Moi!
Miten olette pärjänneet kakkosina?
Minkälaisia tunteita teissä myllää?
Minkälainen on muu elämänne?
Onko muitakin miehiä kuvioissa?
Olen siis kakkonen.En tiedä olenko siitä
iloinen vaiko ei.Seksi on hyvää ja
muunlaistakin toimintaa sen miehen kanssa on, esimerkkinä jutustelua kahvin merkeissä.Yhdessä ei voi näyttäytyä, se on ihan ymmärettävissä.Työtovereita ei olla.
Joskus hiipii ajatus et vois tehtä asioita yhdessä,mut se ei toimisi.Niin erilaisia ollaan pohjimiltaan.Luulen.Muilla?
Hänen vaimoaan en tunne enkä ole nähnyt.Ei kiinnosta pätkään vertaa. Katumusta ei ole. Mies on tiensä itse valinnut.
Olen aktiivisesti liikkellä miesten suhteen.Ei sitä tietä jos tuleekin vastaan Herra Oikea. Pyrn välttämään rakastumasta siihen varattuun mieheen:onko oikea suunta?Miten teillä muilla?
Miten olette pärjänneet kakkosina?
Minkälaisia tunteita teissä myllää?
Minkälainen on muu elämänne?
Onko muitakin miehiä kuvioissa?
Olen siis kakkonen.En tiedä olenko siitä
iloinen vaiko ei.Seksi on hyvää ja
muunlaistakin toimintaa sen miehen kanssa on, esimerkkinä jutustelua kahvin merkeissä.Yhdessä ei voi näyttäytyä, se on ihan ymmärettävissä.Työtovereita ei olla.
Joskus hiipii ajatus et vois tehtä asioita yhdessä,mut se ei toimisi.Niin erilaisia ollaan pohjimiltaan.Luulen.Muilla?
Hänen vaimoaan en tunne enkä ole nähnyt.Ei kiinnosta pätkään vertaa. Katumusta ei ole. Mies on tiensä itse valinnut.
Olen aktiivisesti liikkellä miesten suhteen.Ei sitä tietä jos tuleekin vastaan Herra Oikea. Pyrn välttämään rakastumasta siihen varattuun mieheen:onko oikea suunta?Miten teillä muilla?
Vastaukset 23
Vanhimmat
!!!!
Olethan kakkonen, et muuten tähän kirjottas ;)
Välittää miehen muijjasta jos ei mieskään välitä.
Luulen, että pohjimmiltaan tämä alkup.kirjoittaja, koska kerran kirjoitteli palstalle, haluaa saada asiallisia kommentteja asiaan. Hän itsekin tietää, ettei se kenties ole kaikkein ideaalisin olotila. Ihmistenhän pitäisi saada olla vapaasti suhteessa toiseen, ilman minkäänlaisia pelkoja. Tuskin hän haluaakaan mitään synninpäästöjä ja sanoja, jotka oikeuttaisivat moiseen. Ehkä hän haluaa tilanteensa suhteen hyviä neuvoja, vertaistukea, lempeää ... vilpitöntä ohjausta oikeaan suuntaan. Emme ole kukaan synnittömiä, emmekä toinen toistamme parempia ihmisiä! Liian helposti emme voi myöskään tuomita toisia, koska emme voi tietää mitään taustoista, ihmisen omista resursseista toimia eri tavoin jne. Minusta ylipäätään naisten pitäisi olla enemmän solidaarisia toistemme suhteen ... maailmahan on kuitenkin miesten maailma, kovine arvoineen (en ole miestenvihaaja - rakastan miehiä!) :).
Tuolla omalla kommentillasi osoitit vain oman pienuutesi!
Älä sitten itke.
Tyhmyydestä sakotetaan
> Miten olette pärjänneet kakkosina?
Ilmeisesti hyvin, kun tässä ollaan vieläkin. Uskon, että tilanne on tämä sama vuodenkin päästä.
> Minkälaisia tunteita teissä myllää?
Ikävä on pahin ja yleisin, kun ei voida elää tavallista arkea yhdessä joka päivä. Mustasukkaisuutta en enää tunne, koska niin monta kertaa mies on sanonut ja todistanut rakastavansa minua, ei vaimoaan. Se tietenkin suututtaa, jos mies joutuu perumaan tapaamisemme vaimon jonkin menon takia. Positiivisista tunteista tietenkin rakkaus on vahvin ja se vain vahvistuu joka päivä.
> Minkälainen on muu elämänne?
Omasta mielestäni minulla menee hyvin. Elän itsenäistä ja onnellista elämää.
> Onko muitakin miehiä kuvioissa?
Aikaisemmin yritin tapailla muitakin, mutta sittemmin olen luopunut siitä. Ei kukaan vain ole likimainkaan samaa. En jaksa kiinnostua muista kuin korkeintaan kaverimielessä.
Teemme paljon asioita yhdessä, myös niitä arkisia silloin, kun on mahdollisuus olla esimerkiksi viikonloppu yhdessä. Seksi on hienoa, mutta hienointa on erittäin syvä ystävyytemme ja täydellinen sielunkumppanuutemme. En ole koskaan nähnyt vaimoa eikä kiinnostakaan. On yhdentekevää minulle. Minäkään en tunne katumusta tai huonoa omaatuntoa. Mies on todellakin itse valinnut - ja hänen vaimonsa myös.
Oikeesti. Kerrankin asiallinen vastaus, noinhan se just parhaimmillaan (ja pahimmillaan) menee.
Itseä varten täällä eletään, loppujen lopuksi. Niin teet sinä, niin tekee mies, niin olisi syytä tehdä myös miehen vaimon ja lopettaa marttyyrimeininki - ja kakkosten haukkuminen tällaisilla palstoilla.
> todistanut rakastavansa
naimalla sinua ja sanovansa "rakastan"
hah haa... on siinäkin todisteet.
Ainut oikea todiste on, että jättää vaimonsa. Muu on puhetta, korutkin. Ellette sitten te molemmat, sekä vaimo että sinä, suostu "haareminaisiksi" yhteisessä tapaamisessa.
todellisuutta kokonaan! Onko se kenenkään oma puoliso marttyyrinosassa vai ei! :) Jokainenhan periaatteessa tekee parisuhteissa myös omat sääntönsä, ja rajansa, emmekä me voi mennä sanomaan, ovatko ne hyviä vai huonoja! Toisilla pelaa avoin avioliitto, toisilla ei! :)
Tulikin mieleeni tuosta Paasilinnan kirja:"Onnellinen mies", joka kertoi insinööri Jaatisesta, jolla oli kaksi naista ... asuivat kaikki samassa talossa. Naiset tulivat hyvin toimeen keskenään ja jakoivat saman miehen vuoropäivinä. Miksen tuota aikaisemmin hokannu :).
Toki en epäile etteikö rakkauden tunnetta ja rakkauden sanoja olisi teidän välissänne kohtaamisissa. Mutta rakkaus on enemmän. Älä mene tuohon harhaan että odottelet miestä tulevaksi ja elät hänen ehdoillaan. Se on pidemmän päälle raskasta ja siinä on myös riskinsä. Tiedän sen itse, kokemuksesta. Lopulta tämä suhde sitoo sinut niin ettet ympäriltäsi löydä sitä Oikeaa. Sekin on rasittavaa.
Mieti miten paljon olet valmis uhraamaan elämääsi ihmiseen joka koskaan välttämättä ei ole kokonaan sinua varten, ei kasva kanssasi yhteen, hitsaudu ja liimaudu niin että suhde on tukea antava eikä sinusta vain ottava. Sillä pidemmän päälle tulee aika jolloin kokee olevansa vain hyväksikäytetty...
Toivottavasti tosiaan sinäkin löydät sen herra oikean. Ja kun olet saavuttanut turvallisimman olotilan elämässäsi, joku kakkonen vamppaa aviomiehesi ja lastesi isän (vaikkapa työpaikalta.) Toivottavasti sitten ymmärrät mien se kakkonen juuri ajattelee...
Otsikko oli "vain kakkosille" ja tähänkin keskusteluun on osallistunut ehkä vain pari kakkosta ja koko joukko muita, jotka ilmeisesti ovat lukutaidottomia.
Minun tapauksessa rakkaus oli todellista ja on sitä entistäkin vahvemmin.
Aha mielestäsi aloittaja halusikin vain ikuisia kakkosia kuulla, ei entisiä, eikä etenkään tulevia
Oletko itse kakkonen?
Olen nyt ollut kakkonen n.vuoden ja hyvin ollaan pärjätty. Vaimo tietää olemassaoloni, mutta olen aina kiistänyt suhteeni hänen mieheensä, kun hän on soitellut ja kysellyt asioita. Olen antanut miehelle vapaat kädet toimia vaimonsa ja avioliittonsa suhteen niinkuin haluaa, eikä minua kiinnosta sotkeentua niihin asioihin. Minulle riittää upea seksi ja yhdessäolo miehen kanssa. Välillä en ymmärrä miehen mustasukkaisuutta minusta, mutta olen sitä mieltä, että koska olen vapaa nainen, en ole kaikista asioistani miehelle tilivelvollinen. Olen monesti näyttäytynyt miehen kanssa julkisesti ja hän ei ole välittänyt lainkaan, kuka näkee ja mitä, tämä mies ei voi pitää näppejään erossa minusta edes julkisella paikalla. Välillä tuntuu siltä, että hän haluaa jäädä kiinni vaimolleen. Tämä mies haluaa minut, mutten ole itse lainkaan varma siitä, voisinko elää hänen kanssaan loppuelämäni.
vääristellysti luulee olevansa miehen silmissä jotenkin ertyinen, "spesiaalia" tuon miehen mustasukkaisuuden vuoksi! Kuitenkin kyse on pelkästään testosteronissa ja alkukantaisessa uroskäyttäytymisessä :), ... voi olla, että sinuakin tämä naurattaa, niinkuin tottapuhuen nyt jo vähän itseänikin, mutta niin se vain on. Miehet ovat kyllä tosipaikan tullen, vaikka itse kävisitkin vierailla, mustasukkaisia myös vaimoistaan ... todella paljon! :) Mieshän sietää tuollaista käyttäytymistä itseltään ja toisilta miehiltä, mutta annas olla, jos vaimo menisi tekemään saman ... sitten ovat jo herneet nenässä ja todella pahasti :)!
Miten olette pärjänneet kakkosina? Hyvin, tämä järjestely sopii minulle. Saan hyvää seksiä silloin kun haluan, toki teemme paljon muutakin yhdessä ja olen huomannut, että miestä ei haittaa ollenkaan näyttäytyä myös julkisesti kanssani.
Minkälaisia tunteita teissä myllää? Eipä kummoisia, toki olen hieman ihastunut tähän mieheen (niinkuin hänkin minuun), mutta otan tämän enemmän kaveruutena...ainakin toistaiseksi :)
Minkälainen on muu elämänne? Vapaa, saan mennä ja tulla miten haluan ja näin teenkin.
Onko muitakin miehiä kuvioissa? Yksi, tapailuasteella. Katson rauhassa mitä siitä tulee ja jos tulee vakavampaa "jätän" tämän varatun.
Minäkään en tunne miehen avokkia, eikä asia edes kiinnosta. En pode huonoa omaatuntoa, enkä uhraa ajatustakaan miehen vaimokkeelle.
Mainittakoon vielä, että heillä on yksi lapsi, jonka luulen olevan suurin syy siihen ettei mies ole vielä jättänyt "ykköstään"
Tässäpä minun tarinani, enkä halua katkerilta ykkösiltä mitään huorittelua ym epätoivoista kommenttia.
Toivottavasti osasitte lukea otsikosta, että VAIN KAKKOSILLE!!! Tosin te olette kyllä sen verran tyhmiä, ettette ymmärrä suoraa puhetta ;)
Sori, mites se nyt menikään... "Ennen maa repee kuin huora häpee". Kiitti moiiiii.
Mies valehtelee sulle ettei jätä naisystäväänsä lapsen takia.Mies on niin riippuvainen ja rakastaa liikaa naisystäväänsä.Mies on äärimmäsen mustasukkainen naisystävästään.Kaikki miehet valehtelevat kun sanovat etteivät jätä lapsen takia puolisoaan.Paitsi nainen on jo jättänyt miehensä, lopullisesti.
susta tulee tyhmä lukutaidoton ykkönen. Ootkos sitä ajatellu?
olin suhteessa monta vuotta. tiedän että mies ihan takulla rakasti minua. rakastaa vieläkin.
mutta 20 avioliittovuoden jälkeen ei ole helppoa vaan lähteä jos lapsiakin on.
ainoa neuvoni sinulle on että joko mies eroaa taikka suhde poikki. aiheutat vaan itsellesi suurta tuskaa jos jatkat. rakastuminen tulee jos on tullakseen ja toisesta ihmisestä tulee osa elämää. on vaikeaa luopua siitä. tästä miehestä tuli minulle tärkeä huomaamattani. luopumisen tuska kolmen vuoden jälkeen oli kamalaa. mutta siitäkin selviää. tapaamme edelleen mutta ilman mitään fyysista kontaktia.
Olen seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa 1,5 vuotta, kun mies haki seuraa ja miksi nämä avio/avosiipat niin aktiiviseti hakevat seuraa, kuulumma kun vaimo ei anna,,, miksi????????
elä mittään minä vapaan ja olen kyllä muutaman vapaan miehen kyllä tavannutkin ennen tätä varattua, mut kaiken aikaa haku päällä, eivätkä pysy yhden kanssa.
Meillä menee hyvin kaikinpuolin joka suhteessa, liikumme paljon ja minun luona käy usein öitä olemassa, olemme tyytyväisiä toisiimme, siinä on se hyvä puoli että ei tartte kokoaikaa ja kaikenaikaa olla, pysyy välit hyvänä kun tämmöisessä suhteessa elää, miksi ei voi nauttia sellaisesta elämästä, kun kumpikin tahoillaan nauttii toistensa seurasta ja on hyvä olla, ja kun saan niin usein kun haluun on aivan IHANAAHAN kunnon miehen kanssa rakastella, enkä tunne syylisyyttä, enkä huonoa omaatuntoa siitä, että on naimisissa, ja minä koht 60 ja hää päälle 60 koska olemme puhuneet asiat, elämmehän täällä vain kerran, miksi sitä ei voi elää niinkuin hyvältä tuntuu ja nauttia elämästä täysillä....!
Että näinkin voi olla ONNELLINEN.