Olemme nyt tapailleet tyttöystäväni kanssa muutaman kuukauden ja mieltäni on alkanut painamaan hänen passiivisuutensa.
Hän vakuuttaa pitävänsä minusta, mutta silti minun on hankala uskoa kaiken olevan täysin kunnossa. Hän tekee kyllä aloitteita tapaamisten suhteen, mutta mitään hellyydenosoituksia hän ei tee omatoimisesti saati tee aloitetta seksiin.
Olen yrittänyt kysyä syytä häneltä itseltään tähän, mutta en ole saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta. Myöskään kukaan ystävistäni ei ole osannut edes arvailla syytä hänen käytökselleen.
Haluaisinkin nyt tietää jos jollain täällä olisi kokemusta vastaavasta tai tuntisi samalla tavalla passiivisia ihmisiä. Minulle tämä on ensimmäinen kerta kun olen tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Olemme molemmat 23-vuotiaita.
Hän vakuuttaa pitävänsä minusta, mutta silti minun on hankala uskoa kaiken olevan täysin kunnossa. Hän tekee kyllä aloitteita tapaamisten suhteen, mutta mitään hellyydenosoituksia hän ei tee omatoimisesti saati tee aloitetta seksiin.
Olen yrittänyt kysyä syytä häneltä itseltään tähän, mutta en ole saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta. Myöskään kukaan ystävistäni ei ole osannut edes arvailla syytä hänen käytökselleen.
Haluaisinkin nyt tietää jos jollain täällä olisi kokemusta vastaavasta tai tuntisi samalla tavalla passiivisia ihmisiä. Minulle tämä on ensimmäinen kerta kun olen tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Olemme molemmat 23-vuotiaita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
yleistää, mutta passiivinen saattaa olla ehkä väärä sana. Minulla on samankaltainen ongelma kuin tyttöystävälläsikin, mikä johtuu aika suuresta läheisyydenpelosta, johon on syynä erinäiset elämänkokemukset yms. ja myöskin liian varhainen itsenäistyminen. Minun on ollut vaikeaa näyttää tunteitani (paitsi lapsena), niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Luottamuksen puute on ollut suuri. Kysymys ei ole koskaan ollut siitä, ettenkö olisi halunnut näyttää tunteitani, mutta jokin lukko on vain jäänyt päälle.
Asia saattaa vaivata tyttöystävääsi vieläkin enemmän kuin sinua. Itselleni tämä on arka paikka. Moni ehkä tulkitsee käytöksen nimenomaan passiivisuudeksi tai laiskuudeksi tms. Itse olen saanut kuulla olevani kylmä ja se satuttaa ja vaikeuttaa enemmän ns. parantumista. Syyllistäminen ei ainakaan kannata, vaikka tilanne sinua varmasti turhauttaakin. Itselleni aika ja luottamuksen rakentaminen ovat avainsanoja. Ja tietysti se klassinen puhuminen.
Omassa käytöksessäni ehkä päällimmäinen puoli on epävarmuus toisen tunteista. Pelkään, että minua sattuu. Tunnekylmyyttä se ei ole, koska mielelläni hellin lapsia yms. Mutta ongelma on kai siinä, että aikuisilla on kyky satuttaa pahasti..Ja olen sen liian monta kertaa saanut kokea.
Hellyyttä ja kosketusta kaipaisin kyllä, mutta läheisyyden pelko on niin valtava, ettei siitä oikein tahdo päästä millään yli. Tiedän vaikuttavani muiden silmissä kylmältä, torjuvalta, jopa välinpitämättömältäkin. Luottamus toiseen ihmiseenkin rakentuu hyvin, hyvin hitaasti, jos lainkaan.
Poikaystävää tämä näennäinen tunnekylmyys ja passiivisuus selvästi vähän häiritsee, jopa osittain loukkaa. Arvostan sitä, että hän kuitenkin sanoo ymmärtävänsä ja yrittävänsä parhaansa mukaan auttaa - syyn tähän ongelmakäyttäytymiseeni hän nykyään tietää, vaikka sen kertominen tälle rakkalle ihmiselleni oli äärimmäisen vaikeaa.
Tyttöystäväsi välittää susta valtavasti tai jopa rakastaa. Hän on passiivinen, koska ei uskalla tehdä mitään "ylimääräistä" peläten koko ajan menettävänsä sut. Mulla oli, kun aloitimme mieheni kanssa seurustelun, tunne, että jos vaikka avaan suuni väärässä kohtaa, hän jättää mut. Näin jälkikäteen kaikki tuo tuntuu todella naurettavalta ja en voi kun olla kiitollinen, että mieheni jaksoi katsella mua, vaikka sanat ja muut sai suurinpiirtein lapiolla kaivaa suusta. Nyt ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä ja hyvin menee, nyt se ei tahdo suunvuoroa saada.Epäilen, että jostain tällaisesta voi olla tyttöystävälläsi kysymys. Varma ei voi tietenkään olla kun ei ihmistä tunne. Tsemppiä teille!!
Itse olin seurustelumme alussa samanlainen, mutta se johtui siitä että olen hieman ujo. Ja varsinkin kun en ollut pidempiä aikoja ikinä seurustellut, niin se koskettaminen ei tullut ihan luonnostaan.
tuohon liittyy varmasti jotain tytön menneisyydessä tapahtunutta, koska ei kukaan ole luonnostaan tuollainen. itselläni edellinen suhde ja ero siitä oli rankka miehen pettämisen vuoksi. en enää uskalla lähteä yhtä sinisilmäisesti suhteeseen ja läheisyys on vaikeaa. tyttöystäväsi fiilikset tuntuvat tutuilta.luulen, että hän alitajuisesti pelkää, että eroatte, eikä sen takia uskalla "antautua" sinulle täysillä vaikka haluaisikin. ero on aina helpompi(ainakin minulle)kun ei ole antanut itsestään "liikaa " toiselle. tämä kieltämättä ajaa suhdetta väkisinkin karille, koska hellyyden puute toisella osapuolella saattaa olla kestämätöntä ja herättää ajatuksia, ettei toinen pidäkään minusta/mitä vikaa minussa on, kun toinen ei voi koskea.
kokemattomuutta en lähtisi syyttämään, koska ensimmäisiin suhteisiin ihminen lähtee täynnä intoa ja vailla ennakkoluuloja. itse tyttöystäväsi näkökulmasta toivoisin, että ottaisit asian puheeksi etkä anna periksi ennen kuin tilanne on kokonaan selvitetty, koska asiasta puhuminen saattaa olla vaikeaa hänelle itselleen. se olisi palvelus teille molemmille!
oletteko puhuneet missä suhteessanne mennään? seurusteletteko vakavissanne ym. epävarmuus suhteen jatkumisesta ajaa puolustusmekanismit toimimaan!
tsemppiä!!
-pelkää, että tekee jotakin väärin, ja kaikki hajoaa jos tekee jonkun virheen vastoin taiteen sääntöjä
-ei ole varma sinun tunteistasi ja luulee tyrkyttävänsä itseään
-tai sitten ei edes halua nyt muuta
-on torjuttu niin monta kertaa, ettei edes tule ajatelleeksi mitään mahdollisuutta tehdä jotakin tai ei osaa ja vain passiivisesti odottaa jos jotakin tapahtuu
Kiitos ensinnäkin kaikille mielipiteistä. Nämäkin ovat jo auttaneet näkemään asiaa vähän eri näkökulmista.
Useampikin taisi sanoa, että keskustella pitäisi. Ja kuten jo aikaisemminkin sanoin, olen yrittänyt jutella. Mutta kun hänen kanssaan se ei onnistu. Jostain syystä hän aina suuttuu/pahoittaa mielensä kun kysyn häneltä näistä asioista. Yritän pehmittää ja muotoilla kysymystäni aina uudestaan, mutta koskaan en ole vielä saanut kunnollista vastausta.
Vaikka onkin hankalaa, niin välitän hänestä silti. Siksi tuntuukin niin pahalta kun näyttää, etten voi muuta kuin tyytyä tilanteeseen.
Ja kuten varmaan arvaatte, kun en näitä hellyydenosoituksia saa, niin hankala niitä on minunkaan antaa kun pelkään, että vain ärsytän häntä niillä. Vaikka hän päinvastaista väittääkin. Käynyt tämän suhteen lopettaminenkin mielessä, mutta en haluaisi sitä tehdä, kun toivon vielä, että tämä hänen käytöksensä olisi vain väliaikaista.
Olet saanut hienoja vastauksia ja kaikissa on taidettu osua ihan oikeaan. Ei tyttöystäväsi varmasti ilkeyttään vetäydy tai vaikuta kylmältä. Tunnistin ihan hyvin itseni. Kestää TOSI KAUAN, että uskallan ryömiä kuorestani yhtään mihinkään(vaikken rapu olekaan). Siinä ei muutama kuukausi ole vielä mitään.
Toiselta osapuolelta se kyllä vaatii aikamoista ymmärrystä... Jos tyttöystäväsi kuitenkin sanoo, etteivät hellyydenosoituksesi ärsytä häntä (ja sen uskon), ÄLÄ LOPETA NIITÄ! Pikkuhiljaa hän varmasti päästää sinut lähelleen. Liika kysely voi tuntua ahdistavaltakin. Keskustelu voi tuntua syyllistämiseltä, vaikket sitä sellaiseksi tarkoittaisikaan. Jos vain voit, halaile, pussaile ja anna tyttöystävällesi aikaa!
Tunnen kuvailemasilaisen ihmisen, itseni, olen aivan samanlainen kuin tyttöystäväsi. Ja samanlaisessa tilanteessa. Tiedän, että asia pitäisi ottaa puheeksi poikaystävän kanssa(tiedän, että tilanne harmittaa häntä, vaikkei hän sitä suoraan sanokaan)mutta en vain yksinkertaisesti pysty. Olen käynyt tilanteen useita kertoja läpi mielessäni, mutta aina kun nähdään,tulee suustani kaikkea muuta paitsi sitä mitä haluaisin sanoa. Olisin todella helpottunut jos poikaystäväni jokin päivä ottaisi asian puheeksi ja pakottaisi minut puhumaan, koska ei tämä ongelma vaikenemalla ratkea. Kehotan sinua tekemään samoin, vaikka tyttöystäväsi välttelisi aihetta. Olen aivan varma, että asia painaa häntä yhtä paljon kuin sinua.
Syyksi epäilen, kuten moni muukin, sitä, että tyttösi kärsii jonkin vanhan suhteensa takia(kuten minäkin). Miehet osaavat olla sikoja, mutta onneksi on sinunkin kaltaisia miehiä, jotka epäkiitollisesta osastaan huolimatta ovat valmiita korjaamaan sikamaisten toveriensa aikaansaannoksia. Ja sydämeni pohjasta toivon, että meidän molempien tilanteet ratkeaisivat mahdollisimman pian.
vaikka se voi vähän epätoivoselle välillä tuntua. Minäkin olen sitä mieltä, että sinun ei pidä vielä luovuttaa. Anna niitä hellyydenosoituksia jos hän sanoo, ettei se ärsytä. Se voisi kumminkin auttaa häntäkin. Kyllä sinä sen sanomattakin sitten huomaat, passaako koskea vai ei.