No heipä hei taasen naiset ympäri virtuaalimaailman. Ihan harmittaa kun ei kiireiltään nykyään juurikaan ehdi täällä käydä ihmettelemässä mutta nyt onneksi liikeni taas aikaa ja sehän tarkoittaa sitä, että taas nousi mieleeni mielenkiintoinen aihe, nimittäin nykynainen lapsenkasvattajana.
Minut on aikanaan kasvatettu melko konservatiivisin opein. Kylillä ei hiippailtu yömyöhällä, monenmoista raportointia liikkeistään tuli pitää yllä ja tapakasvatus tuli varsin tutksi. Voisi sanoa, että minulla on ollut tiukka mutta oikeudenmukainen kasvatus ja ikinä en ole rajoitteista ollut katkera tms. Olen mielestäni vielä suhteellisen tolkuissaan tästä kaoottisesta maailmasta huolimatta :-)
Mutta nykynuorten tila hämmästyttää ja huolettaa. Erityisen huolestunut olen nuorten tyttöjen kasvualustasta ja arvomaailmoista. Aina sanotaan, että median vaikutus aiheuttaa sitä ja tätä mutta kyllä mielestäni vanhempien tulisi ottaa enemmän hommaa haltuun ja tarkistaa, millainen käsitys itsellä on vastuusta.
Lähinnä minua kiinnostaisi tietää, millaiset vanhemmat (yleensä äiti joka on mukana tyttärensä vaateostoksilla) antavat pienten tyttösten ostella niin hurjan paljastavia ja seksikkäitä vaatteita, kuin mitä nykyisin kaduilla näkyy? Vai onko niin, että vanhemmat eivät enää nykyisin ostakaan lastensa vaatteita kuten ennenmuinoin? Annetaanko nuorten tyttöjen mennä jo 12vuotiaana yksin SinCityyn vaateostoksille, vai missä vika? Entäpä isät sitten? Eikö mielessä käy kun katselee sitä ylimeikattua ja paljastelevaa tytärtään, että nyt olisi syytä ottaa rajat esille ja keskustella niistä. Keskustella ylipäänsä nuoruudesta, paikkansa hakemista yhteiskunnista ja instituutioista yms. Kasvatukselliset metodit ovat mielestäni aika pahasti kateissa.
Kuinka te naisena koette tämän? Tällähetkellä äidiksi tupsahtaa ne 80-luvulla syntyneet, jotka ovat nähneet median murroksen, "vapautumisen" yms. mitä minun aikanani olisi pidetty yhteiskunnan degeneraationa. Juontavatko nämä periaatteet juurensa juuri tuolta? Yksi ikävä piirre on myös nuoret yh-äidit. Vastuuta sälytetään yksin lapsensa kanssa liikuskelevalle nuorelle naiselle kun samaan aikaan ikätoverimiehet, joiden pitäisi tutkailla isänvastuuta - skeittailevat ja hiphoppailevat kaduilla. Eipä siis ihme, että lapsista kasvaa vapaassa ympäristössä kaikille negatiivisille vaikutteille alttiita.
En lähde tässä erittelemään elämän eri osa-alueita missä on vikaa tai varsinkaan en halua alkaa saarnaamaan mutta täältä sivusilmällä vilkuillessani, voisin kysellä naisen mielipiteitä siitä, miten miellätte kasvatuksen tänäpäivänä? Löytyykö enää sellaisia tiukemman kasvatusajattelun omaavia naisia ollenkaan?
Reipasta perhe-elämää sellaisen omaaville naisille, toivottelee Jyystäjä :-)
Minut on aikanaan kasvatettu melko konservatiivisin opein. Kylillä ei hiippailtu yömyöhällä, monenmoista raportointia liikkeistään tuli pitää yllä ja tapakasvatus tuli varsin tutksi. Voisi sanoa, että minulla on ollut tiukka mutta oikeudenmukainen kasvatus ja ikinä en ole rajoitteista ollut katkera tms. Olen mielestäni vielä suhteellisen tolkuissaan tästä kaoottisesta maailmasta huolimatta :-)
Mutta nykynuorten tila hämmästyttää ja huolettaa. Erityisen huolestunut olen nuorten tyttöjen kasvualustasta ja arvomaailmoista. Aina sanotaan, että median vaikutus aiheuttaa sitä ja tätä mutta kyllä mielestäni vanhempien tulisi ottaa enemmän hommaa haltuun ja tarkistaa, millainen käsitys itsellä on vastuusta.
Lähinnä minua kiinnostaisi tietää, millaiset vanhemmat (yleensä äiti joka on mukana tyttärensä vaateostoksilla) antavat pienten tyttösten ostella niin hurjan paljastavia ja seksikkäitä vaatteita, kuin mitä nykyisin kaduilla näkyy? Vai onko niin, että vanhemmat eivät enää nykyisin ostakaan lastensa vaatteita kuten ennenmuinoin? Annetaanko nuorten tyttöjen mennä jo 12vuotiaana yksin SinCityyn vaateostoksille, vai missä vika? Entäpä isät sitten? Eikö mielessä käy kun katselee sitä ylimeikattua ja paljastelevaa tytärtään, että nyt olisi syytä ottaa rajat esille ja keskustella niistä. Keskustella ylipäänsä nuoruudesta, paikkansa hakemista yhteiskunnista ja instituutioista yms. Kasvatukselliset metodit ovat mielestäni aika pahasti kateissa.
Kuinka te naisena koette tämän? Tällähetkellä äidiksi tupsahtaa ne 80-luvulla syntyneet, jotka ovat nähneet median murroksen, "vapautumisen" yms. mitä minun aikanani olisi pidetty yhteiskunnan degeneraationa. Juontavatko nämä periaatteet juurensa juuri tuolta? Yksi ikävä piirre on myös nuoret yh-äidit. Vastuuta sälytetään yksin lapsensa kanssa liikuskelevalle nuorelle naiselle kun samaan aikaan ikätoverimiehet, joiden pitäisi tutkailla isänvastuuta - skeittailevat ja hiphoppailevat kaduilla. Eipä siis ihme, että lapsista kasvaa vapaassa ympäristössä kaikille negatiivisille vaikutteille alttiita.
En lähde tässä erittelemään elämän eri osa-alueita missä on vikaa tai varsinkaan en halua alkaa saarnaamaan mutta täältä sivusilmällä vilkuillessani, voisin kysellä naisen mielipiteitä siitä, miten miellätte kasvatuksen tänäpäivänä? Löytyykö enää sellaisia tiukemman kasvatusajattelun omaavia naisia ollenkaan?
Reipasta perhe-elämää sellaisen omaaville naisille, toivottelee Jyystäjä :-)
Vastaukset 16
Vanhimmat
tuo sun nimimerkkisi yhdessä yhteikuntapornoilusi kanssa?
Miksi tämä tilitys?
Jatka vaan hommiasi.
Totta. Nykyään ei enää osata kasvattaa niinkuin ennen. Itse ainakin aion kasvattaa lapset kovemmalla kurilla kuin monet nykyperheet. Kovempi kurikaan ei tunnu lapsesta pahalle jos se on selkeesti perusteltua.
Kannatan vanhempia arvoja modernissa yhteiskunnassa.
olen ajatellut. Yh-äiti olen, 80-luvulla syntynyt ja vanhanaikaisen, mutta hyvän(?) ja tiukan kasvatuksen saanut. Samaa huomaan soveltavani pieneen tyttäreeni.Rajat ja rakkautta. Täällä hetkellä ajatuksissa onkin, että pääsisin muutaman vuoden sisällä muuttamaan maalle, hiukan syrjempään ison kaupungin menosta. Niin kauan, kun saan tyttäreni pidettyä pois hiippailemasta pitkin kyliä, niin hyvä on. Ehtisi se järkikin kypsyä kasvun myötä.
Mielestäni lapset tulisi pitää lapsina.Ehkä sanavalintani väärä? Olisiko oikeammin, että lapsen täytyy antaa olla lapsi. Ja ainakin meillä tytär pukeutuu LASTEN vaatteisiin ja prinsessaleikit ovat erikseen kotosalla sitä varten, että voi laittaa huulipunaa ja äidin korkea korkoiset kengät jne. :)
Lapset kasvatetaan hellällä mutta tiukalla otteella=) Selvät rajat ja tunteiden näyttäminen, se toimii meillä oikein loistavasti=)
Meillä tyttö on vielä siis leikki-ikäinen, mutta mulle on jo nyt selvää, että lapsen on oltava lapsi.
Meillä ei bratzejä sallita. Karseita hahmoja. Samoin nämä pokemonit. Näistä nyky tv-ohjelmista huomaa, että ihan pienille jo tuputetaan aivottomuutta.
Missä on pieni tulitikkutyttö -tyyliset kauniit ja koskettavat tarinat? Entäpä Röllin kaltaiset filosofit? Tv-ohjelmat liittyvät mm pikkutyttöjen haluun kulkea niukoissa ja tiukoissa vaatteissa, hyvin olennaisestikin.
Kuten joku kirjoittaja jo mainitsikin, prinsessaleikit ovat sitten asia erikseen.
kylläpä meitä nyt lykästi, meitä naisia, kun tulit pitkästä aikaa palstalle. sydän syrjällään ollaan ooteltu, että koska se nyt palaa.
...mutta eikö pysyttäisi kuitenkin asiassa? Mitkä ovat sinun kasvatusmetodisi, naisena?
Ystävällisesti, Jyystäjä :-)
en halua lapsistani itseään täynnä olevia halventavien stereotypioiden viljelijöitä.
mutta rauha kuitenkin äitisi sielulle.
Pysyisikin poissa.
On meitä. Joku mainitsikin ne bratz nuket. Jos nyt oikein muistan, ne ylimeikatut ja puolialastomat nuket joista muistelisin olevan kyse, ne ovat ihan järkyttäviä. Vielä järkyttävämpiä ovat vanhemmat, jotka niitä lapsilleen ostavat.
En ymmärrä itsekään sitä, miksi nykyään 12-vuotiaat pukeutuvat samalla tavoin kuin 25-vuotiaat.. lapset on lapsia ja aikuiset aikuisia.
Rajat ja rakkautta lapselle.
Tosiaan, nähtäväksi jää minkälaisia vanhempia tai aikuisia ihmisiä sitten kasvaakaan näistä jotka saavat liian helposti, liian paljon, harrastaa joka ilta, elää mikroruuilla, pelaa pleikka ym pelejä, pukeutuu puolialastomiksi, äidit viipottaa uran perässä vieden puolisairaan päiväkotiin unohtaen sen lelun lelupvänä kun omat työkiireet syö aivoista puolet. Niistä jotka pienellä mutinalla saa haluamansa, niistä jotka haistattaa päin naamaa, parhaimmillaan lyö ja potkii, viettää aikansa mieluummin ulkona leikkien kun ei jaksa sitä nettiä tuijottavaa isiä/äitiä katsoa. Niistä joiden pöydällä ei pullistele pieni säästöpossu täynnä hiluja, vaan rahan saa heti kun sitä pyytää.
Kyllä se oma lapsuus oli sitä että tukkapölly/luunappi viuhahti heti kun erehdyit pahoja tekemään.. (mitenkään en siis ruumiillista kuritusta tue, mutta enivei mietityttää..) Ja jos ei sitä niin kyllä sai semmoset huudot että ens kerralla muisti tehneensä, kotiruokaa oli joka päivä kaalisopasta-kaurapuuroon, vaatteet tuli suoraan sisaruksilta ja jos sait tuliterän paidan niin se oli sillon kun koulut alkoi. Harrastuksiin pääsi jos suostuit mainoksia jakamaan ja legendaa oli se että jos jotain lelua ruinasit muulloin kun jouluna, niin sitten tuli tarina käpylehmistä ;) Vkonlopuksi mökille ja siellä sitä sitte ensin mätäännyttiin autossa ja sitten pelattiin korttia 2 pvää.. huh.. noita kun miettii.. eikä sitä muutoinkaan kokoaikaa lapsen ehtojen mukaan eletty niin kuin toisinaan tuntuu että nykyään kuunnellaan vaan lapsen haluja, kyllä vanhemman tehtävä on vetää selkeet rajat ja pysyy niissä. Miten ihmeessä ne isona pärjää jos ei pienenä ole opetettu perusarvoja ? Annettu vaan kuva että kaikki saa helposti, nopeasti ja joka asiassa saa valita.. ei anneta lapsen pettyä mihinkään vaan curlataan valmiix asiat hienoiksi, siinä sitä on sitten aikuisena ihmettelemistä kun ei pärjää ei ..
seksittömiä tuulipukuja, ja vielä paria numeroa liian isoja, jottei vaan kaikki aikuiset miehet pitäisi pikkutyttöä liian seksikkäänä ja yrittäisi pöksyihin. Lökäpöksyt ja 70-luvun iso paita. Puhtaita tietysti. Sitten vielä lytätään itsetunto niin, ettei kukaan pikkutytöistä uskalla päätään nostaa. Yöt vahditaan, ettei ne vaan tyydytä itseään. Seksuaalisuus on syntiä! Paitsi miehillä.
Kyllä se kumma on, kun nämä 10 vuotiaat tytöt eivät ymmärrä vastuutaan, että setiä ei saa provosoida pukeutumisellaan ja meikeillään. Missä jumalauta on lasten vastuullisuus!!!
pikkutyttöjä, heidän käytöstään ja pukeutumistaan. Todella söpöjä, vaikka ovatkin hyvin juhlavasti ja naisellisesti (pedofiilien mielestä seksikkäästi?) puettuja meidän mittakaavamme mukaan. Laivalla seurasin viimeksi muutaman neljä-seitsemän vuotiaiden tyttöjen touhuja. Korkokengät ja sävyyn sopiva käsilaukku, pitsiä, hörhelöä, avonaisia kaula-aukkoja, halkioita hameissa ja mekoissa, kimalteita, korvakoruja, kaulakoruja, nilkkaketjuja, jne. Hyvin tyttömäisiä, saavat olla prinsessoja. Suomalaiset lapset on kautta aikain puettu käytännöllisesti kumisaappaisiin ja toppahousuihin, niin tytöt kuin pojatkin.
Täällä sitten valitetaan milloin mistäkin. Joko suomalaiset naiset ovat miesmäisiä tai liian seksikkäitä. Mikään ei ole hyvä.
Enemmän haittaa tytölle on varmasti seksuaalisuuden mieltämisestä pahaksi. Minusta ongelma on enemmänkin niiden ihmisten, jotka näkevät seksiä joka puolella, ja vielä mieltävät sen saastaiseksi.
Seksuaalisuus ei ole negatiivista. 12-vuotiaat tytöt olivat minunkin aikanani jo "isoja". Minä ainakin olin, ja tiedostin seksuaalisuuteni ja orastavan naiseuteni. Mikä ihme siinä nyt on niin pelottavaa?
Pukeutukoot jokainen niin kuin haluaa. Käytännöllisyys on kunniassa perunapellolla.
Näin pikkutunneilla haluaisin hieman tarkentaa aloitustani, että ajatus ei suinkaan ollut väheksyä vanhempien kriittisyyttä, vaan pikemminkin herättää keskustelua siitä, olisiko kasvatuksellisesti jotain vaihtoehtoja annettavana kuin sen vapaan kasvatuksen malli, mikä tuntuu nykyisin olevan valloillaan. Vastuun merkitystä korostan molempien vanhempien osalta mutta esitin siksi tämän kysymyksen naisille, koska heidän läsnäolonsa lasten kanssa on kuitenkin tilastollisesti suurempi kuin miehillä.
En haluaisi lähteä täällä puimaan sitä, mitä se pusikossa piileskelevä vilauttelija miettii kun hyppää paljastelemaan ja uhittelemaan pienille lapsille, vaan sitä, että mitä me "terveet" voisimme antaa kasvatuksen saralla, että myös nuorikin haluaa pohdiskella vastuutaan vanhempien kanssa yhdessä.
Mukavia pohdiskeluhetkiä toivottelee, Jyystäjä :)
ei ole kyllä varaa lapsettomana käydä arvostelemaan..Jos olisin lapsen yksinhuoltaja..tärkeintä olisi turvata lapsen elämä,että saisi itselleen hyvän ja turvallisen vanhemman. Rakkautta ja rajoja elämänsä aikana ja tuntea että on tärkeä..Suoraan sanoen yrittäisin kasvattaa lapsesta kunnon kansalaisen,että pärjää elämän tuulessa ja tuiverruksessa..ei elämässä pärjää pelkillä huulipunalla tai korkokengillä..en kyllä välillä ymmärrä miksi lapsia tehdään,jos ei rahkeet riitä kasvattamaan niitä..vauvana ne on varmasti ihania..