Okei, tästä lähtee...
Olen kolmikymppinen mies ja ollut naimisissa kohta kymmenen vuotta. Aikanaan vannoimme molemmat uskollisuutta toisillemme, kunnes vaimoni päätti pari vuotta sitten - tietenkin juuri silloin kun meillä meni huonosti - lyhyeksi aikaa unohtaa vannomansa valan. Eipä siinä mitään, shit happens ja elämä on kovaa.
Olemme edelleen naimisissa, selvitimme ongelmamme ja meillä menee varovastikin sanottuna jälleen kohtalaisen mukavasti. Kaikki hyvin siis!
Vaan nyt onkin meikäläistä alkanut rassaamaan kaikki ne vuosien varrella torjumani naiset sekä ennen naimisiinmenoa ja sen aikana. Ei niinkään siksi, että vaimoni meni sänkyyn toisen miehen kanssa avioliittomme aikana vaan siksi - uskomatonta, että minä tätä edes kerron - kun vaimoni on ainoa nainen, jonka kanssa olen harrastanut seksiä elämäni aikana. Jostakin käsittämättömästä typeryydestä säästin itseäni aikanaan avioliittoon ja nyt se alkaa ilmeisesti kostautua. Tiedän myös, että vaimoni ei ollut harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa ennen minua, ellei ole valehdellut minulle kymmentä vuotta päin naamaa.
Mutta omalta osaltani pelkään ja hieman toivonkin, niin typerältä kuin se kuulostaakaan, että löytäisin jonkun naisen, kunnon rakastajan, jonka kanssa voisi pitkällisellä aikavälillä ottaa takaisin niitä menetettyjä kertoja vuosien varrella. Avioliittoani en halua vaarantaa mikä tietenkin tekee koko yhtälöstä mahdottoman ja helkatin typerän.
Jos jollakulla olisi tähän liittyen jotakin asiallista kommentoitavaa/omaa kokemusta, niin otan ilolla vastaan. Näsäviisastelijat tahi ilkkujat älköön vaivautuko...vaikka luen kyllä nekin viestit.
Hyvää päivänjatkoa kaikille!
Olen kolmikymppinen mies ja ollut naimisissa kohta kymmenen vuotta. Aikanaan vannoimme molemmat uskollisuutta toisillemme, kunnes vaimoni päätti pari vuotta sitten - tietenkin juuri silloin kun meillä meni huonosti - lyhyeksi aikaa unohtaa vannomansa valan. Eipä siinä mitään, shit happens ja elämä on kovaa.
Olemme edelleen naimisissa, selvitimme ongelmamme ja meillä menee varovastikin sanottuna jälleen kohtalaisen mukavasti. Kaikki hyvin siis!
Vaan nyt onkin meikäläistä alkanut rassaamaan kaikki ne vuosien varrella torjumani naiset sekä ennen naimisiinmenoa ja sen aikana. Ei niinkään siksi, että vaimoni meni sänkyyn toisen miehen kanssa avioliittomme aikana vaan siksi - uskomatonta, että minä tätä edes kerron - kun vaimoni on ainoa nainen, jonka kanssa olen harrastanut seksiä elämäni aikana. Jostakin käsittämättömästä typeryydestä säästin itseäni aikanaan avioliittoon ja nyt se alkaa ilmeisesti kostautua. Tiedän myös, että vaimoni ei ollut harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa ennen minua, ellei ole valehdellut minulle kymmentä vuotta päin naamaa.
Mutta omalta osaltani pelkään ja hieman toivonkin, niin typerältä kuin se kuulostaakaan, että löytäisin jonkun naisen, kunnon rakastajan, jonka kanssa voisi pitkällisellä aikavälillä ottaa takaisin niitä menetettyjä kertoja vuosien varrella. Avioliittoani en halua vaarantaa mikä tietenkin tekee koko yhtälöstä mahdottoman ja helkatin typerän.
Jos jollakulla olisi tähän liittyen jotakin asiallista kommentoitavaa/omaa kokemusta, niin otan ilolla vastaan. Näsäviisastelijat tahi ilkkujat älköön vaivautuko...vaikka luen kyllä nekin viestit.
Hyvää päivänjatkoa kaikille!
Vastaukset 28
Vanhimmat
menettäneesi vuosien varrella??????????? kyllä se on samanlainen värkki joka naisen housuissa. miksi ihminen kuvittelee toisen toista ihmeellisemmäksi. alkuhuuman mentyä naiminen tuntuu ihan samalta vieraan kuin oman kanssa.
munallasi. Kytevä hiillos taitaa olla sama asia kuin täydet pussit. Rakastele vaimosi kanssa ja mieti asiaa sen jälkeen uudelleen. Huomaat, että eihän tästä ole tarvetta lähteä mihinkään.
Vanhoja pettymyksiä ja torjumisia, kuten myös torjutuksi tulemisia on ihan aiheetonta pohtia. Ei niistä saa kuin pahan mielen itselleen ja joskus myös toiselle. Ja samaa mieltä olen sen kirjoittajan kanssa, joka vastasi, että sama värkki siellä pöksyissä on joka akalla ja ukollakin. Kyllä sitä ennemmin tai myöhemmin saa kuulla pettämisestään ja vieraissa käymisestä. Niin makaa kuin petaa sanotaan ja siinä on vinha perä. Itse olen ollut puolisolleni uskollinen koko yli 30-vuotisen yhdessäolon ajan. Eihän se seksikään aina suju tai miellytä, muttei vaihtamalla, ainakaan itseni tuntien, paranisi. Hetken hurmoksesta voi saada loputtoman tuskan.
Pillulla varmaan kun vieraisiin meni...?
ole pimpistä puutetta, vaimollani on oikein hyvä sellainen. Mutta kun ei ole muista kokemuksia niin kai sitä väkisinkin alkaa miettimään jossakin vaiheessa...
kiitti vastauksestasi.
Olen 29-v nainen ja ollut 10 vuotta saman miehen kanssa parisuhteessa. Naimisissa muutaman vuoden ja lapsiakin on siunaantunut. Minulla ihan sama tilanne. Olin kuitenkin sen verran nuori kun muutin mieheni asuntoon 19.v:na. Takana oli vain kuukauden tunteminen kun kannoin kamani hänen asunnolleen. Se kolahti silloin mutta nyt kalvaa mieltä ettei ole ollut ns."omaa elämää" tai ei malttanut odottaa hetkistä vaan kaikki piti tehdä kiireellä ja ajattelematta. En sinänsä ole katunut päätöstäni mutta melko pian yhteen muuttamisemme jälkeen tajusin mieheni olevan alko-ongelmainen ja yli-mustasukkainen minusta joka kyhjötin kotona selvinpäin kun hän mennä viiletteli baariin kuin joku sinkkumies. Tekee sitä yhä edelleen. Itse olen kolmen lapsemme kanssa kiltisti kotona aina kun hän menee.
Elämäni on kyllä ollut ihan hyvä mutta mies on alusta asti ollut vääränlainen minulle. Nyt sitten tutustuin tuossa reilu 2 vuotta sitten erääseen mieheen jonka kanssa tunsin mieletöntä kipinää heti alusta lähtien....mutta mutta sama tilanne...en haluaisi riskeerata mitään mutta harmittaa etten tutustunut syvemmin häneen. Näemme pakostakin aina välillä tosin nyt on ollut pitkä aika kun viimeksi nähtiin. En voi kieltää ettenkö olisi ajatellut tätä ihmistä koko ajan alusta asti...millainen ihminen? Oisko meillä jotain? Ja jos onkin niin tuleeko se viemään eteenpäin? Entä jos hän olisikin juuri sellainen?...Avoimia kysymyksiä joihin en tule kai koskaan saamaan vastauksia. Kyrsii vaan kun tietää että on olemassa joku joka on saanut minut ihan pauloihinsa=( ja silti pitää katsella juoppoa aviomiestä joka jatkuvasti lupailee turhia kuinka nyt lupaa keskittyä perheeseensä ja joka kuitenkin samaan hengenvetoon sanoo lähtevänsä "kauppaan" tai jonnekkin ja suuntaa tiensä kohti juottolaa...
Vähän sekava teksti mutta eiköhän siitä tule se tärkein esille. YMMÄRRÄN SINUA!
Onko pakko olla ja katsella juoppoa miestä? Se nyt kuitenkin on aika iso riski koko perheelle, enkä ainakaan itse tuhlaisi elämääni marttyyrina kotona katsomassa kun toinen lähtee velvollisuuksistaan vapaana menemään.
Ero ei välttämättä tuo sen parempaa huomista, ainakin murheita riittää, mutta takuuvarmasti ei ole juoppoa kumppania katseltavana, ellei sellaiseen taas sotkeutuisi.
Itse teet päätöksesi, mutta itse olisin jo hankkiutunut eri seuraan aikaa sitten. Vai ajatteletko, että sinä tämän "lopun" kestät.. älä, vielä tässä viidenkymmenen korvillakin on ihan oikeaa ja hyvää elämää, jota voi elää ilman juoppoa miestä aivan mainiosti.
minullakin painoi vaakakupissa eniten, se että meillä on ihana, nelivuotias poika, jolle en kirveelläkään soisi avioeron aiheuttamia traumoja. Me ymmärsimme hakea myös ammattiauttajan apua ongelmiimme ja siitä oli ihan helkatisti hyötyä. Nyt menee hyvin ja aion vastustaa kiusausta loppuun asti. Mutta mieli harhailee välillä, olen kuitenkin vain ihminen. Kiitos paljon vastauksestasi ja toivon, että teilläkin koittaa paremmat ajat liitossanne!
Been there, done that...
Kokemuksesta viisastuneena pieni neuvo: jätä ajatuksen asteelle niin kauan kuin olet vielä naimisissa vaimosi kanssa.
Vaikka hän hairahtuikin, älä tee samaa virhettä.
Tiedän, että kiusaus on kova, mutta syrjähypyt eivät ole ratkaisu siihen ettei ole tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa.
Syksyn jatkoa sinulle!
Mutta jos teillä muuten elämä on kunnossa, niin älä hyvä ihminen mene pelkästeen kiveksiesi ajamana sitä pilaamaan.
Ihan samaa pillua se on muuallakin, aivan samaa, vaikka erinäköisen naaman jatkeena onkin. Tietenkään tällaista ei voi uskoa, jokaisenhan pitää saada tehdä omat virheensä, ja niitä on jokaiselle varattu tietty määrä. Ehkä sun vaan täytyy päästä tekemään omasi..
Kysymys sulle: puuttuuko sulta elämästäsi muutkin kunnon pettymykset, eikö sulla ole muuten tarpeeksi vastoinkäymisiä kuin niitä itse vapaaehtoisesti hankkimalla?
raskaita vastoinkäymisiä ja menetyksiä elämäni aikana. Tähän asti olen kyennyt suhtautumaan niihin joko haasteena tai jonkin uuden alkuna. Olen luonteeltani hyvin peruspositiivinen mutta ehkä tuo vaimoni touhu katkaisi kamelinselkäni jollakin tavalla.
Sehän tässä onkin v-mäistä kun meillä menee vaimoni kanssa hyvin, seksinkin suhteen. Enkä todellakaan aio vaarantaa avioliittoani ajattelemalla pelkästään munallani!
Kiitos kommenteistasi.
että jos jäisit kiinni pettämisestä, niin yleensä asia ei jää vain asianomaisten tietoon vaan se leviää, lopussa saattaa käydä jopa niin, että se tulee lapsesi/lapsiesi tietoon(jos niitä on).
Ajattele jos koulussa lapsesi kaveri sanoo sinun lapsellesi, että teidän isi jouksee muiden äitien kanssa, miltä lapsellesi se kuulostaisi.
Ja kyllä lapset erosta kärsii, kokemusta on , että
entisestä ei pääse eroon ennenkuin lapset on naimisissa.
satummepa asumaan aika pienellä paikkakunnalla. Eipä se vaimoani estänyt sekuntiakaan, varsinkin kun valitsi vielä paikkakuntalaisen häntäheikin (tai toisinpäin).
Ja tiedän, että vaimoni ja sen tyypin sekoiluista tiedetään ainakin hänen työpaikallaan, joka taasen tarkoittaa sitä, että minulle varmasti nauretaan selkäni takana ja pidetään jonkinnäköisenä aisankannattajana. Niinkuin sanoin, shit happens.
Mutta voitin vaimoni takaisin enkä todellakaan aioa lähteä viemään ajatustani yhtään pidemmälle!
Elämä tosin joskus vie sinut mukanaan.
Kiitos kirjoituksestasi
Olen nelikymppinen nainen ja naimisissa yli viisitoista vuotta. Olihan noita muutamia suhteita ennen avioliittoa, jopa yksi parin vuoden avoliittokin. Jos haluat vain seksiä, osta sitä. Ehkä yksi kerta riittää huomaamaan mistä on kysymys. Mutkikkaampaa on, jos haluatkin leikkiä ihmissuhde leikkejä. Valloittaa, ihastua, rakastua, tulla valloitetuksi, tutustua "ihanaan" naiseen. Sekin on mahdollista. Otat vain eron entisestä. Maailma on täynnä ihania naisia. Eikun valitsemaan. Valinta on sinun.
varmaan naulankantaan ja saattaapi olla, että jos jossain vaiheessa tilanne lähtee ajatuksen tasolta konkreettiselle, niin miksipä ei menisi ammattilaisen luo. Jotenkin se vaan kalskahtaa korvassa. En kyllä kaipaa ihmissuhdeleikkejä enkä valloituskuvioitakaan, täytyy vaan työstää nämä ajatukset vaikkapa tällä tavalla ulos systeemistäni - vaimoni työstämisen ohella. - Ü
Anteeksi antaminen?
Kertomasi mukaan selvititte ongelmanne, mutta unohditko antaa anteeksi tai pyysikö vaimosi?
Niin, ruoho on aina vihreämpää aidan takana ja itsekkyys huipussaan "mistä kaikesta joudun luopumaan" kun en ole muita nainut??
Olen kokenut saman, kun mieheni petti. Kävimme läpi kriisin ja selvitimme tapahtuneet. Hän pyysi anteeksi ja asia on sovittu.
Olen onnellinen miehestäni joka on ihana ja vaimonsa huomiova ja perheestään huolehtiva. Eipä ole käynyt mielessäni, että minulta jäi nyt jotain saamatta tai jäin jostain vähemmälle, kun en lähtenyt muita miehiä naimaan.
pyytäneet toisiltamme anteeksi virheemme, olen antanut anteeksi vaimolleni hänen uskottomuutensa. Siitä on kuitenkin vasta pari vuotta enkä ole sitä vielä unohtanut. En kai minä tässä muuten edes lässyttäisi.
Sitä paitsi, et kertonut onko sinulla ollut miehesi lisäksi elämäsi aikana muita petikavereita. Minulla ei ole ollut vaimoni lisäksi muita naisia ja siksipä minä välillä mietin millaista se ruoho on muualla. Yksinkertaista, vai mitä.
Kiitos vastauksestasi
ole ollut, eikä tule. Sillä rakastan miestäni.
Anna ajan kulua, niin pettymyksesi haalenee ja saat lisää yhteisiä onnistumisia, joka yhdistää. Toki aikaa ja työtä se vaati ja tunteiden läpikäymistä yhdessä ja erikseen, mutta kannattaa. Mitä ihmettä voisin saada enempi vieraissa käymisestä? Syyllisyyden tunteen ja pahanolon, sekä menettäisin puolisoni luottamuksen. Olen ylpeä siitä, että vaikeinakin hetkinä, "en ole mennyt siitä, missä aita on matalin" siihen sitä tahtoa tarvitaan, helppohan sitä alttarilla on tahtoa!
Sitäpaitsi näin jälkikäteen (6v.) osaan kuitata sen vitsillä, "meidän perheessä ei ole pääasia, että minä saan, vaan kunhan se tulee meidän perheeseen" : ) ja usko pois laskemme siitä jo yhdessä leikkiä, ilman kipuja.
Terve!!
Itseni tapauksessa vaimoni on ensimmäinen jonka kanssa olen harrastanut seksiä.Minua ei ole ikinä kiinnostanut yhdenillan jutut vaikka sain useasti kutsuja tällaiseen toimintaan.
Itse olen onnellinen että säästelin itseäni enkä ole katunut päivääkään.En myöskään usko että tuolla edes olisi tarjolla yhtähyvää seksiä.Minulle on aina merkannut tunteet todella paljon seksin saralla,enkä voisi edes kuvitella tekeväni sitä jonkun puolitutun kanssa ilman tunteita.
Minun mielestä jos menet tuollaiseen peliin mukaan,on siinä panoksena liittosi.
En muutenkaan ymmärrä pettämistä,enkä itse voisi sitä antaa edes anteeksi.
Minun on myös sanottava että se ei minusta ole mikään huono asia jos on säästellyt itseään.Se on nykyään harvinaista ja luulisi että naiset osaisivat sitä arvostaa.
niin minäkin ajattelin, että se on sitten kerrasta poikki jos vaimoni minua pettää ja päinvastoin. Mutta niin sitä vaan oli tarkistettava näkemystään senkin suhteen.ü. En kadu enkä ole katkera siitä, että olen säästänyt itseäni avioliittoon. Järkeni - sekä suurin osa ihmisistä - sanoo, että ruoho ei ole yhtään sen ihmeellisempää aidan takana. Heaskelen tässä lähinnä vain rauhaa itselleni purkamalla tuntojani kirjoittamalla asiasta. Muutoin voi löytää itsensä ties mistä.
Kiitos ajatuksistasi
ja kokeilet kerran ja myönnät sen sitten vaimollesi. Saapahan tietää miltä tuntuu petetyksi tuleminen. Mutta jos sen jälkeen saatte asiat kuntoon niin kannattaa olla kunnolla.
Lähde illaksi ulos, älä kerro minne.
Ei tarvita epämääräisiä pikasuhteita.
Mene suoraan suihkuun palatessas. "Paljasta" sitten aamulla (valehtele) täräyttänees yhtä mirkkuu, ja harmittele ku menitki tekeen sellaisen typeryyden etenki ku paljastu et se mirkku haki vaan yhdenillanpanoja.
Saat saman vaikutuksen, seuraile reaktiot.
eipä ole tullut mieleenikään tuollainen. Oletko itse kokeillut joskus? Pistän korvan taakse mutta toivottavasti ei tarvi koskaan käyttää vaan saan nämä ajatukseni pois päästäni sitä ennen.
Kiitos
Paljon kiitoksia kaikille ajatuksienne jakamisesta ja oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille!
Kokeile! Se voi tuoda sinulta perhettäsi ja vaimoasi kohtaan aivan toisenlaisen arvostuksen. Tietysti tällainen tunteilla leikittely voi saada sinut totaallisesti perikatoon, jos törmäät oikeaan seksitaituriin. Tämä on kuitenkin elämää ja se eletään täysillä, eikö niin? Tuollaisena haikailijana et ole läsnä perhessäsi kokonaisvaltaisesti.
Olen ollut myös mieheni kanssa jo 13 vuotta, mutta ikää ei ole vielä kolmeakymmentä. Meillä on sama tilanne sillälailla, että emme ole olleet toisten kanssa koskaan. ( siis jos mullekaan ei ole valehdeltu yli kymmentä vuotta;)) Kun kaikki sujuu hyvin, en ole tästä moksiskaan ja olen hyväksynyt asian. Etten koskaan välttämättä saa tietää millaista on olla jonkun muun kanssa. Miltä se tuntuu? Mitä tehdään erilailla? Se alkuflirtti, uuden kokemus... Pirut mielessä olen joskus miettinyt että kuin pitkälle sitä voisi mennä jossain baarissa, ilman että varsinaisesti pettää? Siinä pääsisi kuitenkin testaamaan sitä ihastus-alku-flirtti juttua, mikä nyt väkisinkin on jo karissut liitostamme pois...
Rakastan miestäni, enkä tosissaan varmastikaan mitään tekisi, mutta....
Olen tällähetkellä lasten kanssa (3) kotona ja meillä on vastarakennettu talo, jonka mieheni on itse alusta loppuun tehnyt. Puolitoista vuotta olen hoitanut lapsia, kotia ja mahdollistanut sillai mieheni pääsyn rakennuksille. Nyt kun olemme muuttaneet, niin alkaa molempien pinnat katkeilla. Hän haluaa levätä. Kuin myös minä. Sitten tapellaan joutavanpäiväisistä lauantaisiivouksista tms. en haluaisi jatkaa kotiorjana oloa, ja hän ei jaksa ymmärtää että minäkin olen väsynyt...
Ehkä nämät hetken pirut mielessä minulla(kin) johtuu vain kertakaikkiaan siitä, että haluaisin olla taas se ainutlaatuinen nainen maailmassa, en itsestäänselvyys lasten kanssa kotona nalkuttamassa;)
Ja sitten se neuvo!
Älä tee mitään. Tylsää, niin pirun tylsää...
Mutta ainut oikea teko. Jos aiot kuitenkin rakastaa vaimoasi OIKEASTI, niin ei sulla ole valinnanvaraa...
Toivotaan että se maksaa itsensä takaisin jatkossa tekemällä parisuhteestanne vahvemman kuin koskaan!
Se ruoho aidan takana ei taida olla kummemman makuista ku tälläkään puolella, vaikka mieli välillä tekisi vähän aidan raosta kielellä lipaista;)
olemmehan jokainen omanlainen pakkaus,ainakin henkiseltä puolelta,ja sehän se vaikuttaa.Jostakin vaan pitää heti alussa aivan eri tavalla.Keskustelu,tuoksu,kosketus,kaikki tuntuu hyvältä.Sellaisen kanssa kaikki on mahdollista.Toisen kanssa ei iki kuuna päivänä voisi seksiä harrastaa,vaikka muuten mukava olisikin.Kaveriainesta.Sitten on vielä niitä jotka nostattavat karvat pystyyn eikä heidän kanssaan halua olla missään tekemisissä.Toki ruoho aidan takana näyttää samalta,mutta kyllä ne ruohonkorret kaikki erilaisia ovat kun tarpeeksi läheltä katsoo.Ihminen ei ole vain pantava keho,ei mies eikä nainen.Ei kukaan halua sellainen olla.Kokonaisuuteen kuuluu paljon enemmän. Kyse on siitä mitä ihmisessä arvostaa.
toki oikeassa että maltti on valttia. Mietityttää vaan se kun mekin olimme muuttaneet uuteen asuinpaikkaan ja välit olivat kireällä olleet jonkin aikaa sitä ennen, niin sitten kaikki arjen askareet, remonttihommat ja muu turhanpäiväinen soopa kiristi vielä entisestään välejämme. Sitten vaimo heitti pyyhkeen kehään ja alkoi iloitella siinä sivussa.
Mutta minä myös toivon ja teen töitä sen eteen, että pidemmän päälle liittomme nousee niin vankalle tasolle, että minäkin - niinkuin joku mainitsi täällä -voisin vitsailla vaimoni touhuista vereni kuohahtamatta.. tai jotain siihen suuntaan.
Toisaalta...ü
Mukavaa illanjatkoa!