Hiljainen kapinani

Meidän perhe samat teki johtopäätökset kaksi vuotta sitten. Muutettiin Neuvosto-Suomesta. Kyllästyttiin korkeisiin hintoihin, kalliisiin autoihin, mataliin palkkoihin, hirveisiin veroihin, huonoihin palveluihin, kyräileviin naapureihin, persjalkaisiin ja riippurintaisiin akkoihin ja vittumaiseen poliisiin.

Asuttiin ennen vuokralla Jakomäessä, autona 4 vuotta vanha, saatanan pieni Civic, josta sai peräpukamia työmatkalla. Itse olin nuohoaja, palkka nipinnapin 18000/kk, verottaja vei neljänneksen. Vaimo perushoitaja, mutta ansio-sidonnaisella, kun Viinanen oli leikannut terveyspalvelut. Kolme lasta ja jatkuva korva-tulehdus. Ei päivähoitopaikkaa, kun meikäläinen muka tienasi liikaa.

Nyt asumme Espanjassa paritalossa tyylikkäällä asuinalueella. Ei ole mustalaisia naapurissa, eikä somaleja. Ei räntää eikä hyttysistä. TV-lupaa ei tarvita ja autoa saa ajaa 0,8%:n hiprakassa. Poliisi pitää roskaväen kurissa.

Autona meillä on E-sarjan Mersu 430, joka alkaa kohta olla jo osittain maksettu.

Olemme alkaneet urheilla ja syödä terveellisesti. Maitopurkin hinnalla saa täällä upeita Riojan viinejä, joiden maistelussa ym. gastronomiassa vierähtää ilta jos toinenkin. Suomessa naudanpihvi maksaa 15 euroa kilo, mutta täällä ruoka on halpaa. Pitsaa ja tortilloja saa parilla, kolmella eurolla, riisotto ei maksa katukeittiössä sekään juuri mitään eikä ratatouille. Hyvästi vain makkara ja perjantaikossu.

Opiskelemme iltaisin Espanjan kieltä ja historiaa. Golffia opettelemme lyömään ja sukeltamaan, samoin vesihiihtämään. Kivaa on. Meillä on rautainen kunto, reipas mieli ja hyvät hampaat. Olen laihtunut 4 kiloa ja vaimon tissit kasvaneet b:stä C-kuppiin.

Meillä on kauniit ja terveet lapset (nyt jo neljä) ja Jonna (pian 17 v) odottaa jo omaa pienokaista eräälle Manuel-nimiselle kreiville, jolla on viinitila ja linna Sevillassa. Vielä emme ole käyneet siellä, kun on aina tullut jotain harmillisia yhteensat-tumia, mutta "Manu" on luvannut viedä meidät sinne + merenrantahuvilalleen kalastamaan ja opettelemaan varjoliitoa.

Siitä linnasta on julkaistu oikein postikorttikin. Kuvassa on tyylikäs kivipalatsi jonka markiisiverhoissa toistuu suvun vaakunasta olevat viisi tähteä ja linnan vaati-mattomanlyhykäinen nimi:
Casa del Apostole - el Hostal de Cuatro Estrellas.

Tyttären häät aiotaan pitää tuossa linnassa ennen kuin lapsi syntyy elokuussa. Silloin meistäkin tulee oikeastaan aatelisia! Väsykää siihen kommarisuomessa.

Sevillalaisen perinteen mukaan Manuel on nyt matkustanut äitinsä luo muutamaksi kuukaudeksi suunnittelemaan häävalmisteluja. Sen piti eilen tulla hakemaan Jonna käymään siellä, mutta sille on kai tullut jotain ongelmia. Ilmeisesti ainakin hänen molemmat suomalaiset kännykkänsä ovat menneet rikki, kun niihin ei ole saatu pariin viikkoon yhteyttä.

Ei se ainakaan siitä voi johtua, ettei ole kenttää. Kuvassa sen linnan seinässä on kyltti, jossa on puhelimen kuva ja teksti "el teléfono" ja se kuulemma tarkoittaa, että paikassa on yksityinen gsm-linkkitorni! Kortti on painettu jo v. 1980, joten puheet Suomesta johtavana langattoman viestinnän maana voitte sitten unohtaa tästä lähtien.

Ja ne Nokian puhelimet on on kanssa ihan paskoja. Manulle kun yrittää soittaa, niin nauhoitettu tiedote vain toistaa, jotain, että "el nombre cerrado es..." ja toisesta numerosta sanotaan, että "son doscientas 250 pesetas per minuto..."

Ei sillä muuten mitään väliä, mutta annoin "Manulle" meidän auton (täytyyhän vävypoi-kaa auttaa) ja nyt on kovin ikävä hemmottelevia nahkapenkkejä ja huviajeluja kauniilla maaseudulla. Kaikki palveluthan täällä ovat kävelyetäisyydellä, ettei autoa sen puoleen tarvitse.

Nuohota mun ei täällä tarvitse, kun ei ole mitään hiton palomääräyksiä. Tiedossa onkin jotain siistejä sisätöitä Manun johtamassa kansainvälisessä kaupanalan yrityksessä. Oli vähän puhetta jostain tuotesuunnittelun päällikön hommista.

Firman pääpaikka on Barcelonassa, mutta ne avaa konttorin täällä lähiaikoina, kunhan se ensin valmistuu. On meinaan massiivinen työmaa.

Vaimon ei tarvi täällä käydä töissä ollenkaan, kun täällä on kuulemma sosiaalisesti ihan ok, että muijat on kotona ja valtio maksaa kuulemma aika hyvin jotain tukea. Me ei olla ihan vielä päästy sen piiriin, kun pitää ensin asua jonkin aikaa täällä, mutta tuskin siihen enää kauaa menee. "La temporada cinco años", tai jotain eli ei kai ole enää kuin 5 anomusta ennen meitä.

Toistaiseksi on eletty ihan sillä, kun myytiin se Civikki ja yhelle hölmölle pankkimiehelle osuutemme perikunnan perämettästä. Saatiin yhteensä satoja tuhansia markkoja tosta vaan, vaikka sitä ollut kuin joitain kymmeniä hehtaareja ja sen äijän joku asiantuntijaki sano, että puut oli jo niin vanhoja, ettei niistä enää ollut paperin raaka-aineeksi vaan menevät vain johonkin mekaaniseen puunjalostukseen.

Päästiinpä viimiseksi työksemme huijaamaan suomalaista pankinjohtajaa, mutta pankkituki huomioonottaen se oli sille oikein.

Täällä on muuten lainat halvempia kuin Suomessa, vaikkei ole paljoa tarvinnu ottaa. Nimelliskorko on 12%, mutta kun se on euroissa, niin eihän se ole kuin 2% vanhassa rahassa!

Jos olisin kaikesta tästä tiennyt, olisin muuttanut pois Suomesta jo 80-luvun taitteessa!

on meidän puolellamme. Taas yksi ruikuttaja vähemmän. Emme jää kaipaamaan sinua. Kiitos vihdoinkin lähdöstä.