Kirjoitin aikaisemmin:
"Kun vielakin hammastelen eraan ihmisen kaytosta niin kysynpa nyt olisiko minulla jotain opittavaa itsellani vai missa tassa oikein mennaan.
Tutustuin toissa mieheen joka halusi hieroa ystavyytta. Han on homo, hyvannakoinen sellainen joten en ajatellut etta kyse on iskuyrityksesta. Han pyysi minua kahville joten kavimme yhteensa ehka nelja kertaa kahvilla ja elokuvissa.
Sitten alkoi tapahtua. Kutsuin hanet kotiini monien muiden ystavieni kanssa juhliin. Ennen saapumistaan talolle han soitti minulle kolme kertaa kysyakseen tieta vaikka on ausnut alueella koko ikansa lapsuudestaan asti. Hanen avuttomuutensa ihmtetti minua. Kun han saapui menin kaymaan ylakerrassa ja kun tulin takaisin han sanoi minulle "ethan jata minua yksin koska en ole juhlaihminen. Tuntemattomat ihmiset ovat vahan ikavia."
Kun juhlat alkoivat aloin voida todella huonosti ja hipsin ylakertaan ja istuin vessan lattialla puoli tuntia. Lahtiessani tama mies jutteli ihmisten kanssa oikein mukavasti ja tuntui viihtyvan.
Kun tulin puoli tuntia myohemmin takaisin han oli haipynyt jattaen minulle tulikiven katkuisen viestin "sina jatit minut yksin!"
Seuraavana paivana toissa selitin hanelle mita oli tapahtunut ja saan kylmaa hiljaisuutta takaisin. Han oli jaatvana vihainen minulle.
Hammennyn ja paatan etta nyt taidan ottaa aika paljon etaisyytta hanesta. Lakkaan juttelemasta ja vain hymyilen natisti jatkossa. Han alkaa tehda parhaansa lahestyakseen minua mutta vetaydyn kokonaan. Jotenkin koin hanen kaytoksensa pelottavaksi.
Sitten muutaman viikon kuluttua han saa kuulla etta olen paassyt eraalle kurssille johon han olisi itse halunnut paasta ja tutustunut eraaseen ihmiseen johon han olisi itse halunnut tutustua. Silloin helvetti repesi kokonaan. Firman juhlissa han tekee kaikkensa nolatakseen minut julkisesti vihjailemalla etta olen valehdellut ja olen epaluotettva ihminen. Han myos paljastaa julkisesti eraita tietoja joita olin ohimennne (holmoyksissani) mennyt kertomaan hanelle ja han esittaa nama tiedot hyvin likaisessa ja epakorrektissa savyssa.
Lahden firman juhlista eraan kollegani kanssa viettamaan iltaa laheiseen yokerhoon ja yhtakkia kannykkani soi. Siellapa tama hantakarpanen kyselee hataantyneena" missa sina olet? Mihin sina havisit?"
Ja naemme hanen juoksevan nurkan takaa hataantynyt ilme kasvoillaan "Mina kuvittelin etta haivyit jonnekin!"
Loppuillan han sitten liimaantui kylkeeni piikitellen minua jatkuvasti. Han muuan muassa vihjaili minulle etta olen hanen mielestaan vanhan nakoinen, epaviehattava... Mitakohan viela... Ai niin lesbo. Han oli ottanut yhden oluen eika mitaan muuta eli ei ollut juovuksissa.
Siis mita ihmetta...? Oliko minun suurin rikokseni todellakin se etta jatin hanet yksin puoleksi tunniksi ja sen jalkeen paatin etten halua olla hanen kanssaan enaa missaaan tekemisissa. Olinko karmea olento joka ansaitsee tulla julkisesti hapaistyksi taman takia?
Mita ajatuksia tama herattaa teissa? Mita minun olisi pitanyt tehda toisin? "
Tilanne sen kun jatkuu ja haluaisin kommenttejanne. Alla lisaa tietoa
"Kun vielakin hammastelen eraan ihmisen kaytosta niin kysynpa nyt olisiko minulla jotain opittavaa itsellani vai missa tassa oikein mennaan.
Tutustuin toissa mieheen joka halusi hieroa ystavyytta. Han on homo, hyvannakoinen sellainen joten en ajatellut etta kyse on iskuyrityksesta. Han pyysi minua kahville joten kavimme yhteensa ehka nelja kertaa kahvilla ja elokuvissa.
Sitten alkoi tapahtua. Kutsuin hanet kotiini monien muiden ystavieni kanssa juhliin. Ennen saapumistaan talolle han soitti minulle kolme kertaa kysyakseen tieta vaikka on ausnut alueella koko ikansa lapsuudestaan asti. Hanen avuttomuutensa ihmtetti minua. Kun han saapui menin kaymaan ylakerrassa ja kun tulin takaisin han sanoi minulle "ethan jata minua yksin koska en ole juhlaihminen. Tuntemattomat ihmiset ovat vahan ikavia."
Kun juhlat alkoivat aloin voida todella huonosti ja hipsin ylakertaan ja istuin vessan lattialla puoli tuntia. Lahtiessani tama mies jutteli ihmisten kanssa oikein mukavasti ja tuntui viihtyvan.
Kun tulin puoli tuntia myohemmin takaisin han oli haipynyt jattaen minulle tulikiven katkuisen viestin "sina jatit minut yksin!"
Seuraavana paivana toissa selitin hanelle mita oli tapahtunut ja saan kylmaa hiljaisuutta takaisin. Han oli jaatvana vihainen minulle.
Hammennyn ja paatan etta nyt taidan ottaa aika paljon etaisyytta hanesta. Lakkaan juttelemasta ja vain hymyilen natisti jatkossa. Han alkaa tehda parhaansa lahestyakseen minua mutta vetaydyn kokonaan. Jotenkin koin hanen kaytoksensa pelottavaksi.
Sitten muutaman viikon kuluttua han saa kuulla etta olen paassyt eraalle kurssille johon han olisi itse halunnut paasta ja tutustunut eraaseen ihmiseen johon han olisi itse halunnut tutustua. Silloin helvetti repesi kokonaan. Firman juhlissa han tekee kaikkensa nolatakseen minut julkisesti vihjailemalla etta olen valehdellut ja olen epaluotettva ihminen. Han myos paljastaa julkisesti eraita tietoja joita olin ohimennne (holmoyksissani) mennyt kertomaan hanelle ja han esittaa nama tiedot hyvin likaisessa ja epakorrektissa savyssa.
Lahden firman juhlista eraan kollegani kanssa viettamaan iltaa laheiseen yokerhoon ja yhtakkia kannykkani soi. Siellapa tama hantakarpanen kyselee hataantyneena" missa sina olet? Mihin sina havisit?"
Ja naemme hanen juoksevan nurkan takaa hataantynyt ilme kasvoillaan "Mina kuvittelin etta haivyit jonnekin!"
Loppuillan han sitten liimaantui kylkeeni piikitellen minua jatkuvasti. Han muuan muassa vihjaili minulle etta olen hanen mielestaan vanhan nakoinen, epaviehattava... Mitakohan viela... Ai niin lesbo. Han oli ottanut yhden oluen eika mitaan muuta eli ei ollut juovuksissa.
Siis mita ihmetta...? Oliko minun suurin rikokseni todellakin se etta jatin hanet yksin puoleksi tunniksi ja sen jalkeen paatin etten halua olla hanen kanssaan enaa missaaan tekemisissa. Olinko karmea olento joka ansaitsee tulla julkisesti hapaistyksi taman takia?
Mita ajatuksia tama herattaa teissa? Mita minun olisi pitanyt tehda toisin? "
Tilanne sen kun jatkuu ja haluaisin kommenttejanne. Alla lisaa tietoa
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun kuvittelen paasseeni hanesta tuskattomasti eroon niin EI.
Tormasin haneen sattumalta bussissa. ja mita han tekeekaan...
Han tulee viereen istumaan hymyillen kuin naantalin aurinko ikaankuin mitaan ei olisi tapahtunut. Mina piiloudun kirjani taakse. Vastaan vain tervehdykseen enka sen jalkeen puhu mitaan. Jonkin ajan kuluttua sitten totean rauhallisen neutraalisti ja ystavallisesti "miten uudessa tyopaikassa menee?" Han on selvasti hyvin loukkaantunut siita etten innokkaasti halua jutella hanen kanssaan ja toteaa lyhyesti "hyvin menee" ja sitten han haipyy sanomatta edes moi.
Siis onko minussa vikaa vai kenessa kun en ymmarra miten han voi kuvitella voivansa tuosta vain astella takaisin elamaani edellisen kerran kaytoksensa jalkeen...? Ja sitten HAN on loukkaantunut kun en innokkaasti lahde juttelemaan hanelle takaisin ikaan kuin han ei olisi julkisesti nolannut minua, julkisesti vihjaillut etta olen lesbo, hullu, valehtelija ja mita viela muuta...
Tanaan kun tuli bussipysakille han tuijottaa minua ja ryhtyy suureen aaneen juttelemaan vieressa olevan naisen kanssa tehdakseen korotetusti selvaksi "etta kylla mina vaan saan seuraa ja juttukaveria vaikka sina minut torjutkin."
Kieltamatta tulee mieleen etta mita hanen kanssaan pitaisi tehda. Toivottavasti ei liimaudu kantaan kiinni taman jalkeen. Alkaa vahan puntti tutista jos han on vaikka miten seonnut tapaus. Pitaisiko ryhtya menemaan toihin aikaisemmalla bussilla vai mita tehda... En ikina tormannyt tallaiseen tilanteeseen josta ei tieda mita edes tapahtui etta tasta tallainen tuli.
kerrontaa. Tulee mielee, ettei kotona ole nyt kaikki kohallaan.Sori.
Yhden asian olen oppinut. Jos henkilo on erittain hyvannakoinen ja valittaa olevansa niin kovin yksinainen eika hanella nayta olevan yli kolmekymppisena pitkaaikaisia ystavia niin kannattaa kysya mielessaan mika siihen mahtaa olla syyna.
Yleensa vastaus ei ole kovin mukava. Harmi etta tajusin sen vasta nyt.
Että se tyyppi vaivaa vieläkin sua? Voithan sä vaikka aamulla kävellä aikaisemmalle tai seuraavalle pysäkille, jos ei kaukana ole, ja bussissa et katso sitä päin, etkä puhu. Kyllä sillä taitaa olla päässä vikaa ihan selvästi. Voipi olla että sillä on ollut ennenkin ns. kavereita jotka on tehneet saman kuin sinä nyt, eli pistäneet välit poikki.
Huomisesta alkaen otan aina aikaisemman bussin. On se nyt kanssa etta ihmisen pitaa oppia olemaan varovainen kenen kanssa tyopaikalla tutustuu ja kay kahvilla pari kertaa... Sekin voi olla ongelmia elamaan tuova asia jos huonosti kay.
Ikava olla kovasydaminen mutta tulevaisuudessa jos joku rupeaa valittamaan minulle miten ei ole ystavia ja on niin kauhean yksinaista niin eka kysmys mika mulle tulee mieleen on "miksikohan niin mahtaa olla" ja haivyn takavasemmalle hyvin haipakkaan. Minusta ei ole Aiti Teresaksi. Toivon vain ettei tama tyyppi tule viela oven taakse koputtelemaan.
Miehellä kyllä jotenkin viiraa päässä. Ei ole ihan tervettä touhua. Mies voisi olla käytöksensä perusteella narsistien sukua.
Etsi lisätietoa hakusanoilla: narsismi, luonnehäiriö, persoonallisuushäiriö.
Missään tapauksessa sinun ei kannata syventää tuttavuuttasi hänen kanssaan tai ryhtyä mihinkään tapailuun, seurusteluun tms.
Yritä päinvastoin olla osumatta häneen kadulla liikuessasi. Jos tulee vastaan, ja vaikka tunnistaisit hänet, kävele ohi kuin et olisi koskaan tuntenut. Se on paras tapa.
Mihinkään jutteluihin ei kannata ruveta.
Narsistit voivat olla todella hankalia eikä heistä tahdo päästä kunnolla eroon. Yrittävät koukuttaa "saalistaan" todella sitkeästi. Pidä siis varasi.