Synti ja armo

Monet ihmiset kyselevät epätietoisina, mitä synti on?
Otan tähän otteen linkistä:
http://www.lindellnet.net/miksikristusko.htm#4.5

Ihmisten käsitykset "synti"-käsitteestä ovat mitä erilaisempia ja kuvaavat usein aikamoista tietämättömyyttä.
Mistä on kysymys? Miksi sotketaan asioita, ettei kukaan ota niistä selvää? Monet sanovat: en ole tehnyt syntiä, koska olen aina elänyt kunnollista ja kunnioitettavaa elämää. Käyttäydyn jopa paremmin kuin "nuo uskovaiset". He saattavat olla ihan oikeassa.

Meidän täytyy erottaa kaksi asiaa:
1. Yhteiskunnan rikokset. Meillä on Suomessa oma lakimme, jota meidän tulee rehellisesti noudattaa. Ellemme niin tee, seuraa jonkinasteisia rangaistuksia. Näitä rikoksia voimme tietenkin ryhmitellä eri tavoin. Tämä Suomen laki koskee meitä kaikkia kansalaisia, sekä uskovaisia että ei-uskovaisia.
(Huomauttakoon tässä, ettemme noudata niitä VT:n Mooseksen laatimia yhteiskunnallisia lakeja, jotka oli solmittu Jumalan ja Israelin kansan välillä. Me kristityt elämme uuden liiton aikaa ja Vanhan testamentin universaaliset periaatteet on toistettu Uudessa testamentissa. Israel ja sen kansa oli siihen aikaan maantieteellisesti tarkoin rajoitettu alue, tietyssä historiavaiheessa. Kristittyjä asuu eri maissa ympäri maailmaa. Kaikissa näissä maissa on erilaiset omat lait ja perinteet.)

2. Raamatun syntikäsite: Kun Raamattu puhuu synnistä, on kysymys ensisijaisesti Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Toki Raamattu antaa myös paljon ohjeita suhteistamme toisiin ihmisiin. Näitten suhteen olemme usein surkeassa tilassa arkielämässämme ja epäonnistumme päivittäin.

Raamatun mukaan olemme kaikki tehneet syntiä ja olemme "Jumalan kirkkautta vailla".
Siinä Jumala on tuomarina, emmekä me voi luetella näitä syntejä suuruusjärjestyksessä.
Monet yrittävät kuitenkin tehdä "syntilistoja". Itse en tee tämänkaltaisia syntilistoja. Ainoastaan voin esittää, mikä suurin synti on. Mielestäni se on tärkeimmän käskyn rikkominen. Jeesuksen opetus Matt. 22 : 36. "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" 37. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. 39. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 40. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Kuka meistä on pitänyt tämän käskyn? Tiedämme ja Raamattu sen ilmoittaa: ei kukaan. Joudumme niin kuin Paavali toteamaan, olen suurin syntinen. Mutta syntisille annetaan armo ja anteeksiantamus, kun me nöyränä ja katuvaisena otamme Jumalan lahjan, Jeesuksen, vastaan sydämessämme. Tässä anteeksiantamuksessa ja armossa meidän tulisi elää päivittäin. Ellemme niin tee, saattaa olla että itsekkyydessämme emme voi toimia Jumalan tarkoittamana kanavana, jonka kautta Jumalan armo ja rakkaus virtaa ympäristöömme. Meissä on jokin tukos, ettemme voi elää "yltäkylläistä elämää".

Yleisemmin ilmaistuna on synti tottelemattomuutta Jumalaa ja Hänen tahtoaan vastaan. Synti erottaa meidät Jumalasta.

Rakastava Jumala on kuitenkin valmistanut meille tien takaisin Hänen yhteyteen. Synnin syvin olemus ei ole siis ensisijaisesti meidän teoissamme, vaan meidän sydämemme asenteissa. Kaikesta huolimatta Jumala rakastaa meitä edelleen ja kutsuu meidät yhteyteensä. Me emme ole toistemme tuomareina näissä syntiasioissa. Me näemme vain ulkokuoren, mutta Jumala näkee sydämeen. Mutta jos toinen toimii väärin, niin toki voi rakkaudellisesti siitä huomauttaa muistaen, että ihmisen syntisyys Jumalan edessä ei ole ensisijaisesti hänen teoissaan vaan hänen asenteessaan, joka saa hänet toimimaan väärin sekä ihmisiä että Jumalaa kohtaan.

Pahuuden (synnin) alkujuuret ovat Raamatun mukaan ylpeys, itsekkyys, vallanhalu, tottelemattomuus Jumalaa vastaan.

Eikö tämän päivän pahuus maailmassa johdu ihan näistä samoista alkujuurista? Entäs meidän omassa elämässämme? Eivätkö sielläkin nämä samat voimat usein riehu? Olemme osa syntiin langennutta, kapinoivaa ihmiskuntaa. Jos siis olisit ollut Aadam tai Eeva, olisit tehnyt saman virheen kuin he, olisit kieltäytynyt tottelemasta Jumalaa.
Pahalla on taipumus levittää pahaa, sekä yksilön kohdalla että yhteisössä. Se toimii lumivyöryn tavoin. Tämä on selvästi havaittavissa tämän päivän maailmassa. Tästä Raamattukin puhuu. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."

Synnin syvin olemus ei ole siis ensisijaisesti meidän teoissamme, vaan meidän sydämemme asenteissa.
Kaikesta huolimatta Jumala rakastaa meitä edelleen ja kutsuu meidät yhteyteensä. Tässä tulee Jumalan armo kuvaan.

Jumalan armo.

Armo on tärkeä käsite evankeliumissa, mikä on monille vieras ja usein vaikeasti ymmärrettävä asia.
Meillä on usein jonkinlainen itsepäinen käsitys, että minun täytyy itse tehdä jotain, jotta tulee tehdyksi. Saatamme jopa vierastaa toisten apua. Olisiko meidän ylpeytemme esteenä? Haluaisimme olla parempia kuin olemme. Sen takia saattaa tuntua siltä, että armo vie minulta oman vastuuni pois itseltäni. Näin ei suinkaan ole, päinvastoin. Tarkastellaan tilannetta.

Tiedämme, että elinkautinen vanki voi päästä vapaaksi presidentin armahduksella. Tällainen vanki ei suinkaan jää selliinsä iloitsemaan uutisesta. Ei, hän lähtee vankilaportista ulos vapauteen. Kirjoitin aikaisemmin, että synti erottaa meidät Jumalasta. Mutta Jumala haluaa armahtaa meitä Jeesuksen kautta. Uskomalla tähän saamme kiitollisina astua vapauteen, Jumalan yhteyteen.

Raamattu kiteyttää asian näin: Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. (Ef.2:8).

Jos saamme arvokkaan lahjan, jota emme ole toiminnallamme ansainnut (vaikkapa lottovoiton), otamme sen kiitollisena vastaan ja hyödymme siitä annettujen ohjeiden mukaisesti. Jos velkainen lotonvoittaja vain jää iloitsemaan, mutta ei nosta summaa, se ei hyödytä häntä ollenkaan. Hän on edelleen velkainen.

Armo on käsite, jota emme järjellämme pysty täysin käsittämään. Mutta kun rakkauden Jumala tarjoaa tätä armoa meille, niin miksi meidän pitäisi yrittää keksiä jotain muuta? Me emme voi teoillamme aikaansaada yhteyttä Jumalaan. Jumala itse tarjoaa meille tämän yhteyden evankeliumin kautta. Siinä vasta on armo.