Hei kaikille keskustelijoille. Varmaan tuttu tunne monille sinkuille on se, että yksinoloonkin joskus tympääntyy. Aika aikaansa kutakin. Minua on alkanut askarruttamaan oma tilanteeni, seurustelusta ei ole minkään sortin kokemusta ja alkaa tuntumaan, että sitä ollaan jo liian myöhään heräämässä. Olen kai liian hitaasti kiirehtivää sorttia, mutta ympäristö alkaa tuuppimaan liikenteeseen. Mutta suhteet ja seurustelujutut ovat minulle kokolailla arvoitus, miten pitäisi lähteä liikenteeseen, jotta asialle joskus tulisi tehtyä (tai sille tapahtuisi) jotain? Olen 32-vuotias naisten suhteen ujompi kaveri, lähestyminen aloitteentekomielessä voi olla ylivoimaista...(?) Kelpaako naisille kokematon mies? Mistä sellaisen naisen sitten voi löytää? Olen ihan pihalla, niinsanotusti.
sinkkuus vaevovaa
32-vuotiasta
352721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
aloita käymällä maksullisissa
Joo, just. Olipa yllätys, että ensimmäinen (ja ainoa?) vaihtoehto on maksulliset naiset. Kiitos ideasta, mutta ei kiitos, toiveissa olisi löytää ihan pysyvä suhde, mikäli se ei mahdoton ajatus ole nykypäivänä...
Eikä täältä meikäläisen konnuilla taida edes olla maksullisia. Etelä-Suomessa olin pari vuotta töissä, mutta lähdin pois, etelä "ei ole ihmisen paikka", kuten täälläpäin tavataan sanoa.
reunaehdot tolla et aloitteenteko voi olla ylivoimaista. Päässälaskuna arvioisin, että sulla on kolme mahdollisuutta: Käyt maksullisissa, ryhdyt homox tai sit aloitteenteko ei oo ylivoimaista. Valitse noista. Käy nyt ainakin jossain Pattajalla talvella niin näät vähän toisenlaista menoo (ei tartte huorissakaan käydä kattelet vaan). Ja muutenkin rennompi ja omahyväisempi asenne.
Samaa mieltä. Olen 33-vuotias mies, ja maksullisissa käynti on jo ihan periaatteen vuoksi poissa laskuista. Sitä paitsi, alkuperäinen puhui parisuhteesta. Parisuhde on muutakin kuin pelkkää nylkyttämistä...
Aloitteenteon vaikeus ainakin tuntuu voimallisen vaikealta. Homoksi ryhtyminen ei ole käynyt ikinä mielessäkään ja maksulliset ehdin jo myöskin tyrmätä , sillä eihän niistä voi seurata onnellista yhteiseloa, pidempiaikaista sellaista siis. Muuan kaveri on jo ehtinyt ehdottaa emännänhakureissua ulkomaille, itsekin hommannut, mutta meikäläisellä taitaisi kompastua jo kielitaitoon (pitäisi osata jotain espanjaa tai niin pois päin)... Heikolta taitaa näyttää meikäläisen mahdollisuudet, ei kai voine mitään. Muuten osaan kyllä ottaa rennostikin, ei tässä sentään mitään tosikkoja olla, mutta omahyväisyys ei oikein ole saanut minusta jalansijaa. Olen kai väärässä koulussa kasvatettu...
Justiin näin. Eikä minulla mikään kiire poikuuden menettämiseen ole, ensin pitää tutustua ihmiseen ainakin siinä määrin, että tietää, onko suhteesta mahdollisuutta kehkeytyä nimenomaan pysyvä yhteiselo. Kertakäyttösuhteet ei oikein houkuta.
Menet huomenna baariin, otat hieman juotavaa tai, sitten et. Et ole, siellä millään " isku " mielellä, vaan potentiaalista tyttöystävää etsimässä. Katselet ympärillesi... jos ja kun huomaat mukavan- näköisen naisen, niin menet juttelemaan- hänelle !!!!
Jos hän ei tunnu kiinnostuvan, sinusta niin käyt jututtamassa, toista ( samassa paikassa et liian montaa ). Jos paikka rupeaa ahdistamaan ja naiset, ovat sinun mielestäsi " tylsiä "- vaihdat paikkaa, OK ?
Seuraavassa paikassa sama juttu. Mikäli et onnistunut tapaamaan, yhtään mukavaa naista, niin mahdollisesti teet saman operaation seuraavana päivänä uudestaan. Jos et käy baareissa, niin nyt käyt !!! Koska sitävarten baarit, ovat ja sinne ihmiset menevät !!! Vaikka olisitkin absolutisti, raivoraitis yms. niin se ei ole, mikään este... lähinnä, vain hyve.
Jos et tällä menetelmällä saa yhtään, mitään aikaiseksi, niin voit vain katsoa peiliin ? Mitään pelkureita ei ole, olemassakaan, kaikki on, vain pään sisällä !!! Ujous ei ole, mikään este !!! Mene ja toimi !!! Käännä huomenna uusi sivu elämästäsi ja lopeta, tämä lapsellinen valittaminen- " en minä uskalla ".
Joo, etelässä tuli kyllä käytyä kaljalla harva se ilta. Siinä paikassa ei vain paljoa naisia näkynyt, ja tuskin näkyy täällä pohjoisessakaan, ainakaan vapaan näköisiä sellaisia. Taitavat kiertää paikalliset mestat kauempaa, eikä itselläkään ole tullut äskeen käytyä. Voisihan tuota päätänsä kuppilassa taas näyttää, mutta onko sitten ylipäätään mahdollista löytää kuppilasta rehellistä seuraa, onkin jo sitten kokonaan toinen kysymys. Täällä lähin kuppila ei ole parin sadan metrin päässä, kuten etelässä, niin ei taida tulla ihan joka kuukausikaan käytyä, ellei sitten kaveriporukassa...
Älä nyt minnekään maksullisiin mene, että säilyy edes joku itsekunnioitus. Luulen että ihmisten parissa niitä muitakin ihmisiä tapaa. Onhan se nähty että naiset ihastuvat vaikka minkälaisiin miehiin, joten en ymmärrä miksi olisit poikkeus. Voihan tuo kokemattomuus arveluttaa, mutta se on sitten niiden naisten häpeä. Itse olen 29 ja kokematon. En ymmärrä miksi siitä pitäisi edes tehdä numeroa, minulla on ollut elämässä muut prioriteetit kuin seksi tai seurustelu. Ja hyvä vaan ettei kaikki ihmiset ole samasta puusta veistettyjä.
Olo voisi tuntua vieläkin surkeammalta, jos maksullisiin pitäisi turvautua. Kokemattomuuteni ei häiritse niinkään, mutta mieleen tullut ajatus siitä, ettei löytäisikään elämänpolullaan parempaa puoliskoa jakamaan taivallusta. Periaatteista ei sentään tingitä, oli tilanne muuten miten surkea hyvänsä. Kokemattomuuttani en aio tuhlata pikasuhteisiin.
"Itse olen 29 ja kokematon"
Olen (33) myös kokematon. Eikä se kokemattomuus naisen arvoa alenna millään tavalla. Kokemuksia saa vain kokeilemalla, joten mikä parempaa, kuin hakea näitä vakikumppanin kanssa.
Kyllä näin kulkee minunkin ajatus. Olisi todella hienoa jakaa ensikokemuksensa pysyvässä suhteessa, sitten joskus jos joku naisihminen voi kuvitella taapertavansa jatkossa kanssani samoja polkuja viimeiseen asti, kumman polkuja sitten lienevätkään.
Hitaasti olen itsekin herännyt naisten perään. Olen muutamat treffit käynyt naisen kanssa näin 31-vuotiaana. Niiden jälkeen iskikin sitten sinkkumasennus voimalla jostain syystä.
Itselläni auttoi naisten lähestymisessä kärsivällinen psyykkaus asian suhteen. Ei se ole niin vaarallista kunhan hyväksyy mahdolliset tulevat pakit ja mielenkiinnon puutteen ennakolta. Tiedän kyllä että paniikki iskee tilanteen tullen, itsekään en ole parista onnistumisesta huolimatta vielä sinut asian kanssa. Viime aikoina on tullut hieman väsyneellä mielialalla käytyäkin tosin.
Mahtaneekohan olla, että kun sinkkuuteen havahtuu näin myöhäisessä vaiheessa, suhteiden yrittämisessä voi olla enemmän hankaluuksia, kuin kokeneemmilla..? Itse olen yrittänyt pitää suhteisiin liittyvät asiat poissa mielestä, mutta aina välillä, kuten nyt, asia vaan rassaa mieltä liiaksi. Kaikenmaailman keksintöjä sitä pitääkin maailmassa olla, kuin seurankaipuu...
Kiitoksia illan ajatuksista, pitää tässä ryhtyä kohtapuoliin maaten, ja sitä ennen suorittaa pari tietokoneaskaretta. Tuo grafiikan kanssa räpläily on viime vuodet vetänyt puoleensa ja uusia juttuja pitää aina kokeilla niin kauan, ennenkuin ehtii unohtumaan... Palaan aamulla katsastamaan tämän viestin jälkeiset kommentit. Hyviä öitä tänne Suomen verkkomaailmaan. :)
opetella paritansseja?
Tanssikursseilla on aina pulaa miehistä, siellä pääsee tumpelommatkin varmasti tanssimaan. Ja sitten kun opit, niin tanssiessa ei aina ensimmäiseksi tarvi olla keksimässä puhumista.
Voi, jos olisinkin mies, niin tietäsin tuhat ja yksi tapaa löytää kivoja naisia.
Toisinpäin se todellinen ongelma on...
siellä nyt ihan varmasti sinkkuja ?
..sähköpostiohjelmani on muuten vielä päällä ja tuli ilmoitus saapuneesta viestistä, en malttanut olla tulematta kurkkaamaan...
Aika hyvä idea, en ole koskaan koettanut tanssikursseja. En tosin tiedä, järjestetäänkö täällä meikäläisen paikkakunnalla sellaisia, voi jopa olla, ettei. Vai tuhat ja yksi tapaa, se on aika paljon, kun minulle riittäisi jo yksikin, jos sillä pääsee onnistuneeseen lopputulokseen. Kun itse olen ikäni ollut sinkku, en tavallaan voi käsittää, että olisi myös sinkkunaisia. Tunnostaa jotenkin omituiselle. Tietenkin tässä kiinnostaa, miten naiset määrittelevät kivan miehen, joten jos ei liikaa vaivaa olisi kertoa minullekin, niin pyytäisin kertomaan. Saisinpahan ainakin tietää, sopisinko kuvaan mitenkään. Saako muuten kysyä, mistä johtuu nimimerkkisi, etenkin "kärsivä"-etuliite? Jos voisin mitenkään tuollaisen etuliitteen häivyttää, tekisin sen mielelläni. Kuitenkin meillä on tämä maanpäällinen vaellus jaksettava elellä ja auttaa kaveria mäessä siinä sivussa...
(Vielä sittenkin takaisin.. :D )
Onkohan, niin. Sen kun tietäisi, voisi sanoa jo olevansa melkoisen viisas. Ainakin se on varmaa, että sen tiedämme itse kukin tahollaan varmuudella ainakin oman tilanteen. Ja varmaan kaverit kanssa. Sinkkunainen kuulostaa jotenkin mystilliseltä, tai sitten minunlaiset sinkkumiehet eivät täytä vaatimuksia. Ja hankala on siitäkin itsellä ottaa selvää, kun tuo aloitteellisuus tuppaa ontumaan...
mutta entä jos lähtisitkin tanssimaan sillä asenteella, että on kiva tutustua uusiin ihmisiin etkä haudanvakavasti etsisikään lastesi tulevaa äitiä.
Samalla ne sosiaaliset taidot karttuisivat ja sosiaalinen verkostokin laajenisi.
-meidät norsut on luotu sellaisiksi :D
Vähän kiireen keskellä kokeilen sinulle jotain kertoa:
Vaikutat jo ihan tekstisi perusteella kivalta, joten miten olisi jos ihan samaan tapaan alkaisit jutella kaikille ihmisille (naisillekin), joita tapaat. Jos ihmisen kanssa on kiva jutella, tutustuu ja siitä voi syntyä myöhemmin jotain lisää: ehkä saat häneltä uusia ajatuksia tai näkökulmia asioihin, hänellä voi olla lisää kivoja kavereita joihin voit tutustua myös tai voitte ajan mittaan ihastua toisiinne.
Entä oletko kokeillut harrastajateatteria -siellä (kin) on aina pulaa miehistä..
hoidella niitten muksuja kun äiskä ja iskä on kylpylässä tms.
Enpäs tullutkaan ajatelleeksi kärsivää tuolla tavalla, nimimerkkisi muuttui heti hyvin hauskaksi. :D
Kiitos mielipiteestä, enhän minä sittenkään taida ihan pahakaan tyyppi olla. Kyllähän minä tuppaan ihmisten kanssa tuumaamaan hyvin herkästikin, mutta jostain syystä suuni ei keksi sanottavaa siinä tapauksessa, jos vastassa onkin nainen ja asia liittyisi mitenkään seurusteluun tai vastaavaan. Poikkeuksena tietenkin, jos pitää selvittää ihan varta vasten jokin asia, niin silloin rohkenen suuni aukaista, tai jos itseni pitää vastata johonkin palautteeseen, kysymykseen tai muuhun. Tämä on sinällään huvittavaa, koska minun on ollut helppo tuumata miesten kanssa, ihan samoista arkipäiväisistä asioista, säästä, harrasteista jne.
Harrastajateatteriakaan en ole kokeillut, varsinkaan kun en ole esiintyjätyyppiäkään. Poden jonkinsorttista esiintymiskammoa, mikä lienee sama asia kuin ujouteni kanssa... Karaokeen olen kerran keväällä joutunut, kun kuppilassa jotkut väittivät, että olin muka laulaakin luvannut. Jännitti aivan vietävästi (piti oikein kaksin käsin vetää väkeviä, mutta kammoni ei kaikonnut), mutta hengissä selvisin, enkä kuulemma huonosti laulanutkaan. Vaan minun puolestani saa jäädä ainoaksi kerraksi, on kamalaa mennä lavalle, meni se hyvin tai ei.
...eikä sosiaaliset taitoni taida ihan onnettomat olla, sain tuon parin vuoden aikana paljon uusia ystäviä, taitavat olla vaan paljolti miehiä ja ne naistuttavat ovatkin varattuja jo valmiiksi, ovat miestensä mukana vaan tulleet tutuksi. Mikäpä siinä tanssimisessa, kun osaisi kunnolla tai uskaltaisi hakea. Joskus pari kertaa olen tanssimista joutunut kokeilemaan, kun serkku vei ja minä vikisin... :D
suosittele kenellekään nettideittailua, mutta kun ilmeisesti asut paikassa, jossa ikäisiäsi sinkkunaisia ei tule joka päivä edes kadulla vastaan, niin mikseipä nettiäkin kannata kokeilla.
En usko, että tilanne on ollenkaan toivoton, kunhan vain odotukset ovat realistisia, eli et vaadi naiselta enempää kuin itseltäsikään.
Lycka till!
Hmm, onkohan realistisuutta odottaa ihmiseltä perusarvoja, kuten rehellisyyttä, luotettavuutta, eikä avoimuuskaan ole pahitteeksi. Ne asiat kun on kunnossa, aina muiden seikkojen kanssa pitäisi jotenkin tulla juttuun. Kompromisseihinkin pitäisi olla molemmilla osapuolilla kykeneviä, sillä väistämättä sellaisiakin tilanteita joskus tulee meille kaikille. Tässä oikeastaan on "vaatimukseni", kaikki loppu sitten onkin jo ekstraa, millainen ihminen itse on luonteeltaan ja muuten. Varmaan jokunen yhteinen harrastuskin löytyisi. Saapa nähdä, mikäli elonpäiviä siunaantuu.
Pitänee perehtyä tuohon nettideittailupuoleenkin (siihenkään vnkit eivät ole haitaksi), kunhan tässä askareiltani ehdin. En ehdi välttämättä käyttämään nettiä, mutta pitää yrittää löytää aikaa jostakin välistä. Eli nyt ainakin joksikin aikaa poistun. Palautetta saa edelleen laittaa tähän aloittamaani aiheeseen, kommentoin taas sitten, kun verkkoon pääsen.
Tack så mycket!
"En yleensä suosittele kenellekään nettideittailua"
Netti diettailuvaihtoehtona ei ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin ravintola tai vastaava paikka. Mikäli sinulla on käynyt huono säkä, sitä ei kannata yleistää. Nettideitissä voi onnistaa, kunhan opettelee kirjoittamaan ja lukemaan (myös rivien välistä) sekä asettaa omat vaatimukset järkevälle tasolla.
Vaatimuksia asettaessa kannattaa myös muistaa, onko itse sen veroinen (!) Parisuhde on kahden kauppa, jossa ei pidemmän päälle pärjää pelkillä vaatimuksilla.
Terve varovaisuus on myös hyväksi. Heti ensitapaamisella ei kannata laatia pilvilinnoja ja 10-vuotissuunnitelmia. Tutustumiseen on aikaa, joka kannattaa käyttää hyväksi.
Vaatimuslistani ei todellakaan pitäisi olla hirmuinen, voimakas painotus luonteenpiirteillä. Tarkoitan, että ehdoton edellytys on, että luottamus olisi molemminpuolista, siis rehellisyys. Elikkä sisältö on ulkokuorta tärkeämpää. Eihän me ikuisesti nuoria olla, sekin pitää muistaa.
Nettideittailusta sen verran, että kyllä minulta löytyy oikein (treffi)profiilikin täältä suomi24:stä, kuvien kanssa, mutta profiilissa liikkujat ovat olleet melko hiljaista väkeä ->Ei kontaktia ->Profiilissani vikaa, tai pärstäkertoimessa...? :D
Kaiken kaikkiaan ei minulla mikään määrätön hoppu ole, varsinkin kun määränpäänä on löytää kumppani, jonka kanssa mahdollisesti elää vielä kymmeniä vuosia. Sanoohan sananlaskukin, että hyvin suunniteltu on kuin puoliksi tehty.
Jos kiinnostaa tietää, laitoin aikanaan ilmoituksen kolmeen eri palveluun. Näistä yksi, olikohan Suomi24, oli täysi susi, kun spämmiä alkoi tulemaan siltä seisomalta. Toisen palvelun jätin pois, kun touhu vaikutti turhan sisäänpäin lämpiävältä eikä vastauksia kuulunut. Kolmas ja samalla viimeinen palvelu tuotti muutaman vastauksen, joista yksi on edennyt "selvittelyasteelle".
En minäkään ole supliikki naistenmies (33), joten osasin kyllä odottaa vähäistä vastausen määrää tai sitä, ettei niitä tule lainkaan.
palsta on ihan öykkärimäinen. Koska kysyttiin palkkaa, vastasin siihen ja koska on iso ja muutakin maallista mammonaa on, niin palstani tukkii kaikki yh:t. En halua sekoilla heidän kanssaan ja muut koulutetut, koska itsekin olen, haluavat vain matkustella ja harrastaa ja harrastaa. Mitä tällainen liittyisi perhe-elämään. Lisäksi naiset vihaavat anoppejaan, en tosiaan halua, että joku nainen puukottaa selkään äitiäni ja lisäksi niillä on appiviha.
Lapsista tapellaan verissäpäin, jos joku yhden
suostuisi työstämään, jonka mies saisi sitten yksin hoitaa, kun arvon rouva harrastaisi ja matkustelisi ja olisi suurisuisten adonisten piirittämä tai piirittäisi itse niitä.
Maailmahan on täynnä ihmisiä, joille ei ole oikeastaan muuta kuin vain "minä itse". Yhteiselo ei sellaisissa tapauksissa ole kovin onnellista. Jos yhdessä ollaan, pitäisihän siinä löytyä yhteistä aikaakin. Olisikohan asiat silloin paremmin, jos rahaa ei olisi koskaan keksittykään... Silloin ei olisi epätietoa, onko vastapuoli rahan perässä vai ei. Minulla ei onneksi ole rahahuolia, kun tuota rahaa ei tahdo kasautua sitten millään... :D
Se, että lapset ovat nykymaailmassa riidan aiheina, on todella surkea juttu. Lapsia ei pitäisi silloin edes harkita tai haaveilla, jos näkyvissä on kuitenkin ero, ennenkuin lapset ovat täysi-ikäisiä. Kompromisseihin ei yksinkertaisesti kyetä. Hmm, tässähän maalailee kaikenmaailman kauhukuvia, joskohan sitä sittenkin säästyy paljolta, kun jatkaa suosiolla näitä sinkkuelon päiviä...(?)
siihen minäkin miehenä olen päätynyt. Ajattelen asiaa sitten miltä kantilta tahansa. Hyvä sinkkuna.
(En ole ehtinyt verkkoon aiemmin ja menee taas aikaa...)
Hmm, voi olla näinkin. Etelä-Suomessa tuli eteen aika ikäviä tapauksia sattuneesta syystä. Eikä liity seurusteluun, mutta naisiin kylläkin. Siitä huolimatta sitä toivoisi, että joskus joku luotettavakin omalle kohdalle osuu. Toistaiseksi kaikkein mukavinta on oluut seurustella kaveriporukassa, ehkä parin huurteisenkin äärellä. Sinkkuudessa on kyllä hyvätkin puolensa, kuten sanoit. Pärjäillään näin sitten, taitaa tosiaan olla fiksuinta.
Pitää tästä lähteä poikkeamaan kylässä ja mahdollisesti sitä myötä iltamenoissa, mitä siellä sitten näkyy, jos näkyy tai kuuluu mitään. Oikeastaan turha reissu, tuskin sieltä saa aikaiseksi muutosta lähtötilanteeseen. No, käynen kuitenkin katsomassa.
Tutkin tätä suomi24:ää, ja kokeilin sokkotreffit-sivulla kärvistellä aikani, mutta selaimeni herjasi "virheestä sivulla". Ei kai siis toimi, vai mikä lie. Toisella selaimella ei näkynyt senkään vertaa. Eli se tuosta sokkotreffit-optiostakin...