Tässä oli vuosipäivä avio-erosta,sinun tahdostasi...
kipuna kiivaana,heräsivät muistot mieleeni.
Se ei ollut kaipuuta tai rakkauden menetyksen surua ,vaan jotain ihan muuta.
Annoin "rakkauden hedelmämme" taivaan lahjaksi.
Sitä itkin taaskin katkerin sydämin.
Rakastin sitä pientä.
Niinkuin sinuakin silloin.
Et vain osannut arvostaa sitä tai perhettämme.
Rakensimme yhteisen ihanan kodin,jota kaipaan vieläkin
...ah,kaipaan kotini tuoksua,takkatulta ja sitä turvallisuuden tunnetta ,jota tunsin ennenkuin kaikki "paska lensi niskaani".
Sinä elelet nyt elämääsi tyytyväisenä,nautit uudesta rakkaudestasi.
Voi, kunpa toivon, että jonakin päivänä,saat takaisin kaiken tämän pahan mielen ,jota olen vuosia kanssasi tuntenut.
En enää ole se jolle voi puhua p****a päin naamaa, et käskyyttää miten sattuu,
enkä kärsi rakkaudettomasta suhteesta yms.
Mutta asia josta kärsin,
en pysty rakastumaan,saati luottamaan yhteenkään mieheen!
jätit jälkesi.vihaan sinua ja Ystävääsi!
Aika parantaa,
mutta kenties vasta vuosien päästä,joten kiitos.
Kiitos siitäkin, kun vilpittömästi kesällä rakastit minua ja vain minua.
Mutta minä ,joka en tuntenut sinua kohtaan mitään,olinkin se tunteilla leikkijä.
Katsoppa peiliin ja totea kuka on ja mitä!
Ja oli mukava huomata, kuinka ikävöit perhettäsi ja sitten kuitenkin palasitkin takaisin Rakkautesi luokse, kun et saanut vastakaikua minulta.
Et edes viitsinyt taistella asian eteen,vaikka niin ihana olenkin ja aina sydämessäsi "tärkein".
Ystäväsi,Rakkautesi tuskin tietää tätäkään.
Luulee olevansa jotain "spesiaalia" sinulle,kohtelet häntäkin kurjasti.
Asuttehan yhdessä ja suunnittelette perheenlisäystä.
Ota opiksesi ja anna Rakkaallesi kaikkesi,olette ansainneet toisenne.
Sytytän kynttilän taas tänäkin iltana pikku-enkelilleni ja itken suruani pois.
Ja jonakin päivänä löydän myös onnen ja otan siitä tunteesta kaiken irti.
Rikkinäinen sydämeni löytää parantajan ja rakastajan ,joka on arvoiseni.
Ja nautin loppu-elämästäni ,josta sinä yrität tehdä helvetin.
Tiedoksi,et onnistu.
Olen vahva ja taistelen vastaan,olet varmasti huomannutkin tämän.
Loppujen lopuksi kaiken kiusan ja ilkeilysi löydät edestäsi ,jonakin päivänä,usko vain.
Hyvää vuosipäivää" ystävä" ja nautitaan elämistämme tahoillamme!
-ex-
kipuna kiivaana,heräsivät muistot mieleeni.
Se ei ollut kaipuuta tai rakkauden menetyksen surua ,vaan jotain ihan muuta.
Annoin "rakkauden hedelmämme" taivaan lahjaksi.
Sitä itkin taaskin katkerin sydämin.
Rakastin sitä pientä.
Niinkuin sinuakin silloin.
Et vain osannut arvostaa sitä tai perhettämme.
Rakensimme yhteisen ihanan kodin,jota kaipaan vieläkin
...ah,kaipaan kotini tuoksua,takkatulta ja sitä turvallisuuden tunnetta ,jota tunsin ennenkuin kaikki "paska lensi niskaani".
Sinä elelet nyt elämääsi tyytyväisenä,nautit uudesta rakkaudestasi.
Voi, kunpa toivon, että jonakin päivänä,saat takaisin kaiken tämän pahan mielen ,jota olen vuosia kanssasi tuntenut.
En enää ole se jolle voi puhua p****a päin naamaa, et käskyyttää miten sattuu,
enkä kärsi rakkaudettomasta suhteesta yms.
Mutta asia josta kärsin,
en pysty rakastumaan,saati luottamaan yhteenkään mieheen!
jätit jälkesi.vihaan sinua ja Ystävääsi!
Aika parantaa,
mutta kenties vasta vuosien päästä,joten kiitos.
Kiitos siitäkin, kun vilpittömästi kesällä rakastit minua ja vain minua.
Mutta minä ,joka en tuntenut sinua kohtaan mitään,olinkin se tunteilla leikkijä.
Katsoppa peiliin ja totea kuka on ja mitä!
Ja oli mukava huomata, kuinka ikävöit perhettäsi ja sitten kuitenkin palasitkin takaisin Rakkautesi luokse, kun et saanut vastakaikua minulta.
Et edes viitsinyt taistella asian eteen,vaikka niin ihana olenkin ja aina sydämessäsi "tärkein".
Ystäväsi,Rakkautesi tuskin tietää tätäkään.
Luulee olevansa jotain "spesiaalia" sinulle,kohtelet häntäkin kurjasti.
Asuttehan yhdessä ja suunnittelette perheenlisäystä.
Ota opiksesi ja anna Rakkaallesi kaikkesi,olette ansainneet toisenne.
Sytytän kynttilän taas tänäkin iltana pikku-enkelilleni ja itken suruani pois.
Ja jonakin päivänä löydän myös onnen ja otan siitä tunteesta kaiken irti.
Rikkinäinen sydämeni löytää parantajan ja rakastajan ,joka on arvoiseni.
Ja nautin loppu-elämästäni ,josta sinä yrität tehdä helvetin.
Tiedoksi,et onnistu.
Olen vahva ja taistelen vastaan,olet varmasti huomannutkin tämän.
Loppujen lopuksi kaiken kiusan ja ilkeilysi löydät edestäsi ,jonakin päivänä,usko vain.
Hyvää vuosipäivää" ystävä" ja nautitaan elämistämme tahoillamme!
-ex-
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muistaisit ajatella ensin, olisiko jotakin "annettavaa" ennenkuin muistojasi runoilet.
elämääni elänkin,
surra saa ja tunteitaan purkaa.
mutta kiitos kommentistasi,meni kuitenkin tällä kertaa harakoille!
huh, mitä ällöä!!
saapa nähdä kuljenko vuoden päästä tässä muistelemassa, vai elänkö ja unohdan tuon "merkillisen" päivän... tosin se sattuu papereissa olemaan samassa kohtaa kuin syntymäpäiväni ;) josta syystä ehkä muistan vuosipäivän.. vuosipäivänä, halusin tai en...
mutta luulen että olen niin sinut asian kanssa ettei hempeilyyn juuri ole tarvetta, syystä eikä kolmannesta
tosi hyvin mielestäni kirjoitit...tsemppiä sinulle jatkossa!