Ystävällinen tervehdys leidit :-)
Uuden kehitysprojektin myötä on saanut iloisen tilaisuuden tavata mittavan määrän uusia ihmisiä ja ennenkaikkea naisia. Näiden kanssa saa olla tekemisissä työasioiden merkeissä hyvin tiiviisti. Tällainen työskentely paljastaa mielenkiintoisia seikkoja ja keskeisin huomion varastava seikka on pikkuasioiden parissa näpräily :)
Naiselle tuntuu olevan hurjan tärkeää kaikki muotoseikat, kielellinen ilmaisu (pahimmillaan oikeasti on viilattu sen pilkun paikkaa :-)
Myös projektin mitä erinäisten funktioiden seasta he löytävät pieniä asioita, joilla ei (varsinkaan projektin kickstartissa) ole mitään merkitystä.
Tämä onkin herättänyt kysymyksen naisen taidosta vetää linjauksia? Onko tässä kenties syy johtopaikkojen vähäisyyteen? Olen monet kerrat sivukorvalla kuullut miten naisporukat käsittelevät meneillään olevia projekteja kahvitauoilla :-) Hauskaa. En tosin arvaa koskaan mennä sinne väliin, vaikka olisin mitä mieltä. Antaa heidän touhuta ja onhan se mukavaa katseltavaa kun terhakka nainen ottaa asioita haltuun :-)
Ei vaan oikeasti, miten te arvon leidit tällä palstalla, koette oman linjanvetokyvykkyytenne? Tuppaako asiat joskus jumittumaan epäoleellisten koukeroiden pyörittämiseen ja itse visio on kateissa? Oletteko saaneet kuulla aiheesta jotain vihjailuja ja miten suhtaudutte siihen? Tuleeko ikinä funtsittua työpaikalla, että mitähän nuo keskitason pomomiehet ajattelevat teistä? :-)
Sana on vapaa, avoin ja rehellinen. Kertokaa näkemyksenne.
Naisten kanssa työyhteisössä, Jyystäjä :)
Uuden kehitysprojektin myötä on saanut iloisen tilaisuuden tavata mittavan määrän uusia ihmisiä ja ennenkaikkea naisia. Näiden kanssa saa olla tekemisissä työasioiden merkeissä hyvin tiiviisti. Tällainen työskentely paljastaa mielenkiintoisia seikkoja ja keskeisin huomion varastava seikka on pikkuasioiden parissa näpräily :)
Naiselle tuntuu olevan hurjan tärkeää kaikki muotoseikat, kielellinen ilmaisu (pahimmillaan oikeasti on viilattu sen pilkun paikkaa :-)
Myös projektin mitä erinäisten funktioiden seasta he löytävät pieniä asioita, joilla ei (varsinkaan projektin kickstartissa) ole mitään merkitystä.
Tämä onkin herättänyt kysymyksen naisen taidosta vetää linjauksia? Onko tässä kenties syy johtopaikkojen vähäisyyteen? Olen monet kerrat sivukorvalla kuullut miten naisporukat käsittelevät meneillään olevia projekteja kahvitauoilla :-) Hauskaa. En tosin arvaa koskaan mennä sinne väliin, vaikka olisin mitä mieltä. Antaa heidän touhuta ja onhan se mukavaa katseltavaa kun terhakka nainen ottaa asioita haltuun :-)
Ei vaan oikeasti, miten te arvon leidit tällä palstalla, koette oman linjanvetokyvykkyytenne? Tuppaako asiat joskus jumittumaan epäoleellisten koukeroiden pyörittämiseen ja itse visio on kateissa? Oletteko saaneet kuulla aiheesta jotain vihjailuja ja miten suhtaudutte siihen? Tuleeko ikinä funtsittua työpaikalla, että mitähän nuo keskitason pomomiehet ajattelevat teistä? :-)
Sana on vapaa, avoin ja rehellinen. Kertokaa näkemyksenne.
Naisten kanssa työyhteisössä, Jyystäjä :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
noi typerät kirjoituksesi lähettämättä.
nainen itsekin. Usein kokouksissa istuessa käy minuakin häiritsemään se, että pikkuasioista jankataan jankkaamista päästyäänkin, kun itse haluaisi käydä tärkeämpien asioiden kimppuun. Kyse ei ole siitä, etteikö niitä tärkeitäkin asioita naiset osaisi käsitellä, mutta siihen puhumiseen puhumisen vuoksi menee ainakin mun makuuni nähden liian kauan aikaa. Ei jaksaisi kuunnella kaikkien mielipiteitä jostakin asiasta, jolla ei ole mitään oleellista merkitystä kokonaisuuden kannalta. Mielestäni yksityiskohdista voi kukin sitten päättää oman maun mukaan.
Naisista on kai kiva rypeä asioissa. Minulla ei ole koskaan ollut tuota tarvetta, joten ainakin kokouksissa haluaisin työtovereiden mieluummin olevan miespuolisia. :)
niin se on kirjoitustaito, ainakin tämän kotimaisen pääkielen. Minä en ota tosissani mitään sellaista tekstiä tai tarjousta, jossa on alkeellisia kirjoitus- tai muotovirheitä.
Ahdistaa kun johtajina on oikeasti lukihäiriöisiä peruskoulupohjaisia ja suoraan sanottuna tyhmiä miehiä.
Minulla on teoria siitä, miksi naisia ei ole paljon (lue: tarpeeksi) johtotehtävissä ja pari selitystäkin siihen, miksi niin on.
Minulla on lukihäiriö, mutta osittain sen ansiosta olen huomattavasti keskimääräistä fiksumpi (turha kritisoida, ei se ole oikeasti kivaa kun turhautuu muiden kanssa). Kirjoittamiseen menee minulla huomattavasti enemmän aikaa, kuin keskim. ihmisellä ja se on vaivalloista. Ongelma johtuu siitä, että koko prosessointi tapahtuu visuaalisesti. Vasen ja oikeakin ovat aina sekaisin. Silti minulla on huomattava etu standardisysteemiin verrattuna: visuaalinen prosessointi tapahtuu silmänräpäyksessä.
Ikävää että täälläkin lukihäiriö yhä liitetään tyhmyyteen.
Mielipiteeni naisten määrään johtotehtävissä:
Entä jos selittävä tekijä on sama, kuin miksi miehissä on enemmän ryöstömurhaajia. Pitäisikö meidän siis olla huolissamme epätasa-arvosta myös tuolla alueella.
Lisäksi minua häiritsee ajatus siitä, että naisia johtotehtäviin nostamalla syrjitään niitä miehiä, joilla olisi kykyä johtaa, mutta ei riittävää häikäilemättömyyttä ja epäempatiaa siihen asemaan päästäkseen. Nämä tekijäthän ovat yleensä niitä, joilla johtoon päästään. B.Virtanen on hyvä esimerkki karrikoituna aiheesta (siis ne päälliköt siinnä).
Tähänkin kului taas kovasti tavanomaista enemmän aikaa (minäkään en pidä kirjoitusvirheistä, silti kaksoiskonsonantteja ja pilkkuja on yleensä väärin). Outoa, että ongelmastani huolimatta kirjoitan paljon paremmin kuin proffani.
Enhän minä sitä sanonut. Vaan että tyhmyys ja lukihäiriöisyys ei ole hyvä yhdistelmä, jos johtotehtävissä olevista ihmisistä puhutaan.
Ei ole kiva olla pomoaan fiksumpi ja koulutetumpi ja joutua peittelemään hänen virheitään ja typeryyttään.
Minua on vain toisinaan hiukan sorsittu (suvussa aikanaan iäkkäitä opettajia), joten taidan olla vähän herkkä asian suhteen.
Minulla on vielä hankalampi tilanne: isäni on pomoni ja olemme veljeni kanssa välillä aika suurissa ongelmissa johdon suhteen. Perhefirmasta ei edes voi lähteä muihin hommiin (ei uskalla ettei syteemi mene ihan pieleen).
Mieleeni muuten tuli (proffastani), että ehkä johdon lukihäiriöisyys onkin oikeasti merkki vain välinpitämättömyydestä (proffa kirjoittaa lähes käsittämätöntä tekstiä sekä loogisesti, että kieliopillisesti: hänellä ei kuitenkaan ole häiriöitä).
Harrastukseesi jalkovälin katkarapusi parissa :-)) ?
Nuorehkot miesinsinöörit ovat kaikkein surkeimpia organisoimaan mitään tai linjoja vetämään. Sitä softanpätkää tms. voivat kyllä osata rassata, mutta järjestelmällinen työskentely, projektinhallinta tai asiakkaan kanssa toimiminen (herra paratkoon!) eivät tunnu kuuluvan vahvuusalueisiin. Se on nähty.
Anna kun arvaan: sinä olet nuorehko miesinsinööri? Huokaus....
Tahtoo olla niin että miehet mielellään kyllä vetävät niitä suuria linjauksia, mutta kun asiat pitäisi saattaa operatiiviselle tasolle, mitään ei tapahdu.
Myönnän kyllä että naiset, (minä itse mukaanlukien)käyttävät toisinaan liikaa aikaa vähemmän tärkeiden asioiden vatvomiseen. Miehiltä taas saattaa kusahtaa hieno suunnitelma siihen ettei hommaa osata saattaa loppuun käytännössä. Isot kokonaisuudet kun koostuvat juuri niistä pikkujutuista. ;)
Pyörittele ihan rauhassa omaa koukeroasi.Se tuskin on kovinkaan terhakas.Ainoa visio mikä sinulla on hallussa, on varmaankin televisio.
tunkiolla
Sun työyhteisössä on ne naiset valittu jollain perusteella siihen hommaan. Kaikki naiset, jotka sinne ei ole hakeneet ei pääse, ja näiden naisten henk. koht. ominaisuudet on arvotettu ylimmäksi. Miksi? Kuka tekee päätökset ja millä perusteella?
Naisetkin ovat erilaisia, mutta miksi tietyntyyliset naiset valikoituu teidän työyhteisöön. Pitäisikö enemmän kiinnittää huomiota henkilöstöpolitiikkaan, kuin yksittäisten ihmisten ominaisuuksiin.
Kuka nämä projektihenkilöt valitsee, miksi ja miten?
Oman kokemukseni mukaan noita (omasta mielestäni) turhien ja tarpeettomien pikkuasioiden kanssa loputtomiin tuhrustavia löytyy yhtä lailla miehistä. Eli käsittääkseni kyse on lähinnä persoonallisuuseroista; toiset vain pitävät enemmän laajempien kokonaisuuksien hahmottamisesta ja toiset soveltuvat paremmin yksityiskohtien hiomiseen... ja hyvä näin, sillä hyvän lopputuloksen kannalta molempia tarvitaan.
"Ei vaan oikeasti, miten te arvon leidit tällä palstalla, koette oman linjanvetokyvykkyytenne?"
- Homma on täydellisesti hallussa.
"Tuppaako asiat joskus jumittumaan epäoleellisten koukeroiden pyörittämiseen ja itse visio on kateissa?"
- Ei koskaan.
"Oletteko saaneet kuulla aiheesta jotain vihjailuja---"
- En koskaan.
"--- ja miten suhtaudutte siihen?"
- Vihjailut voi painaa villaisella. Jos ei ole kanttia sanoa suoraan mikäli jokin häiritsee, sopii ryhtyä harjoittelemaan rakentavan palautteen antamista.
"Tuleeko ikinä funtsittua työpaikalla, että mitähän nuo keskitason pomomiehet ajattelevat teistä? :-)"
- Miksi ihmeessä pitäisi? Työpaikalla minä keskityn töiden tekemiseen, en pikkupomojen ajatusten arvailuun. Kaipa nekin sentään osaavat pukea ajatuksensa sanoiksi, jos jotain työhön liittyvää sanottavaa on.
Oletko muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että suuret kokonaisuudet koostuvat pienistä osasista ja yksityiskohdista? Jos pikkuasioissa tyritään, kokonaisuus kusee. Jos et tuota ymmärrä, sinun on todellakin parempi katsoa sivummalta, kuinka naiset "touhuavat" ja ottavat asiat haltuun.