapsille kostetaan hylkäämällä ne kokonaan. Eräskin minimin maksava äijä ei suostunut ottamaan lapsia kokonaan kun niitä hänelle tarjottiin ettei tarvitsisi maksaa. Lapset joskus kun käyvät todella harvoin niin niille ei edes ruokaa tarjota. Uusia kakaroita äijän piti tehdä iso liuta jollekkin uudelle kotona makaavalle ämmälle joita ei työt kiinnostanut. Pääasia kun taas oli perhe kulissit jonkun kanssa. Ei nämä äijätkään aina niin pulmusia ole kuin ruikuttavat muka uhrin osasta.
Äiti halusi välttämättä lapset, olisin ottanut mielelläni vaikka kaikki itselleni asumaan. Sossutätien mielestä lapsia ei saa erottaa, pyritään siis pitämään yhdessä. Vaimo haki vielä jostain syystä yksinhuoltajuutta, perusteli, että saa passit lapsille kysymättä minulta. Se ei kyllä mennyt läpi. Ihan normaalia elämää elettiin aina, olen siis mielestäni ihan kelpoisä, en ryyppää, tupakkia menee ehkä aski viikos, harratuksissa aina kuskaillut lapsia ja ollut mukana toiminnassa. Naiset saa siis tehdä mitä vaan, miksi naiset ei anna lapsia isälle, jos toisen perään pitää lähteä. Vaikka en senttiäkään saisi vaimolta elareita, niin ottaisin lapset heti. Miestenhän oma vika se on juu.
Olis varmaa kannattanut miettii tosissaan onko varaa elättää lapsiaan, ennen ku hankkii niitä...
Oliskohan syytä kattoo peiliin ja miettii olikohan jotain syytä myös sinussa kun vaimo lähti uuden miehen matkaan... Kaikki ei tosiaan ole ihan musta-valkoista... Ja katkeruudella et elämääsi eteenpäin vie. Kyllä se onni osuu luultavasti sunkin kohdallesi, mut mieti ennen ku alat lisääntyä lisää...
Yleensä nämä ruikuttajat tekee heti lisää lapsia kenen kanssa tahansa ja hylkää entiset.
eromammat taas vuodattavat täysillä.
Katkeruudestahan sinunkin kommenttisi pulppuavat. Valitettavasti on niin, että elintaso putoaa jokaisessa erossa kaikilta osapuolilta, koska aikaisemman yhden asunnon sijasta on maksettava kaksi. Eron jälkeen tämä vasta selviää karanneille eromammoille.
Ex-mies ei ole karanneen eromamman elintason ylläpitäjä, lastensa elättäjä toki, mutta vain omalta osaltaan. Kuitenkin eromammat yrittävät lapsiin vedoten viedä ex-mieheltä tuhkatkin pesästä, ensin osituksessa, ja sitten ylisuurina elareina. Eromammat unohtavat mielellään sen, että ovat itsekkin elatusvelvollisia omalta osaltaan.
Hävetkää, eromammat!
> Olis varmaa kannattanut miettii tosissaan onko
> varaa elättää lapsiaan, ennen ku hankkii
> niitä...
On se hyvä kun näitä jäkiviisaita täällä foorumeissa. Mahtoivatko oma isäsi ja äitisi miettiä kun sinua siittivät? Kysyppä heiltä!
Tuokin on ihan totta että eromammat unohtavat että heidänkin pitää puoliksi elättää lapset ei vain miehen.
Asioissa vaan on niin monta puolta ettei yksiselitteistä mielipidettä löydy. Kuitenkaan monet miehet eivät ole valmiita ottamaan lapsia jos akka lähtee mutta siltikin ruikuttavat elareista. Eikö näitä asioita tiedosteta ennen lapsien tekoo mitä joutuu maksaan jos ei suhde sitten onnistukkaan? Miksi ei perhettä perustaessa jo sovita pelisäännöistä jos kimppa ei onnistukkaan? Kuka ottaa lapset ja kuka maksaa mitäkin? Avioliiton solmimiseen pitäisi jo kuulua valmis ero paperi jossa sovitaan pelisäännöistä. Eikä vain avioliittoon vaan avo ja muihinkin vahinko tapauksiin. Naidessa pitäisi allekirjotuttaa jo paperi ettei joudu vastuuseen jos vahinko tulee. Tämä vain seksiä puolin ja toisin ilman ehkäisyä tai ehkäisyn kanssa mutta en joudu korvaan kuin abortin jos vahinko sattuu.
Tehkää hyvät valittajat sopimuksia ettei tarvitse valittaa sitten vasta kun on paska housuissa!
vähän enemmän näitä palstoja Avioeropalstalla miehet aluksi protestoivat ositusta ja elareita, sitten mukautuvat.
Käyppä katsomassa yksin ja yhteishuoltajien palstaa, niin näet, kuka oikeasti itkee AINA liian pienistä elareista.
Miksi muuten yleistit noin rajusti "ruikuttajista"? Eroamassa olevat tai juuri eronneet ovat herkässä tilassa. Et saa aikaan muuta kuin mielipahaa.
t: kahden lapsen lähi-isä, edellisen kirjoittaja
Kaikki ei ole jälkiviisaita vaan etukäteen jo viisaita. Tiedosta ja valistuksestakaan ei ole hyötyä jos haluaa päätään seinään lyödä niin siitä vaan, miksi siis valittaa? Suurin osa ruikuttajista tekee lisää lapsia heti uuden kumppanin löydettyä. Missä se viisaus näkyy jos samoja virheitä toistetaan läpi elämän?
Osa miehistä on helppoja, helppoja käytettäväksi lapsenteko puuhiin ja sen jälkeen rahastettaviksi. Kovin harva pystyy sanomaan ei kun nainen paksuksi mielii. Osan naisista kiristää jopa laittamalla jalat ristiin jos äijä ei suostu. Mitä varakkaampi äijä sitä suuremmalla syyllä sitä voidaan käyttää siitos sonnina ja sitten häipyä kun tehtävä on suoritettu ja saatu se mitä halutaan.
Kuinka harva mies onkaan törmännyt sellaiseen naiseen jolla ei heti ole "vauvakuumetta"? Sellainen kuumeinen ei välitä koko äijästä yleensä pätkääkään kunhan saa toteuttaa kuumettaan ja häipyä sen jälkeen. Olette te äijät suurimpia idiootteja mitä tiedän!
Mielipahaako on sanoa totuuksia? Niitä on itsellenikin sanottu jos aitaa päin olen juossut elämässä. Kaikkihan me täällä teemme virheitä, virheetön en ole itsekkään jotenka en tuomitse mistään norsunluu tornista vaan koitan auttaa vaikka kovalta se kuullostaisi herkältä tilassa olevaa. En itsekkään ole täydellinen ja kaikissa elämän alueissa onnistunut, heikkoudet erilaisia kussakin. Jos lohduttaa kuulla!
elämän alueella, niin siihen auttaa se, että potkii toisia, huonosti voivia?
Koko elämä potkii aina silloin tällöin kyllä jokaista vuorollaan. Kukaan ei välty siltä, en minäkään. Toiset meistä on vain vahvempi luonteisia.
Virheistä vaan pitää ottaa opikseen eikä toistaa samoja virheitä lopun ikää. Kyllä sieltä suosta nousee ja haavojen parantumiseen menee oma aikansa kunhan ei paikkaa jollain teko laastarilla haavaa ja teetätä entisen tilalle uutta.
Oletko koskaan ollut yksin vaiko kotisohvalta mennyt suoraan naimisiin? Se jätetyksi ja hylätyksi tuleminen on silloin varmasti vaikeempaa jos ei ole koskaan yksin oloa kokenut. Tiedän kuinka vaikeaa se on sellaisilla, kun omaisissani on samanlaisia tapauksia. Keski- iässä yht äkkinen yksinäisyys kun ei ole koskaan sellaista kokenut. Siinä tulee melkoinen kriisi, tiedän. Itse en tällaisen perus kaavan mukaisesti ole elänyt kuin nuorena naimisiin perhe ja ero vaan vähän muunlailla. Ja nyt olen huomannut että moni muukin nuori jo haluaa tätä samaa kaavaa noudattaa ettei ensimmäiseksi kiiruhdeta "perhe- helvettiin" pää kolmantena jalkana. Vaan haetaan elämästä muitakin vaihtoehtoja.
Lapsettomana olen kokenut kuinka lapsettomia aliarvostetaan ja morkataan maan rakoon, kateuttako lie. Mutta ei täällä ole helppoo teet sitten mitä tahansa niin se ei miellytä vaikket tekisi yhtään mitään niin sekin on jo toisten mielestä pahasta. Mutta itse olen sitä mieltä että perhettä perustaessa voi vapaasti tehdä sopimuksia eron varalle. Itse en loukkaantuisi ollenkaan sellaisesta. Johan avioehtojakin tehdään. Ikinähän et voi tietää mistä syystä sinut naidaan, ollakseen lopun elän sinun kanssasi vaiko vain sen ajan kunnes uusi löytyy. Sisarellanikin on vain tapana ottaa joku äijä tunteista välittämättä, tehdä heti lapsia kun tunnepuolella ei toimi ja jättää mies ja ottaa uusi, tehdä lapsi sillekkin ja tätä rataa...Ei kaikki tarvitse rakkautta vaan kun alapää pelaa niin sillä selvä, kotileikit vain pitää "harrastuksissa" kiinni, vähät väliä kenenkään tunteista kunhan itse tyydyttää itsensä milloin kenelläkin.
Useimmat kuvittelevat kasvattavansa lapset yhdessä.
Samoin suunnitellaan asuntolainakin. Yhdessä puurtamalla siitä selviää, muuta jos toinen häipyy, laina kaatuu satavarmasti päälle.
Tää alkaa kuulostamaan jo siltä, että jos sinulta varastetaan auto, sinun pitäisi jatkossakin tankata se varkaalle.
Jos kerran yksipuolisesti vie lapset pois kodistaan, voisi kai kuvitella, että olisi edes jotenkin varautunut tarjoamaan jotain tilalle?
Ei juuri tarvitse kummoista mielikuvitusta, miksi miehen tunteet laimenevat, kun lukee näitä riivinrautojen kirjoituksia.
Turhan moni nainen on kauhea turhasta ruikuttaja, joka etoo jokaista miestä niin perusteellisesti että...
Miksei nainenkin voisi harkita sitä lisääntymistä vähän tarkemmin, kun pitää jo parin vuoden päästä lähteä lätkimään "helvetin hullun väkivaltaisen juopon lapsenraiskaajan" luota?
Eikö sitä tosiaankaan erota yhtään ennen?
Hei sinä neljän lapsen äiti! Voit ihan varmasti olla huoletta ja miettimättä että miten lapsistasi huolta pidät kun ero tulee ja työpaikka menee. Onhan aina se isä olemassa joka kustantaa kaiken. Teitkö sinä lapsesi miettien että onko sinulla varaa heitä elättää?
Olis varmaan kannattanut miettiä millä lapsensa elättää ennenkuin niitä hankkii joo. Sinäkin olet varmaan miettinyt että jos ero tulee niin isä elättää! Mieti sinäkin ennenkuin lisäännyt lisää.
Kuka tuon elatusmaksun vahvisti?
hanki oikeuden päätös.
Tekevät sossussa monesti aivan mielivaltaisia liukuhihnapäätöksiä
been there done that.
Tasa-arvo vittuun.
Naisille yhtä hyvä palkka kuin miehillä vasta sitten kun luopuvat yliarvosta isiin nähden huoltajuusasioissa
Älä nyt satuja kirjoita !!
Elareista, tapaamisista tai lasten huoltajuudesta EI lastenvalvoja ("sossu") voi tehdä päätöksiä. He voivat vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen, ja auttaa sopimuksen syntymisessä.
Ellet allekirjoita, ei synny sopimusta. Kuka Pelle sopimuksen allekirjoittaa ellei siihen sitoudu tai tahdo sellaista.
Ellei ole sopimusta, käräjäoikeus voi nuo asiat päättää kyllä ... EI sossu.
Moni asia vaikuttaa ihan oikealta, kun sitä katsoo vain yhdeltä puolelta. Yksinhuoltajaksi jääneelle tulee enemmän maksettavaa; pitää olla asunto, halutaan auto, lehtikin olisi kiva, ilman telkkaria on vaikea elää, lapset haluaa pelata tietsikalla, mistä muualtakaan nykyaikaan sitä tietoa saisi. Niin, kaikkeen menee rahaa nyt enemmän, kun pitää maksaa yksin eikä tulojakaan tule kuin omat. Siis elarit tasaamaan tilannetta.
Toisaalta etävanhemmankin pitää hankkia asunto, auto olisi kiva, lehti kuuluu sivistykseen, telkkari tarvittaisi 'seuraneidiksi', tietokoneellekin olisi käyttöä. Ja elareiden jälkeen jää rahaa vähemmän eikä palkka tahdo riittää uuden elämän aloittamiseen ... ehkä kummallakaan. Ja tarpeet, mitä itse kukin katsoo välttämättömiksi elämisen kuluiksi, ovat hyvin erilaisia. Nykyajan hyvinvointi antaa meille mahdollisuuden katsoa välttämättömiksi elämisen kuluiksi niin monia elossaselviämiselle ei-välttämättömiä asioita, kuten telkkari, puhelin jne.
Itse olen aikoinaan nainut eronneen, elareita maksamaan määrätyn miehen. koska olin meistä kahdesta huonosti tienaavasta kuitenkin se paremmin tienaava, elarit tuntuivat käytännössä elareiden jälkeen käteen oikeastaan mitään yhteistä perhettämme varten. Maksoin käytännössä siis suoraan hänen elarinsa vuosikaudet, minun tililtäni hänen exänsä tilille. Erosin tästä miehestä enkä koskaan ole penniäkään ottanut elatusmaksuja. Minusta on etuoikeus, että saan elää lasteni arkea, huolehtia heistä, varmistaa parhaan kykyni mukaan heille turvallisen kasvun aikuiseksi. Hinta, etten saa kaikkea, koska joudun maksamaan kaiken yksin, ei ole liian kova siitä, että olen saanut pitää lapset luonani. Kun heidän isänsä pärjää, hänelläkin on paremmin voimia olla Isänä lapsilleen, kun tapaavat. Erostani on muuten lähes 10v, elän edelleen sinkkuna ja olen elämääni tyytyväinen.
Olen yh vain koska ex-mieheni vaihtoi nuorempaan.
Elatusmaksuista ei olla pahemmin kiistelty, koska exäni sai lastensuojeluviranomaiset puhuttua ympäri minimielariin.
Kyllähän minä tyytyväinen olen, että saan tuonkin vähän, mutta se on kovin vähän kun on kaksi lasta,mutta totuus on se, että kyllä oikeesti kasvavat ja harrastavat lapset kuluttaa..
Nyt maksat molempien elatusmaksut.
Vai onko kysymys jostain muusta. Et anna rahaa lapsille, koska vaimo petti?? Pitääkö siitä lasten kärsiä.
Lastenhan ei kuukuisi kärsiä, mutta kärsivät jokatapauksessa äidin tempauksen takia.
Myös petetty mies kärsii, jos nyt kukaan sellaista huomioi.
Jos joku täysin ulkopuolinen tulisi ja veisi lapset, polttaisi kodin ja muuta sellaista, hänet varmaan saisi lähes lynkata?
Kai mies nyt jotenkin saa huoraamisen, joka aiheutti kaikille suunnatonta kärsimystä, kostaa?
Armeijassa viimeistään opin, että rikkeistä kuuluu saada rangaistus.
En pystyisi elämäänkään jos olisin tuollaiseen temppuun alentunut, ennenmuin olisin saanut ansioni mukaan. Kunnon selkäsaunan haluaisin ensin alkuun.
Mitä rangaistuksia voisi olla miehelle/naiselle, että ne tuntuisivat vastaavan itse tekoa?
Tilityksesi ei ole aivan tasapainoista tekstiä, toivon että löydät kostottoman rauhan elämmääsi, tavalla tai toisella.
Et ymmärrä mikä tlanteessanne on lapsen etu, ja vanhemman vastuu .. VAIKKA olisitkin tullut huonosti tai väärin kohdelluksi. Tapahtunut mikä tapahtunut, kuka kostosta kärsii ... MIETI !
Et ymmärrä syy seuraus suhteita... etkä etenkään sitä, mitä osaltasi olet tekemässä lapsillesi.
Muuten, tuskin vaimosi olisi jättänyt sinua jos olisit ollut hyvä puoliso ... vai tunnustatko naineesi huoran ...
Ellet, niin kukahan sai rikkeistään rangaistuksen? Vai tuliko jo saaduksi siellä....
Sinä M36 yrität järkiperäistää kaiken eli todennäköisesti et tiedä miltä tuntuu kun aviopuoliso pettää.
Kovin hienosti kerrot mitä pitäisi/ei pitäisi tehdä, mutta tunteiden kirjo tapahtumien selvittyä on valtava petetyllä. Välillä vihaa puolisoaan, välillä rakastaa ja haluaa unohtaa tapahtuneen ja seuraavana päivänä on valmis heittämään hiekkaa toisen arkulle. Rakkaus harvoin muuttuu heti tunteettomuudeksi pettäjää kohtaan, kuten tiedät se on viha joka hallitsee tunteita. Kaikilla todellakin menisi hyvin jos sosiaalitoimistot ympäri maan toimisivat tasapuolisesti tai olisi voimia taistella oikeuteen saakka. Sellaisia miehiä ja naisia kuitenkin valitettavasti on olemassa jotka ovat hyviä puolisoita, mutta ovat huonoksi onnekseen löytäneet ihnisen jonka mielestä ruoho on aina vihreämpää..,no siellä.
Sama se on, jos joidenkin ihmisten pakko eroprosessissaan ottaa viha keinovalikoimaan exää kohtaan ... mutta, vanhemman vastuu astuu kuvaan, kun kyse lapsista... ja silloin toivotaan etten ole ainoa "järkiperäisesti" asioihin suhtautuva.
Ja puhun nyt suurimmasta osasta avioeroista, en niistä ääritapauksista ... joissa oikeasti viha minunkin mielestä on sallittu ja oikeutettu (insesti, esim.) ... ja missä onneksi oikeuslaitoskin astuu kuvaan muutenkin kuin avierojen kumileimasimena.
Vihasta ei hyödy kukaan, joo ... tunne tulee ja menee ... mutta siinä rypeminen on pikkusieluisuutta. Jos avioliitto mennyt vituralleen, niin pakkoko vihalla on varmistaa että jatkuu samaan malliin ... mutta kukin tyylillään ja niinku hyvä tulee... *huokaus*
"Joidenkin ihmisten pakko eroprosessissaan ottaa viha keinovalikoimaan exää kohtaan", mielenkiintoinen lause tuo edellinen. Jos olet normaalisti tunteva ihminen niin tuo "viha" tulee ihan luonnostaan, sitä ei tarvitse pakottaa esiin. On mahdotonta asettaa tiettyä aikaa kuinka kauan kestää palautua eron/petetyksi tulemisen tunteesta. Joillakin ihmisillä kestää kuukauden joillakin viisi vuotta, ihmisluonto on tällainen, tähän ei järkeily auta. Lapset aistivat kyllä vanhempiensa tunteet toisiaan kohtaan, niitä ei voi peitellä. Tottakai on väärin panetella exäänsä lapsille, mutta se kaikki muu.. Tuskin kukaan on niin naiivi että kuvittelisi eron päättyvän vain kättelyyn.
Kai minä sitten vihan koen toisin...
Ei viha silti ole vieras tunne (eroon liittyenkään), eikä sen hallintakaan.
Kysymys on määrästä ja kestosta... toki tapauskohtaista, mutta jossain vaiheessa kannattaisi hakea apua jottei pää hajoa, viha kun muistaakseni ikävä olotila pitkän päälle.
Ei lapsille tarvitse peittää huonoa oloaan tai masennusta, mutta jos minulta kysytään pitääkö avioerossa vanhemman osat peittää vihansa exää kohtaan kun kyse yhteisitä lapsista ... niin PITÄÄ osata. He kun melko pian ymmärtävät että puolet heistä äidistä ja isästä...
Kauanko sitten vihan ja masennuksen jatkuttava että tunteeseen hakee apua ... kukin päättäköön itse...
Kuten aikaisemmin kerroin, tunteiden kirjo petetyllä/jätetyllä on suuri. Ei vihan tai inhon tunne ole aina vain kuluttavaa, mutta jos tuntee musertuvansa tunteen alle silloin suosittelen jopa minäkin avun hankkimista.
Negatiivisella asenteella toista kohtaan voi päästä vanhoista tunteista tai todennäköisesti kuvitelmista nopeammin eroon. Lasten ei kuulukaan kärsiä vanhempiensa pahasta olosta eikä vihaa saisi näyttääkään, enkä tällaista ole esittänytkään.
Tekstistäsi saan sellaisen vaikutelman, että tunteet pitäisi vain peittää ja näyttää ne hallitussa tilassa ja ilmapiirissä, tuollainen muuttaa ihmisen kylmäksi ja laskelmoivaksi.
Ainahan voit ottaa lapset luoksesi joka toinen viikko, jolloin jaatte kulut toisella tavalla. Harva mies vaan vapaudenmakuun päästyään haluaa ottaa lapsia enempää luokseen.
Silloin kun toinen hoitaa kaiken ja maksaa kaiken, eikä itse halua hoitaa lapsiaan puoliksi, ei kannattaisi minusta valittaa:-)
Täysin urbaanilegendaa tuo, että mies ei ottaisi lapsia luokseen.
Eroava äiti ei anna, ei millään.
Mahtaako haluta säilyttää edes jonkinlaisen "hyvä äiti"-myytin vaatimalla verissäpäin lapset itselleen seurauksista välittämättä?
Sosiaalitoimi puoltaa tätä myös viimeiseen asti.
Mitä jäisi jäljelle suomalaisen naisen arvokkuudesta, jos sekin myytti rikottaisiin? Ei niin kertakaikkiaan mitään!
Voiko olla säälittävämpää, kuin kompleksien ja neuroosien vaivaama kaiken toivon menettänyt "ei koskaan enää miestä"-luuseri?
Sääli lapsia joiden täytyy elää ja kasvaa sellaisessa ilmapiirissä.
Omakehu ei ainakaan tilannetta paranna.
Ehkä tilanne muuttuu kun nykyään joka päivä uutisissa juttua lasten katastrofaalisesti kasvavasta pahoinvoinnista.
Särkyy viimeinkin nykyihmiskunnan tuhoisin myytti!
Tuollaisella asenteella varustettu "äijä" ei varmasti saisikaan lapsen huoltajuutta edes korkeimmassa oikeudessa -- onneksi.
Tässä maassa on paljon yh- ja lähihuoltaja miehiä, tai niitä joilla 50/50 tapaamiset ... heillä ei ole tuollaista asennevammaa.
Anteeksi nyt vain, mutta olen yhä enemmän vakuuttunut (suureksi harmikseni) siitä, että melko harvassa ne miehet jotka sopivat lapsen lähihuoltajaksi... ja kun kasvaa sopimattomien äitienkin määrä ... ei ihme että sijoitusperheistä pulaa...
Mitä vaihtoehtoja on miehellä, jonka ex muijalla on asennevamma. Ei suostu 50-50 juttuun. Sopimukset 75-25, ja siitäkin säädetään itselle, niinkuin halutaan.
Kuinka paljon heihin sitten aikaisemmin on mennyt?
Mitä ajattelet lapsiesi tarvitsevan ruuan ja vaatteiden lisäksi?
Omat huoneet vai voisivatko he esimerkiksi asua
äitinsä kanssa mielestäsi pienemmissä tiloissa?
Asumiskulut ovat luonnollisesti myös lapsiin kohdistuvaa menoa?
Harrastukset, sähkökulut (pyykinpesua riittää kuin
myös pulveria, vessapaperia, tiskikoneen pyöritystä sun muuta enemmän kuin ei lapsellisilla).
Nämä joskus elatusvelvollisilta tuppaavat unohtua.
Yllättävät lääkärikulut ja koulukulut.
(isommilla ainakin materiaalimaksuja)
Onko auto äidille välttämätön?
Mitä itse ajattelet?
Voisiko elatusmaksuja ajatella ikäänkuin sijoituksena?