Lapsettomat vastaan lapselliset

Koska suurin osa ihmisistä on säälittäviä, on myös suomi24.fi keskustelujen sisältö usein yhtä säälittävää kuin tuo allaoleva keskustelu.

Eniten itseäni huvittaa se, miten jotkut lapsensa jo hankkineet sortuvat henkilökohtaisuuksiin ja turhaan meuhkaamiseen.

Lapsien hankkiminen tai hankkimatta jättäminen
ON JOKAISEN OMA ASIA, jota ei KUKAAN pysty kritisoimaan olematta naurettava pelle.

Joku nauttii lasten tekemisestä ja joku toinen ei kinnostu siitä hommasta. Mitä väliä?

Suvaitkaa vähän muutakin kuin omaa elämäntapaanne.

syvemminkin. Itse olen lapseton (en voi saada omaa biologista lasta), kuitenkin päädyin siihen, jos luonnollisesti ei tule, en aio missään nimessä epäluonnollisin keinoin edes yrittää. Adoptio taasen pitkä ja kallis prosessi (rahasta ei tosin ole kiinni). Itselläni lapsettomuus ei ole koskaan ollut mikään ongelma. Päinvastoin. Pidän kyllä lapsista, kuitenkin elämäni on hyvinkin tyydyttävää ja onnellista lapsettomana. Minulle on annettu sen tilalle paljon muuta hyvää. Ei äitiys/isyys ole mikään itseisarvo, eikä lapsia tarvitse olla jokaisella. Kukaan meistä ei ole toinen toistaan parempi ihmisenä. Kuitenkin arvostan ja kunnioitan paljon ihmisiä, jotka päätyvät adoptioon ... antavathan he kodin lapselle, jolla ei ole vanhempia tai, jotka ovat hylänneet tämän. Me olemme jokainen erillaisia ihmisiä ja jokaisella meillä on omat halumme ja tarpeemme, toiveemme.

Minusta lapsettomia, jotka ovat päätyneet siihen vapaaehtoisesti, ei voi missään nimessä syyttää itsekkyydestä tai siitä ylipäätään, että se on hirvittävää lapsivihaa. Ei se ole niin. En koe olevani itse ollenkaan itsekäs, oman napani ympärillä pyörivä ihminen. Välitän hyvin paljon muista kanssaihmisistä (jokaisen pitää toki kunnioitus aina ansaita omalla kohdallaan)ja pyrin auttamaan aina omien resurssieni mukaan jokaista avuntarvitsijaa, toimin vapaaehtoistyössä jne. Kuitenkin osaan sanoa myös EI, liika on aina liikaa. Itsestäänkin pitää huolehtia, omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan, jotta kykenisi ja jaksaisi auttaa taas toisia.

Ja vaikka joillekin se olisikin itsekäs valinta, niin se on jokatapauksessa hänen oma valintansa, johon ei muiden ihmisten pitäisi puuttua. Se ei vähennä hänen ihmisarvoaan.

Se, jotta taas halutaan lapsia, on hienoa sekin ja osaan olla onnellinen muiden puolesta, vaikkei itselläni lasta olekaan. Lastenkasvatuskaan ei ole tänä päivänä, eikä ole koskaan ennenkään ollut, mitenkään helppoa. Omasta lapsestaan, vaikka miten kiltti aina olisi, kantaa huolta koko loppuelämänsä.

Tyhmä vastakkain asettelu. Kinastelun takana on pikemminkin kummankin osapuolen kyvyttömyys nähdä asiaa toisen silmin. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.
Mulle on yksi hailee mitä joku muu ajattelee lapsista, pääasia on miten mä asian koen.

Yhdyn Scalen näkemykseen, että vastakkain asettelu noin on tyhmää. Jokaisella on oikeus päättää omalla kohdallaan, enkä halua arvostella omasta puolestani sen enempää lapsettomia kuin lapsellisia. Kuten omassa kommentissani totesin, lapsia SAADAAN, eikä tehdä.

Eikä elämä pääty lasten saamiseen, vaan rikastuu siitä. Mutta se on VAIN oma näkemykseni, enkä ala sitä tyrkyttämään kenellekään. Ei ole pakko lisääntyä kenenkään, jos se tuntuu vastenmieliselle.. : D...

Leikkimielisesti voisi todeta, etten minä mikään pyhimys ole vaan ihan rehellisesti voin todeta joskus katuneeni äidiksi tuloa *kun tenavat kirkuu toistensa kurkussa tapellen virtuaalilemmikista, soppa kiehuu hellalle ja ukkokin räyhää* Mutta ne ovat ohimeneviä ajatuksia ja pieni harjoitus kuten "laske sataan, vedä syvään henkeä ja ota nokoset" auttaa yleensä..En siis stressaa liikoja, mutta välillä toki väsyttää oravanpyörä vanhemmuuden, työelämän ja parisuhteen pyhässä kolmiossa. Lapset ovat vain yksi osanen tuota härdelliä..

Noihin huonosti kohdeltuihin ja hylättyihin lapsiparkoihin mitä tulee, niin valitettavasti tämä yhteiskunta ajaa vanhemmat ahtaalle. Juuri tänään oli uutinen esim. että on hyväksyttävää maksaa naiselle huonompaa palkkaa sillä perusteella, paljonko hänellä on ollut äitiyslomia ja vanhempainvapaita. Eli kuten Jäätteenmäki oli todennut, mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän liksaa..
Lisäksi kaikilla ei ole turvaverkostoina isovanhempia ja muita sukulaisia. Masennus, alkoholismi ja muut mielenterveyteen vaikuttavat sairaudet ovat yleistyneet. Työpaikoilla ilmapiirit ovat näin kokeneen pätkätyöläisen silmin karseita, varsinkin äitejä kohtaan... Vanhemmat ovat helppoja syyllistettäviä lapsiensa kohtaloon, mutta ennakointi ongelmien ehkäisyksi olisi ainoa keino vaikuttaa. Jälkihoito tulee kalliiksi...

Joo, niin se on, että tämä on yksi älyttömimpiä aiheita, joka saa kaksi kansanosaa hyppäämään toistensa kurkkuihin kiinni. Lapselliset ja lapsettomat. :(

Itsellänikin on lapsia, mutta en ole koskaan nähnyt mitään syytä alkaa tappelemaan lapsettomien kavereideni kanssa siitä miksi itse olen lapsia halunnut ja joku muu ei halua. Tuttavapiirissäni hyvä kaverini on mm. sellainen että ei halua ikinä yhtäkään kirkuvaa räkänokkaa haitoksensa. Hän vain vihaa lapsia ja sillä selvä. Se on ihmisen oma päätös, joka ei millään tavalla hetkeuta esim. minun ja kaverini välejä. Mitä sillä on väliä jos joku ei halua lapsia ja toinen haluaa...

Ymmärrän ihmisiä jotka haluavat odottaa lasten hankkimista, ymmärrän heitäkin jotka hankkivat lapsensa nuorena ja heti kun olosuhteet ovat heidän mielestään hyvät lapsen tulolle. Ymmärrän myös heitä jotka eivät koskaan lapsia halua. Kaikki on henkilökohtaista. Eikä hetkauta minua mitenkään. Tässä maailmassa kun on opittava joskus kulkemaan luottaen omiin kykyihinsä ja omiin vaistoihinsa, eikä voi hankkia lapsia kun joku niin haluaa, tai jättää hankkimatta siksi kun joku ei ymmärrä miksi tehdä lapsia kun voi tehdä elämällään muutakin.

Joskus tuntuu että elämä olisi vapaampaa ja helpompaakin jossain määrin, kun ei olis lapsia. Mutta siltikään en antaisi lapsia pois saadakseni entisen helpon elämän takaisin. Nyt kun lapset alkavat olla niin isoja jo, pian voi palailla työmarkkinoille. Ei ole montaa vuotta työelämästä pois tuo lastenhoito kotona. Ehtii vieläkin tehdä tehokkaasti äkkiä laskien noin nelisenkymmentä vuotta. :) Ja siinä ajassa ehtii varmaan sen verran tienata että voi ostaa omakotitalon maalta, laittaa hevosen, yhden ison vahtikoiran, pari kissaa, omat kasvimaat yms. Ja kasvattaa nämä ihmistaimet poissa kaupungin hälinästä, vaikka se ehkä tuleekin maksamaan vähän enemmän kulkukustannuksissa. :)

Semmoisia haaveita, jotka ihan realistisesti ovat toteutettavissakin. Olisi kuitenkin omalla kohdallani aivan sama, että olisiko lapsia vai eikö, mutta tavoitteet olisivat samanlaiset. Nyt kun on lapsia, ei ole mikään ongelma lisätä heitä suunnitelmiin. Jos en olisi saanut lapsia, olisin tulevaisuudessa varmaankin adoptoinut.

Hyvää syksynjatkoa vain kaikille lapsellisille että lapsettomillekin! Eiköhän meillä kaikilla paikkamme ole täällä perhekoosta- ja muodosta huolimatta. :)

...tämä asia ei koske miehiä ollenkaan? Niiden tuntuu olevan ihan ookoo olla haluamatta lapsia.

Itse voisin haluta lapsia mutta en niin paljon että omistaisin koko elämäni heille, tai ylipäänsä ihan kaikille muille enkä itselleni minuuttiakaan. Tämä alkaa olla vaikeaa jo nyt, saati lasten kanssa? Tuo toinen puolisko on niin helvetin laiska ja kiinnostumaton kotiasioista että meille kävisi todella heikosti tässä lapsiprojektissa.

No, voidaan kai sanoa että minäkään en halua lapsia. Tunnenhan naisia jotka lapsia haluavat aivan samanlaisten turjakkeiden kanssa, tietäen (toivon mukaan?) mihin ovat ryhtymässä. Koti ei vain ole minulle kai niin tärkeä paikka kuin monelle muulle.

Olen tosi lapsellinen tyyppi, miten voisi odottaa asiallista keskustelua?

Lapsien hankkiminen tai niiden hankkimatta jättäminen on aihe joka puhututtaa ja saa helposti niskavillat pystyyn. Sen takia että se on niin suuri ja omaa(kin) elämää määräävä asia että onko lapsia vai ei. Ja varmaan molempiin ryhmiin kuuluvien tulee välillä mietittyä että onko valintani oikea. Lasten pieniä ollessa voi olla tosi rankkaa ja lapsellisista ehkä tuntuu että lapsettomat pääsevät niin paljon helpommalla ja eivät voi meitä ymmärtää. Ja samalla ehkä miettivät että mitä jos olisin jättänyt lapset hankkimatta vaikkeivät kuitenkaan varmaan ikinä lapsistaan haluaisi luopua. Tulee vaan mieleen.

Luulisin. Itellä ei ole lapsia. Toivottavasti joskus on. Lapsettomana tiedän ainakin sen että välillä harmittaa se että kun itse todellakin haluaisi lapsia muttei ole niitä vielä voinut hankkia sen takia ettei mies halua vielä niin paasataan siitä että haluan tai en halua ja sehän on oma valinta. Kun ei se itse asiassa ole pelkästään omasta valinnasta kiinni. Itse haluan lapsia, mutten kenen kanssa tahansa ja vain niin että lapsi on tervetullut, sekä äidin että isän puolelta. Ja toisekseen, enhän voi tietää saanko lapsia ikinä edes sitten vaikka ehkäisyn pois jättäisinkin. Kuten joku sanoikin, lapsi on lahja.

Siksi suututtaa välillä se että puhutaan siitä että äidit kärisvät työpaikoilla siitä että ura kehittyy huonommin ja palkka on huonompi äitiysloman, hoitovapaan tai lasten sairasteluiden takia. Itse voisin jäädä vaikka samantien äitiyslomalle ja palkkakin voisi alentua eikä tippaakaan huolettaisi uraeteneminen jos saisin lapsia. Äitiysloma ei olisi minulle uhraus vaan tärkeysjärjestyksessä ensimmäinen. Nyt kun kuitenkin olen töissä enkä äitiyslomalla niin olen mielestäni ansainnut sen että urakehitykseni sujuu paremmin kuin niillä jotka ovat kotona äitiyslomalla. Tämä on ehkä vähän huono vertaus, mutta jos haluaisi panostaa perheen sijaan johonkin muuhun, vaikkapa taiteelle tai tieteelle ja sen takia ehtisi olemaan vähemmän töissä niin ei kai silloinkaan ajateltaisi että vaikka hän on ollut vähemmän töissä kuin muut niin silti hän on ansainnut saman palkan ja saman urakehityksen kuin ne jotka ovat pakertaneet siellä töissä ilman taukoa.

En sitä väitä että äitiysloma olisi mikään lepoloma, mutta se on kuitenkin oma loma, oman lapsen takia. Ja moni lapsetonkin varmasti mielellään pitäisi vastaavan loman. Yllättävän moni lapsettomista haluaisi lapsen muttei voi saada, toiset eivät haluaisikaan mutta siihenkin on monia syitä. Yksi voi olla sekin että kokee ettei ole riittävät tulot tai riittävän varma työpaikka että lapsensa voisi elättää. Sen suhteen ei sitten taas tunnu reilulta että joku, jolla on lapsia, nostaa metelin siitä että on työttömänä ja lapset nälissään. Ei lapsien tietysti pidä ikinä joutua kärsimään, mutta vanhemmat ovat kuitenkin ensisijaisesti vastuussa omista lapsistaan ja siksi kannattaisi jo niitä lapsia hankkiessaan miettiä että miltä se tulevaisuus tulojen suhteen näyttää. Näin se vaan on, evoluutiohan perustuu siihen että menestyjät lisääntyvät, heikommat katoavat. Julmaa, mutta luonnonlaki.

Mutta siis nämä keskustelut ovat hyviä koska aina tulee esille näkökulmia joita ei itse ole tullut ajatelleeksi. Toivottavasti ette käsittäneet kommenttiani niin että tuomitsisin kumpaankaan ryhmään kuuluvia, se ei ollut tarkoitus vaan tuoda omia ajatuksia tästä asiasta esille.

lisääntymisen tarkoitus on suvun jatkaminen... ja meitä on tässä maailmassa jo niin paljon, ettei minun tarvitse sen takia sukuani jatkaa, senhän on hoitaneet jo minun sisarukset perheineen :) noh, tuo oli vähän sellanen vitsin tynkä, mutta totta toinen puoli. mutta tosiaan, en tunne mitään halua tai tarvetta lasten saamiseen (ainakaan tämänhetkisen ajattelun pohjalta), tai etenkään synnyttämiseen, joskin jonkin ajattelun mukaan se on naisen mitta? elämässä voi olla myös muita arvoja, kuin lapset. voi saada elämältä paljonkin arvokasta, ja samalla itse antaa toisille ihmisille samankaltaista huolenpitoa ja turvaa, kuin mitä lapselle. ei siis välttämättä ole mitenkään sen itsekkäämpää ja omahyväisempää valita lapsettomuus kuin lapsellisuuskaan. itse asiassa voisi ajatella että varsinkin kun on kyse "lapsen haluamisesta" tai "lapsen hankkimisesta" niin silloinhan se perustuu niihin omiin itsekkäisiin haluihin jne, huolimatta vaikka maailman väestön paljoudesta. Tai miksi halutaan synnyttää se omaa verta ja lihaa oleva lapsi, miksei haluta tarjota kotia hylätylle orpolapselle, mikä tekee siitä "omasta" paremman?? Tästä ääripäänä on hedelmöityshoito, kun sitä omaa sukua halutaan jatkaa keinolla millä hyvänsä. no tämä oli taas kärjistystä.

Omalla äidilläni on perinnöllinen riski sairastua alzheimerin tautiin, ja mikäli sairastuminen tapahtuu samassa aikataulussa kuin äidin äidillä, se voisi puhjeta kymmenen vuoden sisällä. olen ajatellut mielessäni äitini hoitamista kotona loppuun saakka (sillä suren mummoni harmaita viimeisiä vuosia laitoksessa) mikäli sen hetkinen elämäntilanteeni sen sallii. tämä tulisi olemaan hankalampaa ja raskaampaa mikäli minulla olisi myös lapsia hoidettavanani. mutta eipä suinkaan mahdotonta, kun miettii entisajan monisukupolvisia perheitä..

ehkä siinä halussa lapsen hankintaan on kyse pohjimmiltaan biologiasta (vietistä) ja synnyttäminen on varsin luonnollista, jos nyt siihen sijaisvanhemmuuteen vertaa.
en tuomitse ketään lapsia hankkivia/saavia, enkä omaehtoisesti lapsettomiakaan, mutta hedelmöityshoitoa en jotenkin henkkoht hyväksy/ymmärrä.