Rakkaat ihmiset! olen epätoivoinen, sillä onnistun pilaamaan kaikki suhteen alut epävarmuudellani. Minulle on monesti sanottu että olen kaunis ja ihana, ja noin yleisesti elämässäni pidän itsestäni...? Mutta silti epäilen lakkaamatta omaa viehätysvoimaani.
Itsetunnossani ei ole ongelmaa siinä vaiheessa, kun näen kiinnostavan miehen ja "jahtaan" häntä. Mutta heti jos mies katsoo/tervehtii/hymyilee minulle, epäilyni heräävät ja ajattelen vain lakkaamatta, että ei hän ole tosissaan, ei hän voi olla kiinnostunut MINUSTA!! Ja: epävarmuudessani en uskalla enää seuraavan kerran kohdatessa juuri vilkaistakaan, varmana siitä, että hän vain viimeksi sattumalta hymyili minulle. Ja kukapa tällaista takinkääntäjää jaksaisi kauan jahdata. Harmittaa, kun monesti minulla olisi ollut mahdollisuus saada haluamani mies tutustumaan minuun paremmin, mutta epävarmuuteni ajaa miehet tiehensä..?
Miten sitä rohkeutta saisi enemmän? Tilannetta pahentaa vielä se, että olen tietoinen epävarmuudetani ja minulla on vahva visio siitä että miehet pitävät hyvä itsetuntoisista naisista. Olen noidankehässä ja väsynyt yrittämään ulos siitä, kun tuntuu etten osaa muuttaa itseäni.
Tajuan senkin, että kaikissa on oma viehätysvoimansa ja ei minun tarvitse olla juuri tietynlainen, että olisin kiinnostava. Mutta silti tunnen, että juuri minä olen se, jossa ei ole mitään kiinnostavaa. :(
Auttakaa minua! ja kertokaa, miten voisin auttaa itseäni, pelkään niin yksinjäämistä!
Itsetunnossani ei ole ongelmaa siinä vaiheessa, kun näen kiinnostavan miehen ja "jahtaan" häntä. Mutta heti jos mies katsoo/tervehtii/hymyilee minulle, epäilyni heräävät ja ajattelen vain lakkaamatta, että ei hän ole tosissaan, ei hän voi olla kiinnostunut MINUSTA!! Ja: epävarmuudessani en uskalla enää seuraavan kerran kohdatessa juuri vilkaistakaan, varmana siitä, että hän vain viimeksi sattumalta hymyili minulle. Ja kukapa tällaista takinkääntäjää jaksaisi kauan jahdata. Harmittaa, kun monesti minulla olisi ollut mahdollisuus saada haluamani mies tutustumaan minuun paremmin, mutta epävarmuuteni ajaa miehet tiehensä..?
Miten sitä rohkeutta saisi enemmän? Tilannetta pahentaa vielä se, että olen tietoinen epävarmuudetani ja minulla on vahva visio siitä että miehet pitävät hyvä itsetuntoisista naisista. Olen noidankehässä ja väsynyt yrittämään ulos siitä, kun tuntuu etten osaa muuttaa itseäni.
Tajuan senkin, että kaikissa on oma viehätysvoimansa ja ei minun tarvitse olla juuri tietynlainen, että olisin kiinnostava. Mutta silti tunnen, että juuri minä olen se, jossa ei ole mitään kiinnostavaa. :(
Auttakaa minua! ja kertokaa, miten voisin auttaa itseäni, pelkään niin yksinjäämistä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan kun olisin itse kirjoittanut ton. kuulostaa niin tutulta. muta oon itse saanut vähän itsevarmuutta baarissa. siellähän on vähän helpompi tutustua ihmisiin, kun ei tarvitse olla ihan selvinpäin ja kaikki on muutenkin vähän rennompaa. tiedän, ettei tää ehkä ole niitä parhaimpia tapoja, mutta itselläni on toiminut, kun oon huomannu, et siellä joku on ihan oikeasti kiinnostunut ja tulee juttelemaan. enkä nyt enää selvinpäinkään ole niin arka. muista vielä, ettei se maailma siihen kaadu jos hymyilisitkin/mokkaisit miehelle, joka ei sinusta olisikaan kiinnostunut, ja jos on niin useimmat tulee juttelemaan, kun saa edes jotain vastakaikua. tseppiä sulle kovasti!!
Olen mies, mutta saman tapaisia ongelmia ja olen viime vuoden koittanut pohtia juttua ja kelata itsetuntoani.
Kauempaa on helppo pelata peliä, koska voi hiukan vetää roolia, mutta jos tulee fiilis että pitäisi näyttää oikeita tunteita, itse saatan mennä lukkoon.
Olen kelannut jotain seuraavanlaista:
Luulen että jossain perimmäisessä mielessä ei saisi hetkauttaa se mitä muut ajattelee, edes se tyyppi josta olet kiinnostunut ja joka on kiinnostunut susta..
Lyhyesti sanottuna olet vain oma itsesi ja annat toiselle vapauden päättää pitääkö vai ei, jos ei pidä, ei sitä tarvitse ottaa henk.kohtaisesti. Olen itse hiukan kummallinen tapaus, mutta olen todennut että kyllä minustakin jotkut pitävät =) Jotenkin se "oma viehätysvoima" toimii parhaiten silloin kun osaa unohtaa itsensä. Tällaisiakin ajatusmalleja voi mielestäni harjoitella, ei ne on/off synny.
Mitään hirveää ei tapahdu vaikka olisitkin lukenut "riidit" väärin. Korkeintaan pikkuisen vaivauttava tilanne, ei ne kivoja ole mutta ei niihin kuole...
Sanoisin että valtaosa kontaktin otoista sisältää ihan oikeaa kiinnostusta, että usko pois, kyllä niitä kiinnostaa vaikkeivat tunteesi sitä uskoisikaan.
Tsemiä!
Muista että sinussakin on varmasti jokin(ja monia!!) piirre joka taatusti tenhoaa vastakkaiseen sukupuoleen. Itse et huomaa omaa ihanuuttasi ja persoonallisuuttasi, mutta varmasti sinussa on sitä viehätysvoimaa. Se voi olla sinun tapasi hymyillä, sinun tapasi haroa hiuksiasi, purra huuliasi. usko siihen mitä sinulle sanotaan ja ota rohkeasti vastaan kaikki sinuun luodut katseet. ihmiset katsovat sinua, he näkevät sinussa jotakin. Paljon onnea ja itseluottamusta sinulle päin!
ajattelin vain kertoa, ettet ole ainoa. En pysty päästämään ihmisiä lähelleni ja useimpia en haluaisikaan, mutta jos onkin joku kenet haluaisin, pelko vie voiton. Ja nykyään pelkään sitä senkin takia, koska en ole koskaan päästänyt ketään lähellen niin mitä tyyppi ajattelee, kun saa tietää, että en ole ikinä seurustellut tai edes suudellut ketään aiemmin. En haluaisi johdatellakaan ketään, kun en kuitenkaan pysty antamaan sitä, mitä ihmiset odottavat. Ei kukaan jaksa sellaista, enkä haluakaan pistää ketään sellaiseen tilanteeseen.
-F 22v.
Ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon.. ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on! No okei, olen muutaman kerran kännissä pussaillut jotain miestä, mutta siinäkin iskee yleensä ahdistus ja nopea pako tilanteesta.
Ja kun ikää tulee lisää, niin sitä nolompi tämä "kokemattomuus" on. Ja pitäisi vielä löytää se mies johon luottaa niin, että uskaltaa myöntää ettei oikeesti oo mitään kokemusta ihmissuhteista (tai muustakaan), kun pelkää että nauravat, koska itsestä tuntuu että pitäs olla jotain vikaa jos melkeen 23-vuotiaana on näin ongelmainen :P
tilanne on koko ajan vaikeampi ja vaikeampi. Eikä voi edes vain vähän kokeilla, miltä tuntuisi päästä joku vähän lähemmäksi, koska tämä joku olettaisi heti muutakin. Itse en ole pussaillutkaan ketään. Enkä ole mitenkään tyhmä, ja tiedän, etteivät miehet mitään syvällisempää haekaan aina, vaikka niin sanoisivatkin. Itse en halua pelkkää pinnallista/fyysistä. En vaan voi päästää ketään lähelle.