Olen saanut sotkettua asiani aika perusteellisesti, eli olen seurustellut miehen kanssa viitisen vuotta, mutta olimme muutama kk sitten on-off tyylisesti n.puoli vuotta erossa.
Tämä taas sai alkunsa siitä kun minulla oli toinen tarkemmin, halusin erota koska minulla oli tunteita toista kohtaan.
Tajusin jälkeenpäin että toimin liian hätiköidysti, koska en kuitenkaan koskaan lakannut rakastamasta miestäni.
Epäröintiäni kesti pari kk, jonka jälkeen olisin ollut valmis muuttamaan takasiin yhteen, mutta ymmärrettävistä syistä mies ei heti suostunut tähän.
Oltuani jonkun aikaa yksin tapasinkin sitten toisen, tapailtiin vain muutaman kerran, mutta täytyy myöntää että olin aika ihastunut.
Tämän miehen aikeista en mene takuuseen, mutta hänkin vaikutti kiinnostuneelta.
Sitten exä ilmoittikin haluavansa minut takaisin..ja koska minulla oli kuitenkin ollut ikävä, suostuin. Kyselin toki uudenkin miehen fiiliksiä, mutta ei hänestä oikein ottunut selvää.
Ei sanonut juuta eikä jaata miten vakavissaan oli. Mutta hän olisi kuitenkin ollut valmis jatkamaan tapailua.
Siksipä valitsinkin exän. Asumme nyt taas yhdessä ja hän on onnellinen, omasta puolestani en ole satavarma..
Törmään tasaisesti tähän mieheen jota tapailin hetken ja ajattelen häntä välillä useinkin.
Mutta en enään vain voi muuttaa mieltäni! Meillä on nykyisen kanssa yhteinen kämppä ja suunnitelmat. Jos vielä lähtisin olisi mahdollista, että jäisin ihan tyhjän päälle.
Enkä mitenkään voisi loukata häntä toistamiseen niin paljon.
Toisen ajattelu kuitenkin häiritsee. *ajatukset ihan sekaisin*
Tämä taas sai alkunsa siitä kun minulla oli toinen tarkemmin, halusin erota koska minulla oli tunteita toista kohtaan.
Tajusin jälkeenpäin että toimin liian hätiköidysti, koska en kuitenkaan koskaan lakannut rakastamasta miestäni.
Epäröintiäni kesti pari kk, jonka jälkeen olisin ollut valmis muuttamaan takasiin yhteen, mutta ymmärrettävistä syistä mies ei heti suostunut tähän.
Oltuani jonkun aikaa yksin tapasinkin sitten toisen, tapailtiin vain muutaman kerran, mutta täytyy myöntää että olin aika ihastunut.
Tämän miehen aikeista en mene takuuseen, mutta hänkin vaikutti kiinnostuneelta.
Sitten exä ilmoittikin haluavansa minut takaisin..ja koska minulla oli kuitenkin ollut ikävä, suostuin. Kyselin toki uudenkin miehen fiiliksiä, mutta ei hänestä oikein ottunut selvää.
Ei sanonut juuta eikä jaata miten vakavissaan oli. Mutta hän olisi kuitenkin ollut valmis jatkamaan tapailua.
Siksipä valitsinkin exän. Asumme nyt taas yhdessä ja hän on onnellinen, omasta puolestani en ole satavarma..
Törmään tasaisesti tähän mieheen jota tapailin hetken ja ajattelen häntä välillä useinkin.
Mutta en enään vain voi muuttaa mieltäni! Meillä on nykyisen kanssa yhteinen kämppä ja suunnitelmat. Jos vielä lähtisin olisi mahdollista, että jäisin ihan tyhjän päälle.
Enkä mitenkään voisi loukata häntä toistamiseen niin paljon.
Toisen ajattelu kuitenkin häiritsee. *ajatukset ihan sekaisin*
Vastaukset 1
Vanhimmat
aikuinen ihminen?
Kuin lukisi keskenkasvuisen teini-ikäisen tarinaa.
Tyyliin: "En osaa päättää kenen kanssa olisin, kun en tiedä kuka tykkää musta eniten!"
Jessus sentään!