"Miehistä, jotka tuntevat olevansa rakastettuja, tulee helposti omahyväisiä, he unohtavat, miten paljon energiaa ja kärsivällisyyttä naiset käyttävät onnen takomiseen."
... Kirjoittaa Gil Courtemanche kirjassaan "Kigalin sunnuntait".
Miten ymmärrät tämän lauseen? Löytyykö siitä totuuden siemen?
... Kirjoittaa Gil Courtemanche kirjassaan "Kigalin sunnuntait".
Miten ymmärrät tämän lauseen? Löytyykö siitä totuuden siemen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ton sanan rakkauden sanaan haluttu.Eli miehistä jotka tuntevat olevansa haluttuja tulee helposti omahyväsiä....allekirjoitan.... Siks varmaan suuri osa naisistakin on niin omahyväsiä, he vaan yksinkertaisesti tuntevat olevansa haluttuja miesten taholta / keskuudessa koska miehille kelpaa tiettyihin juttuihin melkein kuka vaan.
Ville pirua ;D Tuo jätkähän kirjoittaa joskus asiaakin ! Tuohon ei kyllä ole mitään lisättävää eikä voi olla kuin samaa mieltä.
Siis minäkin ihmettelen, mitä yrmiölle on oikein tapahtuntut? Ihan kuin olisi jotenkin... miehistynyt... ja tämä ihan siis hyvällä sanottu, kehuja oikein, ihan tosi.
t: palstan lukija
Minä ainakin olen jo vuosikausia ollut joka päivä yhtä hämilläni kohtaamastani onnesta. Tästä tunteesta on omahyväisyys kaukana.
Sanoisin mielummin, että nainen, joka joka käyttää paljon energiaa itsensä onnelliseksi tekemien asioiden takomiseen, palkitaan ennenpitkää välinpitämättömyydellä.
Miehet ja naiset kun eivät aina tule onnellisiksi samoista asioista.
Eiks naisist myös? Ei o oma kohtasia kokemuksia. Must ei tullut omahyväst vaik olinkin rakastettu.
...ei siis saisi antaa miehen olla rakastettu, sillä se "turmelee" hänet.
Miestä täytyisi siis pitää oikealla tiellä kärjistäen ruoskaa käyttäen.
En allekirjoita lausetta. Siinä on samaa ns. "viisautta" kuin sananlaskussa: "se joka vitsaa säästää, ei lasta rakasta".
Kuinka moni nykyaikana moiseen "viisauteen" uskoo?
Muutetaan hieman näkökulmaa:
Mitä tapahtuu lapsille (tai vaikkapa poikalapsille), jotka eivät tunne olevansa vanhempien puolelta rakastettuja? Omahyväisiäkö?
Ja niille jotka heti ajattelevat, että ei lapsia voi verrata miehiin, niin miksei?
Tulee mieleen ne wanhan ajan kasvatusviisaudet, joiden mukaan lapsia piti kasvattaa ankarasti, sillä hellittely turmeli lapset.
Yrmiolla oli hyvä pointti: Olla haluttu on eri asia kuin olla rakastettu. Jos joku mies (tai nainen) kokee pienestä pitäen olevansa haluttu (siis seksikäs), hän oppii usein käyttämään sitä aseena ja se saattaa ilmetä omahyväisyytenä.
Tuntea olevansa aidosti rakastettu on ihan eri asia. Se muodostaa selkärangan koko itsetunnolle, eikä hyvän itsetunnon omaava ihminen ole koskaan omahyväinen.
Jotta ihminen kokee itsensä rakastetuksi niin harvemmin se on seurausta yksipuolisesta toisen ihmisen toiminnasta panos-tuotos -periaatteella.
Se että miehen rakastetuksi kokemiset johtuvat naisen energian ja kärsivällisyyden käyttämisen "summasta tai paljoudesta" antaa hieman ulkokohtaisen kuvan ihmissuhteiden toimivuudesta oikeassa elämässä. Joskus voi olla tilanne kun mikään ei riitä ja joskus taas päivastoin.
"Kigalin sunnuntait" kertoo tutsien kansanmurhasta Ruandassa, joten kirjoittajan filosofointi kohdistuu pääasiallisesti muuhun kuin romanttiseen rakkauteen. Yllä olevan lauseen kuitenkin poimin tekstistä ja jäin sitä miettimään.
Olen melko pitkälti samoilla linjoilla teidän keskusteluun osallistuneiden kanssa. Yrmion tavoin minäkin vaihtaisin "rakastetun" tilalle "ihaillun". Toisaalta lause voi päteä myös ihmiseen (niin mieheen kuin naiseenkin), joka ei todellisuudessa rakasta toista ihmistä vaan tunnetta siitä että häntä rakastetaan.
>>>Yrmion tavoin minäkin vaihtaisin "rakastetun" tilalle "ihaillun".