Ollaan oltu yhdessä yli 8v ja lapsi syntyi 9kk sitten.
Vaimo valittaa, etten tee tarpeeksi kotona ja yrittää jo rajoittaa muutaman tunnin per viikko liikuntaanikin.
En ymmärrä kuinka paljon minun pitäisi tehdä? Ilmeisesti luopua lopuistakin rippeistä omasta ajastani.
Olen erittäin kunnollinen ja vastuuntuntoinen mies. En yhtäkään kertaa ole istuskellut baarissa tai muussa vastaavassa koko tänä 9kuukautena ja hoidan sekä leikin lapseni kanssa mielestäni ihan kiitettävästi.
Teen ruuat ja hoidan pyykit, roskat, asunnon korjaukset ym. kaupassakäynnit, wc/pesuhuoneen pesun ja yleensäkkin mitä kotona on askareita mutta silti ei tämä riitä.
Se etten kotona saisi sillon tällöin viettää omaa aikaa töiden jälkeen ja, että vähäistä liikuntaanikin aletaan rajoittaa suorastaan vituttaa.
Nykyään kotiinmeno ei juuri innosta sillä siellä saa vain hapanta naamaa.
Seksielämämme on tällä hetkellä todella köyhää ja siitä on keskusteltu.
Vaimo haaveilee viettelyistä ja sponttaanista seksistä mutta ei tajua, että arkikiireiden välissä ei aina todellakaan jaksa "vietellä".
Muutenkin ottaa päähän ajatus, että minun pitäisi aina nähdä vaivaa seksin saamiseksi. Se, että saa seksiä helposti ja sillon kun molemmille sopii on yksi parisuhteen ideoista, muutenhan se ei eroa sinkun näkemästä vaivasta juuri yhtään.
Olen yrittänyt olla hellä ja huomaavainen, halailen, suutelen ja koskettelen sekä olen tehnyt aloitteita (ilmeiseti liian suoria) mutta lähes täysin ilman mitään vastakaikua. Itse en saa mitään hellyyttä osakseni.
En ymmärrä naisten järjenjuoksua. Vaikka hän sanoo rakastavansa niin teot puhuvat täysin muuta.
Jos lasta ei olisi lähtisin.
Nykyään minusta tuntuu, että olen muuttunut rakastetusta aviomiehestä siedettäväksi elättäjäksi.
Siinä vähän tuntojani!
Vaimo valittaa, etten tee tarpeeksi kotona ja yrittää jo rajoittaa muutaman tunnin per viikko liikuntaanikin.
En ymmärrä kuinka paljon minun pitäisi tehdä? Ilmeisesti luopua lopuistakin rippeistä omasta ajastani.
Olen erittäin kunnollinen ja vastuuntuntoinen mies. En yhtäkään kertaa ole istuskellut baarissa tai muussa vastaavassa koko tänä 9kuukautena ja hoidan sekä leikin lapseni kanssa mielestäni ihan kiitettävästi.
Teen ruuat ja hoidan pyykit, roskat, asunnon korjaukset ym. kaupassakäynnit, wc/pesuhuoneen pesun ja yleensäkkin mitä kotona on askareita mutta silti ei tämä riitä.
Se etten kotona saisi sillon tällöin viettää omaa aikaa töiden jälkeen ja, että vähäistä liikuntaanikin aletaan rajoittaa suorastaan vituttaa.
Nykyään kotiinmeno ei juuri innosta sillä siellä saa vain hapanta naamaa.
Seksielämämme on tällä hetkellä todella köyhää ja siitä on keskusteltu.
Vaimo haaveilee viettelyistä ja sponttaanista seksistä mutta ei tajua, että arkikiireiden välissä ei aina todellakaan jaksa "vietellä".
Muutenkin ottaa päähän ajatus, että minun pitäisi aina nähdä vaivaa seksin saamiseksi. Se, että saa seksiä helposti ja sillon kun molemmille sopii on yksi parisuhteen ideoista, muutenhan se ei eroa sinkun näkemästä vaivasta juuri yhtään.
Olen yrittänyt olla hellä ja huomaavainen, halailen, suutelen ja koskettelen sekä olen tehnyt aloitteita (ilmeiseti liian suoria) mutta lähes täysin ilman mitään vastakaikua. Itse en saa mitään hellyyttä osakseni.
En ymmärrä naisten järjenjuoksua. Vaikka hän sanoo rakastavansa niin teot puhuvat täysin muuta.
Jos lasta ei olisi lähtisin.
Nykyään minusta tuntuu, että olen muuttunut rakastetusta aviomiehestä siedettäväksi elättäjäksi.
Siinä vähän tuntojani!
Vastaukset 5
Vanhimmat
juu kuulostaa samnlaiselta kuin meillä.sitä ku alkaa tuota perheen lisäystä tulla ja samaa ympäri pyöreetä päivästä toiseen,niin alkaa kaikki tympiin.mikään ei ole hyvä vaikka kaikkensa tekis.jospa hankkisitte lapsenlikan joku viikonloppu ja lähette kahestaan vaikka jonnekin yöks,niin saatte olla rauhassa ja jutella ja nauttia olostanne.meillä se autto sillon aikanaan,kun lapset oli pieniä.väliin kun pääsee pois kotoo,niin se tekee ihan hyvää molemmille.kannattaa kokeilla.
kestä vielä. Se menee ohi.
Jos yhtään luen tialnneta oiekin, kyse ei niinkään ole siitä että sinun pitäisi tehdä enemmän, vaan siitä että vaimosi kokee myös tekevänsä liikaa. Te molemmat tarvitsette hengähdystaukoa.
Vaimosi on todennäkösiesti lapsessa kiinni lähes koko ajan. Hän näkee sinun harvatkin vapaahetkesi ikään kuin ilkkumisena itselleen, jolla niitä ei ole kenties yhtään, tai hyvin vähän. Hän yrittää viestittää omaa pahaa oloaan täysin väärin keinoin, mutta sinun on hyvä tietää että hän ei vaadi sinulta enemmän.
Jos siis luen oikein. Lapsen kanssa leikkiminen ei ole se raskaus osuus vaan se vastuu. Vaikka vain istuisi sohvalla tv:n ääressä mutta kun on se "päivystysvuoro" päällä, on velvollisuus hypätä kun lapsi tarvitsee jotain. Ehkä minuutin kerrallaan saa olla rauhassa, sellaista luotettavaa rentoutumisaikaa ei pienen lapsen kanssa ole. Sitä hän ehkä kaipaa tunteakseen itsensä energisemmäksi.
Siihen riittää niinkin pieni asia kuin suklaarasia ja kirja tms. Kuulokkeet päähän ja musiikkia niihin, ja mars makuuhuoneeseen oven taakse "omaa aikaa" viettämään. Eden puoli tuntia takuulla vapaata aikaa jolloin kukaan ei velvoita mihinkään. Ei raskausta kenellekään mutta hemmetin paljon helpottaa jatkuvaa rasitusta.
Voisitte ottaa tavaksi vaikka antaa toisillenne puolen tunnin loman joka päivä. Käyt ilmeisesti töisää? Voitte sopia että joka päivä kun tulet töistä, ensin suukko, lapselle myös, sitten sinulla on puoli tuntia aikaa jona sinua ei saa häiritä millään asialla, ihan oama irrottautuaksesi töistä ja rentoutuaksesi kotieloon. Sitten vaimon vuoro. Vaimon puolituntisen aikana on hyvä hetki leikkiä lapsen kanssa, nauttii vanhemman jakamattomasta huomiosta. Sitten kun se puolituntinen on ohi, voi normaalielämä alkaa ja kotitöitä tehdä, tuon yhteensä tunnin aikana ei ole sallittua tehdä mitään kotitöitä ellei lapsen syöttämisestä tms. pakollisesta ole kyse.
Mitä mieltä?
***
se elämä noin vaikeaksi on yhtäkkiä mennyt, kun perhe lisääntyi. Sellaista se on aina perheissä, joissa vauva tai lapset ihan pieniä ... lapset vie aikaa ja huomiota. Toki sitä aikaa ja huomiota pitäisi riittää puolisollekin, kuitenkin se on välillä vaikeaa antaa, jos on kovin väsynyt (synnytyksen jälkeinen masennus tms.). Toisaalta taas kerroit, että sinä autat parhaasi mukaan. Vaimosi luultavasti joutuu nyt muuttamaan hieman asenteitaan toisenlaiseksi. Minusta hänen ei pitäisi rajoittaa sinun liikuntaharrastuksiasi (joku harrastus on hyvä olla), ja sanoithan, ettet ole mikään ravintoloissa juoksija. Tällöin vaimosi voisi lähteä ulos lenkille (vaunujen kanssa) tai mennä itse myös tekemään jotain, jos se siitä on kiinni. Toiselle pitää antaa myös parisuhteessa tilaa hengittää. Mutta tuo on kuule ihan normaali "kriisi" lapsellisissa perheissä. Kyllä se siitä ajan mittaan rauhoittuu ja asiat alkaa taas rullaamaan. Pieni lapsi muuttaa aina hiukan sitä entistä elämää. Nyt pitää ottaa myös lapsi huomioon. Ero ei ainakaan auta tilanteeseenne ... ei hanskoja saa heti naulaan heittää, jos tuollaisia (varsin pieniä) vastoinkäymisiä tulee avioliitossa eteen.
Sinulle löytyy varmasti "kohtalotovereita".
Lapsen saannin jälkeen nainen usein muuttuu, hormonienkin takia. Nainen keskittyy lapsen hoitamiseen, ja parisuhteen hoitaminen unohtuu.
"Jos lasta ei olisi lähtisin." Voisiko ollakin niin, että juuri lapsi on vienyt teiltä kaiken kahdenkeskisen ajan? Elämä pyörii teidän molempien osalta liikaa kodin ympärillä, olette turhautuneita? Onko myös vaimollasi omaa aikaa, ilman lasta?
Selvästi olet tehnyt kaikkesi, kerro se vaimollesi, hän ei näytä sitä huomanneen...
Voisin kuvitella että tuo vaimosi kiukuttelu johtuu nimenomaan turhautumisesta ja ehkä jonkin sorttisesta vapauden kaipuusta.
Muistelkaas yhdessä millaista parisuhteenne ja elämänne oli ennen perheenlisäystä, siis nimenomaan niitä hyviä asioita, ja miettikää miten siihen tilanteeseen pääsisitte jälleen?
Lähtekää yhdessä kahdestaan lomalle, vaikka vaan yhdeksi yöksi, jos vaan mahdollista. "Leikkikää" menevänne treffeille ja panostakaa siihen leikkiin! Ehkä niillä treffeillä voisit myös vietellä vaimosi...
Ehkä vaimo vain haluaa tunnustusta, siitä mitä hän tekee päivittäin. Että huomioisit sitä, että
se on rankkaa olla sen lapsen kanssa kotona, joka usein kiljuu koko ajan kun mies on töissä.
Ehkä sitä haluaa vaan hellyyttä. Sitä niin helposti kiukuttelee miehelleen ja kiljuu, että tuo ja tuo on tekemättä, vaikka vain kaipaisi halausta. On väsynyt siihen arkeen, kun se kotielämä on välillä rankkaa.
Joten ehdotan että puhu vaimollesi. Hoitakaa parisuhdetta, niin ehkä se kiljuminen voi lakata.