Terve,
Emäntä sitten ilmoitti pariviikkoa sitten, että ei ole onnellinen suhteessamme. Kaksi päivää ilmoituksen jälkeen asuikin jo vanhempiensa luona lapsemme kanssa. Nyt on kämppä vuokrattu ja työpaikka tiedossa. Tänään tuli postissa maistraatin kysely lapsemme osoitteen muutoksesta. Selitys oli, että kirjat pitää muuttaa, että saa tukia ja hoitopaikan kunnasta. Hän ei ole varsinaisesti eronnut minusta vaan sanoo tarvitsevansa aikaa selvittääkseen ajatuksiaan.
Tapaamisien järjestäminen tuntuu vaikealta, hänen mielestään lapselle riittää, että nähdään joka toinen vkl. Minä haluaisin nähdä huomattavasti useammin.
Ihmetyttää todella, että voiko näin tehdä. Viedä lapsi omasta kodistaan isänsä luota pois, vain koska on onneton suhteessa. Mielestäni jos isänä olisin samoin toiminut, olisin saannut perääni poliisit lapsemme sieppauksesta. Eriasia olisi jos olisin väkivaltainen tai vastaavaa. Sitten voisin ymmärtää toisen karkuun lähdön. Jos toinen haluaa selvittää ajatuksiaan, miksi toimia näin?? Itselläni on kaikki tunteet tallella ja haluasin todella selvittää asioita, mutta tämä tuo väkisinkin vihan tunteita pinnalle. Onko tässä muuta mahdollisuutta kuin antaa kaikki periksi sovinnon toivossa.
Onko toivoton tehtävä hakea huoltajuutta itselleen? Meillä on siis yhteishuoltajuus. Mielestäni tämä ei vain ole oikea tapa selvitellä ajatuksiaan!!!
Emäntä sitten ilmoitti pariviikkoa sitten, että ei ole onnellinen suhteessamme. Kaksi päivää ilmoituksen jälkeen asuikin jo vanhempiensa luona lapsemme kanssa. Nyt on kämppä vuokrattu ja työpaikka tiedossa. Tänään tuli postissa maistraatin kysely lapsemme osoitteen muutoksesta. Selitys oli, että kirjat pitää muuttaa, että saa tukia ja hoitopaikan kunnasta. Hän ei ole varsinaisesti eronnut minusta vaan sanoo tarvitsevansa aikaa selvittääkseen ajatuksiaan.
Tapaamisien järjestäminen tuntuu vaikealta, hänen mielestään lapselle riittää, että nähdään joka toinen vkl. Minä haluaisin nähdä huomattavasti useammin.
Ihmetyttää todella, että voiko näin tehdä. Viedä lapsi omasta kodistaan isänsä luota pois, vain koska on onneton suhteessa. Mielestäni jos isänä olisin samoin toiminut, olisin saannut perääni poliisit lapsemme sieppauksesta. Eriasia olisi jos olisin väkivaltainen tai vastaavaa. Sitten voisin ymmärtää toisen karkuun lähdön. Jos toinen haluaa selvittää ajatuksiaan, miksi toimia näin?? Itselläni on kaikki tunteet tallella ja haluasin todella selvittää asioita, mutta tämä tuo väkisinkin vihan tunteita pinnalle. Onko tässä muuta mahdollisuutta kuin antaa kaikki periksi sovinnon toivossa.
Onko toivoton tehtävä hakea huoltajuutta itselleen? Meillä on siis yhteishuoltajuus. Mielestäni tämä ei vain ole oikea tapa selvitellä ajatuksiaan!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
he auttavat tapaamisasioissa.Toi 2 vkl/kuu on yleisin järjestely, mutta minimi, ja sen lisäksi monilla etä-vanhemmilla on esim. 1 iltapäivä/viikko, tai jopa vuoroviikkosysteemi.
ensin erotilanteessa äidilleen. Näin oli ainakin 10 vuotta sitten. Saattoi tosin vaikuttaa sekin, että yhteishuoltosopimusta ei oltu tehty.
Pidä kuitenkin puolesi tapaamisten suhteen. Voit aivan hyvin vaatia 50-50 tapaamisia. Tilanne ratkaistaan sitten sen mukaan, kuinka lapsen arjessa olet ollut kiinni aikaisemmin, minkä ikäinen lapsi on ja kuinka päivähoito ym järjestyy.
Täyttä huoltajuutta et saa, ellei ole kyse jostain todella vakavasta äidin kohdalla...
Se, että on onneton suhteessa on hyvä syy lähteä. Ikävää, että sinulle kuitenkin kävi noin. Elämä ei ole aina reilua. :(
heti jostain, että kannattaako sun täytellä niitä papereita! Ettei sitä sitten myöhemmin tulkita siten, että olet "luovuttanut" lapsen äidilleen suosiolla, siis että sinulle sopii lapsen asuminen äidillä!!
jos toinen haluaa selvitellä tunteitaan ja ajatuksiaan niin anna siihen mahdollisuus. ei auta jos ramppaat siellä jatkuvasti vaatimassa lasta itsellesi, pahennat vain omaa ja lapsesi tilannetta. jos ihminen on henkisesti väsynyt, ei tiedä tunteistaan tai muuten on asiat solmussa niin ne pitää saada selvitellä rauhassa. muutama viikko sinne tänne ei maailmaa kaada, lapsesi on turvassa äidillään ja isovanhemmillaan. rauhoitu itsekin ja anna ajan tehdä tehtävänsä.
Oletko miettinyt miksi avokkisi oli onneton suhteessa?
Oletko katsonut peiliin?
Kyllä olen katsonut peiliin. Olen tajunnut virheeni ja myöntänyt puutteeni. Olen myös pyytänyt josko voisimme mennä parisuhdeterapiaan tai vastaavaan. Se ei vaan käy, ainakaan vielä. Hänen tarvii eka selvittää oma pää. Olemme kyllä keskustelleet todella paljon keskenämme "eron" jälkeen ja tiedostamme molemmat, että mikä meni mönkään. Sehän tässä onkin niin turhauttavaa, kun itse uskoo parempaan tulevaisuuteen. Toinen ei vain näe sitä ainakaan vielä mahdolliseksi. On vain turhauttavaa odottaa toisen "päätöstä". Koko ajan on löysä hirttosilmukka kaulassa. Mutta ainahan niillä asioilla on jotenkin päin selvitä.
Erosta ja siihen liittyvistä ongelmista on keskusteltu paljon.Asiat ovat selkentyneet ja on tullut huomattua että on itse tutkiskelun paikka puolin-toisin, nyt ollaan kuitenkin päätetty erota ainakin joksikin aikaa koska yhteis-asuminen ilman riitoja ei onnistu.
Joku ehdotti tässä keskustelussa tilamaan aikaa sosiaalitoimistoon. Vaikka olen nainen, niin näppituntuma on se, että koska useimmat sosiaalityöntekijät ovat naisia, niin miehet ovat siellä usein altavastaajina. Valitettavasti. Käy netissä sivulla www.elatusvelvolliset.fi, niin löydät tietoa yhteyshenkilöistä eri puolilta Suomea, joilta saa neuvoja ja myötäelämistä näissä vaikeissa asioissa. Ja vaikka ette eroaisikaan, niin ei se lisätieto pahaa tee.
Hei! Parastahan tietysti olisi jos pystyisitte sopimaan asioista keskenänne. Kannattaa varmasti antaa pölyn laskeutua ja katsoa mihin tilanne kehittyy ja onko ero väistämätön.
Jos ette pääse sopuun tapaamisista, kannattaa ottaa yhteyttä kunnan lastenvalvojaan. Hän auttaa tekemään sopimukset lapsen huollosta ja asumisesta, ja erillään asuvan vanhemman ja lapsen tapaamisista sekä elatusavuista ja vahvistaa tehdyt sopimukset.
Loppuviimein kysehän on lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan, ei vanhempien oikeudesta päättää asioista omaksi parhaakseen.
Tsemppiä!