kannattaa muistaa...

Kyllä kuule sossuilla on yllättävä valta adoptiossa.
Ja kyllä kuule ne voi kampittaa jo hyväksytystikin luvan saanneet. Lautakunta kun ei kuuntele kuin sossujen ääntä. Kyllä siis sossut pystyy torpedoimaan myös ne ulos joilla oliskin mahdollisuudet.
Tiedän et adoptio on helvetillistä.
Mutta ne jotka vasta miettivät ja ovat adoption alussa eivät sitä tiedä vaan luulevat et se on helppo tapa saada perheeseen lapsi. Biolapsikin olisi helpompi saada kuin adoptio.

Jos joku adoptiota miettivä lukee tämän niin kannattaa todella miettiä mihin on ryhtymässä. Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja.
Se on vuosien polku joka voi kaatua. Ei kannata elää siinä haaveessa et kaikki meniskin hyvin.
Mitä vaan voi sattua.

pippuri kirjoitti:

Kyllä kuule sossuilla on yllättävä valta adoptiossa.
Ja kyllä kuule ne voi kampittaa jo hyväksytystikin luvan saanneet. Lautakunta kun ei kuuntele kuin sossujen ääntä. Kyllä siis sossut pystyy torpedoimaan myös ne ulos joilla oliskin mahdollisuudet.
Tiedän et adoptio on helvetillistä.
Mutta ne jotka vasta miettivät ja ovat adoption alussa eivät sitä tiedä vaan luulevat et se on helppo tapa saada perheeseen lapsi. Biolapsikin olisi helpompi saada kuin adoptio.

Jos joku adoptiota miettivä lukee tämän niin kannattaa todella miettiä mihin on ryhtymässä. Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja.
Se on vuosien polku joka voi kaatua. Ei kannata elää siinä haaveessa et kaikki meniskin hyvin.
Mitä vaan voi sattua.

Lue lisää

Luitko viestiäni ollenkaan???!!

En suinkaan väittänyt (päinvastoin!) adoption olevan helppoa ja hauskaa, mistä sinä sen keksit? Vai onko tämä oma (naiivi) käsityksesi asiasta? En edelleenkään ymmärrä, kuka täällä luulee/on luullut, että adoptio on 'helppo tapa saada perheeseen lapsi'... olisitkohan se sinä itse? :)

Siittä olen samaa mieltä, että biolapsi on helpompi saada kuin adoptiolapsi, ja niinhän sen pitää ollakin. Kun jo kerran hylätylle lapselle etsitään uutta kotia, on todellakin syytä varmistaa, että vanhemmat ovat sitoutuneet lapseen myös siinä tapauksessa, ettei kaikki mene hyvin. (Olisi tietenkin kaikkien maailman lasten kannalta parasta, jos biovanhemmatkin testattaisiin, ennen kuin heidät päästetään naimaan! :))

Kirjoitat, että "Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja" -totta kai kysyy! Oletitko sitten jotain muuta? (hyvänen aika, kuinka naivi yleensäkin olet?!)

TOTTA KAI adoptiolapsen (kuten minkä tahansa lapsen) kasvattaminen on "vuosien polku joka voi kaatua". Eikä (kenenkään yleensäkään, tietenkään!) kannata elää siinä haaveessa että kaikki meniskin hyvin, tämähän koskee elämää yleensäkin!! Tosiaan, mitä vaan voi sattua, kenelle vain, milloin vain, missä vain. Onko se(kin) sinulle ylläri?

Hyville adoptiovanhemmille on ITSESTÄÄN SELVÄÄ että adoptiolapsen kasvattaminen tuo erittäin todennäköisesti tullessaan erityisiä ongelmia eikä ole ruusuilla tanssimista. Juuri siksi, että joillakin mahdolliset erityisvaikeudet ei ole käynyt mielessäkään, kaikki eivät neuvonnasta ja lupaprosessista selviä, ja juuri näin asian kuuluu ollakin. On tietenkin helpompaa syyttää ilkeää sossua kun myöntää, etteivät omat rahkeet/ymmärrys riitä, kaikista kun ei todellakaan ole adoptiovanhemmiksi (vai olitko olettanut, että ikä ja rahatilanne ovat ne ainoat 'edellytykset'??!!).

Edelleen ihmettelen, mitä ihmettä jankutat tuota helvetillisyyttä, kun ei kukaan ole esittänyt mitään sen vastaista...

Mitkä ovat yleensäkin motiivisi kirjoittaa palstalle?

rajoita vähän kirjoitti:

Luitko viestiäni ollenkaan???!!

En suinkaan väittänyt (päinvastoin!) adoption olevan helppoa ja hauskaa, mistä sinä sen keksit? Vai onko tämä oma (naiivi) käsityksesi asiasta? En edelleenkään ymmärrä, kuka täällä luulee/on luullut, että adoptio on 'helppo tapa saada perheeseen lapsi'... olisitkohan se sinä itse? :)

Siittä olen samaa mieltä, että biolapsi on helpompi saada kuin adoptiolapsi, ja niinhän sen pitää ollakin. Kun jo kerran hylätylle lapselle etsitään uutta kotia, on todellakin syytä varmistaa, että vanhemmat ovat sitoutuneet lapseen myös siinä tapauksessa, ettei kaikki mene hyvin. (Olisi tietenkin kaikkien maailman lasten kannalta parasta, jos biovanhemmatkin testattaisiin, ennen kuin heidät päästetään naimaan! :))

Kirjoitat, että "Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja" -totta kai kysyy! Oletitko sitten jotain muuta? (hyvänen aika, kuinka naivi yleensäkin olet?!)

TOTTA KAI adoptiolapsen (kuten minkä tahansa lapsen) kasvattaminen on "vuosien polku joka voi kaatua". Eikä (kenenkään yleensäkään, tietenkään!) kannata elää siinä haaveessa että kaikki meniskin hyvin, tämähän koskee elämää yleensäkin!! Tosiaan, mitä vaan voi sattua, kenelle vain, milloin vain, missä vain. Onko se(kin) sinulle ylläri?

Hyville adoptiovanhemmille on ITSESTÄÄN SELVÄÄ että adoptiolapsen kasvattaminen tuo erittäin todennäköisesti tullessaan erityisiä ongelmia eikä ole ruusuilla tanssimista. Juuri siksi, että joillakin mahdolliset erityisvaikeudet ei ole käynyt mielessäkään, kaikki eivät neuvonnasta ja lupaprosessista selviä, ja juuri näin asian kuuluu ollakin. On tietenkin helpompaa syyttää ilkeää sossua kun myöntää, etteivät omat rahkeet/ymmärrys riitä, kaikista kun ei todellakaan ole adoptiovanhemmiksi (vai olitko olettanut, että ikä ja rahatilanne ovat ne ainoat 'edellytykset'??!!).

Edelleen ihmettelen, mitä ihmettä jankutat tuota helvetillisyyttä, kun ei kukaan ole esittänyt mitään sen vastaista...

Mitkä ovat yleensäkin motiivisi kirjoittaa palstalle?

Lue lisää

oli herättää ajatuksia ja mietittävää.
Sillä käyhän täällä niitäkin jotka ei vielä tiedä adoption raadollistakin puolta.

Tässä maalimassa ei vanhemmilla olisi yhtään lasta jos kaikki vanhemmat joutuisi sossujen testiin, vaan kaikki olisi huostaanotettu.
En väittänytkään kasvatuksesta vaan tarkoitin et adoptio on vuosia kestävä pitkä juttu ja kun yleensä monet elää siinä ruususen unessa et taatusti jos saa adoptioluvan niin se aina päätyy siitä lapsen tuloon. Näin se ei vaan aina siltikään ole. Se kannattaa muista. Adoptiossakin voi tulla eri syistä "keskenmeno".
Siitä puhutaan aivan liian vähän.

rajoita vähän kirjoitti:

Luitko viestiäni ollenkaan???!!

En suinkaan väittänyt (päinvastoin!) adoption olevan helppoa ja hauskaa, mistä sinä sen keksit? Vai onko tämä oma (naiivi) käsityksesi asiasta? En edelleenkään ymmärrä, kuka täällä luulee/on luullut, että adoptio on 'helppo tapa saada perheeseen lapsi'... olisitkohan se sinä itse? :)

Siittä olen samaa mieltä, että biolapsi on helpompi saada kuin adoptiolapsi, ja niinhän sen pitää ollakin. Kun jo kerran hylätylle lapselle etsitään uutta kotia, on todellakin syytä varmistaa, että vanhemmat ovat sitoutuneet lapseen myös siinä tapauksessa, ettei kaikki mene hyvin. (Olisi tietenkin kaikkien maailman lasten kannalta parasta, jos biovanhemmatkin testattaisiin, ennen kuin heidät päästetään naimaan! :))

Kirjoitat, että "Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja" -totta kai kysyy! Oletitko sitten jotain muuta? (hyvänen aika, kuinka naivi yleensäkin olet?!)

TOTTA KAI adoptiolapsen (kuten minkä tahansa lapsen) kasvattaminen on "vuosien polku joka voi kaatua". Eikä (kenenkään yleensäkään, tietenkään!) kannata elää siinä haaveessa että kaikki meniskin hyvin, tämähän koskee elämää yleensäkin!! Tosiaan, mitä vaan voi sattua, kenelle vain, milloin vain, missä vain. Onko se(kin) sinulle ylläri?

Hyville adoptiovanhemmille on ITSESTÄÄN SELVÄÄ että adoptiolapsen kasvattaminen tuo erittäin todennäköisesti tullessaan erityisiä ongelmia eikä ole ruusuilla tanssimista. Juuri siksi, että joillakin mahdolliset erityisvaikeudet ei ole käynyt mielessäkään, kaikki eivät neuvonnasta ja lupaprosessista selviä, ja juuri näin asian kuuluu ollakin. On tietenkin helpompaa syyttää ilkeää sossua kun myöntää, etteivät omat rahkeet/ymmärrys riitä, kaikista kun ei todellakaan ole adoptiovanhemmiksi (vai olitko olettanut, että ikä ja rahatilanne ovat ne ainoat 'edellytykset'??!!).

Edelleen ihmettelen, mitä ihmettä jankutat tuota helvetillisyyttä, kun ei kukaan ole esittänyt mitään sen vastaista...

Mitkä ovat yleensäkin motiivisi kirjoittaa palstalle?

Lue lisää

Miksi adoptiolapsia sanotaan aina hylätyiksi? Jos biovanhemmat kuolee tai on vakavasti sairaita niin hylkäävätkö he lapsen? Jos lapsi on kaapattu biovanhemmilta tai jos biovanhemmat painostetaan luovuttamaan lapsi pois, niin onko se hylkäämistä? Aina näissä jutuissa tää menee niin että biovanhemmat hylkää mut adovanhemmat ottaa avosylin lapsen oman perheensä jäseneksi.

Kiina-adoptio kirjoitti:

Miksi adoptiolapsia sanotaan aina hylätyiksi? Jos biovanhemmat kuolee tai on vakavasti sairaita niin hylkäävätkö he lapsen? Jos lapsi on kaapattu biovanhemmilta tai jos biovanhemmat painostetaan luovuttamaan lapsi pois, niin onko se hylkäämistä? Aina näissä jutuissa tää menee niin että biovanhemmat hylkää mut adovanhemmat ottaa avosylin lapsen oman perheensä jäseneksi.

Lue lisää

Miksi tosiaan adoptiolapsia sanotaan hylätyiksi?
Eiväthän kaikki ole sitä.
Joukossa on varmasi niitäkin jotka on joutuneet biovanhempien kuolemankin takia adoptoitaviksi.
Oisko noin et sillä saadaan leima lapseen et traumaattinen kokemus.

pippuri kirjoitti:

Miksi tosiaan adoptiolapsia sanotaan hylätyiksi?
Eiväthän kaikki ole sitä.
Joukossa on varmasi niitäkin jotka on joutuneet biovanhempien kuolemankin takia adoptoitaviksi.
Oisko noin et sillä saadaan leima lapseen et traumaattinen kokemus.

Lue lisää

Myös silloin, kun vanhemmat/vanhempi kuolee, puhutaan hylkäämiskokemuksesta, se on termi, jota ei tule ottaa kirjaimellisesti, lisätietoa löydätte helposti lastenpsykologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta.. Ehkä asiaa tuntemattomille ei pitäisi puhua asioista teknisiä termejä käyttäen...

pippuri kirjoitti:

Kyllä kuule sossuilla on yllättävä valta adoptiossa.
Ja kyllä kuule ne voi kampittaa jo hyväksytystikin luvan saanneet. Lautakunta kun ei kuuntele kuin sossujen ääntä. Kyllä siis sossut pystyy torpedoimaan myös ne ulos joilla oliskin mahdollisuudet.
Tiedän et adoptio on helvetillistä.
Mutta ne jotka vasta miettivät ja ovat adoption alussa eivät sitä tiedä vaan luulevat et se on helppo tapa saada perheeseen lapsi. Biolapsikin olisi helpompi saada kuin adoptio.

Jos joku adoptiota miettivä lukee tämän niin kannattaa todella miettiä mihin on ryhtymässä. Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja.
Se on vuosien polku joka voi kaatua. Ei kannata elää siinä haaveessa et kaikki meniskin hyvin.
Mitä vaan voi sattua.

Lue lisää

Sinulla on varsin yksipuolista tietoa asioista, joista täällä kirjoitat. Adoptiosta itse en vielä tiedä kovinkaan paljon, mutta sen voin sanoa, että monille voi niin monille adoptiolapsi on todellakin helpompi saada, kuin bio, koska sitä biolasta ei pysty milloinkaan saamaan. Tämä on fakta myös omasta elämästäni ja siksi kommenttisi kuulostaa erittäin typerältä.

pippuri kirjoitti:

Kyllä kuule sossuilla on yllättävä valta adoptiossa.
Ja kyllä kuule ne voi kampittaa jo hyväksytystikin luvan saanneet. Lautakunta kun ei kuuntele kuin sossujen ääntä. Kyllä siis sossut pystyy torpedoimaan myös ne ulos joilla oliskin mahdollisuudet.
Tiedän et adoptio on helvetillistä.
Mutta ne jotka vasta miettivät ja ovat adoption alussa eivät sitä tiedä vaan luulevat et se on helppo tapa saada perheeseen lapsi. Biolapsikin olisi helpompi saada kuin adoptio.

Jos joku adoptiota miettivä lukee tämän niin kannattaa todella miettiä mihin on ryhtymässä. Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja.
Se on vuosien polku joka voi kaatua. Ei kannata elää siinä haaveessa et kaikki meniskin hyvin.
Mitä vaan voi sattua.

Lue lisää

niin biolapsi on helpompi saada kuin adoptiolapsi?
härre guud me ei valmenuksessa todennäköisesti oltais jos olisi lapsen saanti ns.luonnollisella tavalla onnistunut"!!!!!!!!

hkkoiu kirjoitti:

niin biolapsi on helpompi saada kuin adoptiolapsi?
härre guud me ei valmenuksessa todennäköisesti oltais jos olisi lapsen saanti ns.luonnollisella tavalla onnistunut"!!!!!!!!

Lue lisää

Mutta eihän se pelkkä neuvonta sitä lasta tuo kaukaakaan kotiin.
En voi luottaa et adoptio aina päättyisi lapsen kotiin tuloon vaikka kuinka olisi neuvonta käytynä.
Kyllä neuvonnankin jälkeen voi adoptiossakin tulla keskenmenoja. Ei neuvonta ole mikään tae etteikö adoptio voisi silti olla mahdton.

Ja biolapsia ei vahdita kuten adoptiolapsia eikä sossut ole aina sörkkimässä asioita. Kuten adoptiossa.
Toki adoptio voi olla joillekin se ainoa mahdollinen keino mutta kannattaa muistaa et sekin on keino joka voi kaatua kesken.
Ja siitä ei varmasti neuvonnassa liikaa puhuta et mitä jos adoptio jostain syystä meneekin kesken.
Vai muka kerrotaanko? Jos neuvonta annetaan hyvin niin ehkä voitaisiinkin kertoo ja keskustella siitä. Mutta jos pari saakin huonoa neuvontaa, niin ei paria valmenneta yhtään siihen et adoptiokin voi mennä kesken.

pippuri kirjoitti:

Kyllä kuule sossuilla on yllättävä valta adoptiossa.
Ja kyllä kuule ne voi kampittaa jo hyväksytystikin luvan saanneet. Lautakunta kun ei kuuntele kuin sossujen ääntä. Kyllä siis sossut pystyy torpedoimaan myös ne ulos joilla oliskin mahdollisuudet.
Tiedän et adoptio on helvetillistä.
Mutta ne jotka vasta miettivät ja ovat adoption alussa eivät sitä tiedä vaan luulevat et se on helppo tapa saada perheeseen lapsi. Biolapsikin olisi helpompi saada kuin adoptio.

Jos joku adoptiota miettivä lukee tämän niin kannattaa todella miettiä mihin on ryhtymässä. Adoptio kysyy hermoja ja taas hermoja.
Se on vuosien polku joka voi kaatua. Ei kannata elää siinä haaveessa et kaikki meniskin hyvin.
Mitä vaan voi sattua.

Lue lisää

pauhaa angelinan ja madonnan adoptioista?

Tasapainoton ja katkera?

Nimetön kirjoitti:

Mutta eihän se pelkkä neuvonta sitä lasta tuo kaukaakaan kotiin.
En voi luottaa et adoptio aina päättyisi lapsen kotiin tuloon vaikka kuinka olisi neuvonta käytynä.
Kyllä neuvonnankin jälkeen voi adoptiossakin tulla keskenmenoja. Ei neuvonta ole mikään tae etteikö adoptio voisi silti olla mahdton.

Ja biolapsia ei vahdita kuten adoptiolapsia eikä sossut ole aina sörkkimässä asioita. Kuten adoptiossa.
Toki adoptio voi olla joillekin se ainoa mahdollinen keino mutta kannattaa muistaa et sekin on keino joka voi kaatua kesken.
Ja siitä ei varmasti neuvonnassa liikaa puhuta et mitä jos adoptio jostain syystä meneekin kesken.
Vai muka kerrotaanko? Jos neuvonta annetaan hyvin niin ehkä voitaisiinkin kertoo ja keskustella siitä. Mutta jos pari saakin huonoa neuvontaa, niin ei paria valmenneta yhtään siihen et adoptiokin voi mennä kesken.

Lue lisää

lasten elämää seuraa adoption jälkeen kuin muidenkaan suomalaisten lasten. Mistä oot tommosta saanu päähäsi?

Taitaa olla ihan sekaisin koko pippurit sulla!

toi sama joka kirjoitti:

pauhaa angelinan ja madonnan adoptioista?

Tasapainoton ja katkera?

enpä muuten ole sama.

Joo mut sossut seuraa perhettä pitkin adoptiota ja sossut on mitä on...

pippuri kirjoitti:

enpä muuten ole sama.

Joo mut sossut seuraa perhettä pitkin adoptiota ja sossut on mitä on...

mutta eivät sen jälkeen.

rajoita vähän kirjoitti:

Myös silloin, kun vanhemmat/vanhempi kuolee, puhutaan hylkäämiskokemuksesta, se on termi, jota ei tule ottaa kirjaimellisesti, lisätietoa löydätte helposti lastenpsykologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta.. Ehkä asiaa tuntemattomille ei pitäisi puhua asioista teknisiä termejä käyttäen...

Lue lisää

Hylkäämiskokemus onkin jo terminä ihan eri kuin 'hylätä' tai 'hylätty'. Mielestäni vielä parempi sana olisi kuitenkin 'menetys' tai 'menetyskokemus'. Jokaisella adoptiolapsella on siis takanaan menetys. Menetyksen taustalla voi olla erilaisia syitä eikä monikaan adoptoitu saa koskaan tietää syytä. Jokaisella adoptoidulla on tietysti oikeus kokea itsensä hylätyksi ja käyttää itselleen sopivinta sanaa, mutta ulkopuolisten ei pitäisi minun mielestä käyttää sanoja hylätty, hylkääminen ja hylätä.

Mut adoptoitiin 60 luvulla.
Olin 2 vuotias, kun isä ja äiti erosivat.
Jäin äidille, joka teki kolmivuoro työtä, joten olin ihan pienstä pitäen paljon erossa omasta äidistäni.
Oma äiti on äitini, joka kasvatti minut aikuiseksi.
Asia ei ole yksiselitteinen.
Jokainen saa, ja onneksi jokaisella meistä on oma vapaa tahto yrittää tavoittaa unelmaansa ja useinmiten se kantaa hedelmää.

Käsi sydämelle; kuinka moni ottaa adoptiolapsen, jos voi biologisenkin saada !? Tuskin kovinkaan moni... Adoptio ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Tuskin monikaan lapsettomuudesta kärsivä pari suree, jos kesken adoptioprosessin luomuraskaus yllättääkin! Tiedän tämän omasta tuttavapiiristäni. Adoptiolapset ovat usein moniongelmaisia, tämän näen työssäni viikottain.

:-) kirjoitti:

Käsi sydämelle; kuinka moni ottaa adoptiolapsen, jos voi biologisenkin saada !? Tuskin kovinkaan moni... Adoptio ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Tuskin monikaan lapsettomuudesta kärsivä pari suree, jos kesken adoptioprosessin luomuraskaus yllättääkin! Tiedän tämän omasta tuttavapiiristäni. Adoptiolapset ovat usein moniongelmaisia, tämän näen työssäni viikottain.

Lue lisää

Varmaan moni olisi iloinen jos voisi saada biologisia lapsia heti kun niitä toivoo. Varmaan moni valitsisi biolapsen ennemminkin kuin adoptiolapsen.

Mutta ei kaikki. Tiedän perheitä jotka ei ole halunnut lapsettomuushoitoa vaan mieluummin adoptoivat lapsen. MInä olen kauan ollut odottamassa adoptiolasta ja jos nyt saisin valita niin ottaisin mieluummin adoptiolapsen kuin biolapsen.

Kaikilla on syynsä valintoihin.
Joku haluaa nähdä omien geenien jatkumisen, joku ei halua lapsettomuushoitoja, jollekin odotus tai synnytys voi olla mahdotonta tai siinä on mukana suuri riski.

Ei asiat ole vain musta tai valkoista.

Onneksi!

:-) kirjoitti:

Käsi sydämelle; kuinka moni ottaa adoptiolapsen, jos voi biologisenkin saada !? Tuskin kovinkaan moni... Adoptio ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Tuskin monikaan lapsettomuudesta kärsivä pari suree, jos kesken adoptioprosessin luomuraskaus yllättääkin! Tiedän tämän omasta tuttavapiiristäni. Adoptiolapset ovat usein moniongelmaisia, tämän näen työssäni viikottain.

Lue lisää

Käsi sydämellä voin vastata, että täällä on pari joka halusi nimenomaan adoptiolapsen! Ja hänet myös onneksi saimme. Missään nimessä en halunnut "luomuraskautta", olimme todella tarkkoja ehkäisyssä jo neuvonta-aikana. Papereiden ollessa kohdemaassa kävin poistattamassa kohtuni. Niin varma olin, että tämä on meille oikea tapa muodostaa perheemme.
Tiedän myös pareja, joiden kohdalle se raskaus on osunut, kun adoptiolapsi on jo perheessä. Se on ollut jonkinlainen kriisin paikka jokaiselle, myös vanhemmille eli ei välttämättä ollenkaan pelkkää onnea. Silti, lapsi on todellakin aina lahja, tulee hän perheeseensä miten vain.
Missä muuten mahdat olla töissä?? Nimittäin tutkimusten mukaan Suomessa asuvilla adoptiolapsilla ei todellakaan ole ongelmia sen enempää kuin biolapsillakaan. Johtuneeko siitä, että apua haetaan helpommin vai onko apua sitten paremmin saatavilla vai...
Mukavaa kevättä!