Rakastuin aikanaa vuosikurssin näteimpään tyttöön. Eipä valtavasti ole rumentunut vieläkään. Tyylikkäämmäksi on vaan ajan myötä muuttunut.
Silloin, 20v sitten, arvomme olivat kai aika tavalla samanlaiset. Opiskeltiin hyvää ammattia varten, töitä aiottiin tehdä kovasti ja pari lasta tehdä. Jos hyvin menisi, niin ehkä oma talo rakennettaisiin. Kesämökki järven rannalle, jos oikein onni potkisi. Ei kai siinä paljon enempää syvällisiä ajateltu. Aika tavalla samoja unelmia meillä oli.
Vuosien myötä arvomme ovat eriytyneet aika täydellisesti. Perustin yrityksen. Se menestyi loistavasti ja rikastuttiin. En ole koskaan ollut mikään työhullu, enempi perheihminen ja onnellisimmillani olen lasten kanssa. Silti rikastumisen jälkeenkin jatkoin työntekoa, ehkä vielä entisestään vähän työpäivää lyhentäen, mutta säännöllisesti kuitenkin. Minusta säännölliseen elämään kuuluu työnteko, enkä lapsillekaan halua antaa mallia kotona lojuvasta ökyisästä.
Vaimoni lopetti työnteon. Hän viettää aikansa ostoksilla ja tyttökavereidensa kanssa lounastaen. Hän ostaa kalliita, näyttäviä vaatteita. Kengät, laukut ja takit vaihtuvat tiuhaan. Aina on kyse näyttävyydestä. Kellot luonnollisesi vaihtuvat asusteen mukaan.
Itse vietän illat mieluusti kotona lasten kanssa. Joskun käydään poikien kolmestaan elokuvissa ja viikonloppuisin kiekkoa katsomassa. Minulla on vanhat, opiskeluaikaiset ystäväni. Vaimolla jotain uusia julkkistuttuja. En kestä niiden ihmisten kaakatusta. Kaikki keskustelunaiheet pyörivät sen ympärillä, kuka tuttu on mitäkin tehnyt ja kuinka kaamealta kukakin oli missäkin lehdessä näyttänyt.
Minusta on kiva laittaa poikien kanssa hyviä ruokia kotona. Vaimo syö ulkona. Poikien kanssa lauantaiaamuisin käydään aina kirjastossa. Vaimo nukkuu ja ostaa iltapäivällä naisten lehden. Eipä lukuharrastuksestaan paljon juttua synny.
Miten ihmiset voivat kasvaa näin täysin erilleen? Seksi meiltä sen sijaan vieläkin sujuu. Ja usein. Silti haluaisin elää ihmisen kanssa, jonka kanssa voisin edes joskus jakaa jonkun mukavan elämyksen. Nyt minä olen täysin ulkona hänen elämyksistään ja hän minun.
Kaipa tässä tavarat jakoon menee...
Silloin, 20v sitten, arvomme olivat kai aika tavalla samanlaiset. Opiskeltiin hyvää ammattia varten, töitä aiottiin tehdä kovasti ja pari lasta tehdä. Jos hyvin menisi, niin ehkä oma talo rakennettaisiin. Kesämökki järven rannalle, jos oikein onni potkisi. Ei kai siinä paljon enempää syvällisiä ajateltu. Aika tavalla samoja unelmia meillä oli.
Vuosien myötä arvomme ovat eriytyneet aika täydellisesti. Perustin yrityksen. Se menestyi loistavasti ja rikastuttiin. En ole koskaan ollut mikään työhullu, enempi perheihminen ja onnellisimmillani olen lasten kanssa. Silti rikastumisen jälkeenkin jatkoin työntekoa, ehkä vielä entisestään vähän työpäivää lyhentäen, mutta säännöllisesti kuitenkin. Minusta säännölliseen elämään kuuluu työnteko, enkä lapsillekaan halua antaa mallia kotona lojuvasta ökyisästä.
Vaimoni lopetti työnteon. Hän viettää aikansa ostoksilla ja tyttökavereidensa kanssa lounastaen. Hän ostaa kalliita, näyttäviä vaatteita. Kengät, laukut ja takit vaihtuvat tiuhaan. Aina on kyse näyttävyydestä. Kellot luonnollisesi vaihtuvat asusteen mukaan.
Itse vietän illat mieluusti kotona lasten kanssa. Joskun käydään poikien kolmestaan elokuvissa ja viikonloppuisin kiekkoa katsomassa. Minulla on vanhat, opiskeluaikaiset ystäväni. Vaimolla jotain uusia julkkistuttuja. En kestä niiden ihmisten kaakatusta. Kaikki keskustelunaiheet pyörivät sen ympärillä, kuka tuttu on mitäkin tehnyt ja kuinka kaamealta kukakin oli missäkin lehdessä näyttänyt.
Minusta on kiva laittaa poikien kanssa hyviä ruokia kotona. Vaimo syö ulkona. Poikien kanssa lauantaiaamuisin käydään aina kirjastossa. Vaimo nukkuu ja ostaa iltapäivällä naisten lehden. Eipä lukuharrastuksestaan paljon juttua synny.
Miten ihmiset voivat kasvaa näin täysin erilleen? Seksi meiltä sen sijaan vieläkin sujuu. Ja usein. Silti haluaisin elää ihmisen kanssa, jonka kanssa voisin edes joskus jakaa jonkun mukavan elämyksen. Nyt minä olen täysin ulkona hänen elämyksistään ja hän minun.
Kaipa tässä tavarat jakoon menee...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eli periaatteessa kaikki hyvin ja silti ei ole..? Tuttu tunne, vähän vähemmän aikaa suhteessa olleena kuin te. Tuntuu ettei ole yhteistä puhuttavaa kuin pakolliset arkikuviot, hiljaisuudet ovat kidutusta, kun olemme kahden. Teillä sentään seksi sujuu vielä, mitä ei voi sanoa meidän suhteessamme..Ei ole halua mieheen, ja vastenmielistä jopa suudella.
Silti en ole tavaroita jakoon heittämässä, vaan jatkamme yhteisestä sopimuksesta.
Ehkä vaimosi olisi aika osallistua enemmän perhe-elämään? Itse nautin juuri eniten siitä, mutta taas miehen seurasta en.
Olet varmaan yrittänyt puhua vaimollesi... Mun veljen suhde on aikalailla samanlainen, paitsi ettei niillä ole liiemmin ylimääräistä rahaa. Sen vaimo oli mun kavereita jo yläasteella, mutta se on muuttunut tosi paljon. Kauhea kiire töihin äitiyslomalta, että saa rahaa vaatteisiin. Veljeni on tytön kanssa viikonloput kun äippä huitelee baareissa... Aina ei varmaankaan voi onnistua..
Voisikin jollainlailla selvittää, että mikä tässä "uudessa" elämässä on niin mahtavaa... Mutta taidan arvata, että sitäkin on jo yritetty. Ja vastaus oli ehkä tyyliin-- Sä et voi ymmärtää, kui mäki tarvin omaa aikaa ja omia kavereita;) Näin ainakin veljellä.
Tsemiä, ja lasten takia neuvoisin vielä selvittämään solmut auki. Ei taida kylläkään onnistua muuten kun niin että molemmat hyväksyy toisen sellaisena kun on. ja siitä sitten rakentamaan uutta!
Kauniisti kirjoitit tarinasi ja siitä heijastuu se, että haluat vaimoltasi enemmän henkistä yhteyttä sekä yhteistä tekemistä. Valitettavasti vaimosi on näyttää hukanneen jotain tärkeää elämässään ja elää ns. pintaliitoa.
Minusta on hyvä, että parisuhteessa molemmilla on myös oma elämä, mutta jos ei sitten ole enää ollenkaa sitä yhteistä tekemistä ja olemista kumppaninsa kanssa, niin kyllähän siinä vieraantuu kuka tahansa.
Itse näen se näin, että parisuhde ja perhe ensin, sitten vasta ne muut omat menot, jotka tuovat mukavaa vaihtelua elämään.
Et maininnut, että oletko yrittänyt puhua vaimosi kanssa? Itse asiassa, tämä kirjoituksesi kertoo niin hyvin sen, että millaisena olet nähnyt ja näet elämänne, että voisit MELKEIN kaikilta osin näyttää sen vaimollesi. Pysäyttäisikö se hänet ajattelemaan, että missä teidän suhteessanne oikeen mennään? Toivon näin!
että vaimosi makaa kanssasi vain siksi kun sinä tahdot, muutenkin "egosi" on mahdottoman iso.
Sinä olet tienannut. Sinä olet sitä ja tätä.
Vaimosi ajatusmaailmaan et ole vaivautunut syventymään. Hänen ystävänsä kaakattavat.
Siunatkoon. Vaimo parkaasi.
Toivottavasti tukehdut tuohon YliEgoosi lopulta.
Ja niinhän Sinä teet, siitä kirjoituksesi kertoo, että lopun alkua....
Olette kasvaneet erilaisiksi, ette välttämättä erilleen! Mikä tekee sinun elämäntyylistäsi jotenkin paremman ja toivotko vaimosi muuttuvan omien tarpeidesi mukaan? parisuhteessa on turha lähteä toista muuttamaan, voi vain itse tarkistaa näkökulmiaan, asenteitaan yms. Jos haluat jatkaa vaimosi kanssa, sinun on hyväksyttävä hänet sellsisena kuin hän on. Mit' mieltä vaimosi on sinusta? Kuinka paljon annat aikaa vaimollesi ja oikeasti kuuntelet häntä ja olet kiinnostunut hänen tekemisistään?
...jos eroatte. Kuullostaa siltä että vaimosi on täysin tukeutunut sinun tienisteihisi. Itse en kehtaisi elellä mieheni rahoilla ns. pintaliitoelämää. Eri asia jos itsellä kunnon duuni.
Onkohan jokin noussut hattuun.
Taitaa pudota maan pinnalle vasta sitten jos eroatte.
ollutkaan.Valitsit "vuosikurssin kauneimman" ja ihmettelet minne kaikki katosi.
Kauneus on katoavaista, vaimosi on ollut tyhjäpää jo seurusteluaikoinanne mutta nyt sen vasta tajuat.
Olisit tyytynyt siihen rumaan ja tavalliseen.
Taitavat sinun arvosi olla muuttuneet, vaimosihan sai kauneudellaan jo rikkaan miehen ja luxuxelämän.
Ei säälitä.