Onko tällä palstalla ketään muuta miestä, joka nauttii sinkkuudesta ja pitää jotenkin liian makeana sellaista, että nainen kyhnyttää kainalossa, kun katselee leffaa ja pitää vapaudesta mennä omiin harrastuksiinsa eikä aina selitellä kaikkia omia menojaan, tapailla omia tuttuja ei aina ns. yhteisiä tuttuja tai naisen naisystäviä tai kavereita. Jotenkin ahdistaa sellainen asetelma. Vaikka olen hetero, niin liika naivius ja kyhnääminen kainalossa on mielestäni rasittavaa. Pidän urheilusta ja reippaasta elämänmenosta, en kai ole mikään romantikko. Onko ketään toista, vai olenko kenties toiselta planeetalta. Ulkonäkö ok ja pitkät opiskelut ja talous tasapainossa, mutta...
Liian kahlitsevaa
Nimetön
161213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onko sulla noin huono mielikuvitus, että sä luulet suhteen olevan enimmäkseen jotakin nyhjäämistä ja leffan tuijottamista? Vähemmästäkin alkais ahdistaan. Sulla ei taida olla kokemusta yhtään. Koita vähän rassata päätäs, jos keksisit jotakin muutakin, mitä suhteessa tapahtuu, sehän voi toisille sisältää koko elämän, mut joillekin näköjään sohvalla kyhnyttelyn. Pitääkin tästä edes kysyä miehiltä, et onko sohvalla kyhjötys ja suhde synonyymeja niiden mielestä. Ei ole aiemmin tullut mieleen, et tuollainenkin ongelma vois tulla eteen, et miehellä ei mielikuvitus muuhun riitä.
et se aliarvioi naisen, ja luulee et sille riittää..
Itse en vain pysty kuvittelemaan tällä hetkellä mitään parisuhdetta, se olisi todellakin kahlitsevaa...
asiaa!!!kuullosti aika hirveeltä jos se tuommoseksi menisi se seurustelu.itse en myös mikään sohvaperuna,kiehnuttaja.tietenkin asia erikseen makkarinpuolella.toimintaa sanoi mummo kun lenkille lähti!!
aika vähiin jää pakostakin ...
Se on totta tosiaankin. Jos on pari kolme muksua,
jotka huutaa täyttä kurkkua ja pitää riisua ja pukea ja nukuttaa ja syöttää, käyttää lääkärissä ja käydä apteekissa etc. loputtomiin, niin ei pelkkä kyhnyttäminen vaan myös seksi on varmaan aika harvinaista herkkua, kun pienet silmäparit
tuijottelevat ja aina on ainakin yksi sairaana ja saa valvoa ja aina vain valvoa. Sitten alkaa koulu ja koulukiusaamiset, se jatkuu ja jatkuu ja sitten muut opiskelut ja sotaväet ja kas kummaa sitten sitä ollaan isovanhempia ja taas alkaa uusi mylläkkä, kun anoppi ja miniä ottelee oikein tosissaan ja äiti paapoo poikaansa ja sota on valmis. Mutta tämähän jatkuisi loputtomiin siis piste
Ette ole tavanneet ilmeisesti kaltaistanne naista, jonka kanssa elämä olisi vapaata mutta silti olisi oma "hani".itse olen antanut exille ihan vapaasti tulla ja mennä, itsekin sellainen olen. Molemmilla aina ollut omia sekä yhteisiä harrasteita, välillä toinen käy kavereidensa kanssa baarissa, välillä yhdessä. Muuta ehtoa ei ole ollut kuin, että pettää ei saa. Ja luotto on pelannut 100%. harmi, että nämä asiat eivät kohtaa. En itsekään naisena jaksaisi suhdetta, missä joku roikkuisi koko ajan lahkeessa ja tämän vuoksi muutaman suhteen lopettanutkin melkein sen alettua.
Mutta jatkan yksin(pikku sivuvirityksillä) ja onneksi samoin, että koulutus ja talous hyvät, joten sillä saa jo aika paljon balanssia elämään.
Tapasin kaltaisesi naisen, jonka kanssa vapaa elämä ja yhdessäolo toimii. Molemmilla on tosiaan omat harrasteet ja kaverit, sekä yhteisiä. Välillä mennään ja tullaan yksinään, välillä taas yhdessä. Niin ja toisinaan rauhoitutaan ihan kaksistaan kotona sohvalla sylikkäin leffaa katsoen yms. Menoista ei lupaa sinänsä tarvitse pyydellä, mutta kivahan se on aina toiselle ilmoittaa menemisistään ja sovituista yhdessäolemisista pidetään kiinni. Ja tosiaan ainoa _sääntö_, että minkäänlaista pettämistä ei suvaita. Luottamistahan tämä vaatii, mutta ei minusta olisi toisen menoja kyttäämään ja aikaani epäilemiseen kuluttamaan. Ja kaikki on hienosti toiminut. Kumpikaan meistä ei varmasti jaksaisi lahkeessa roikkuvaa kumppania, joten tämä tyyli sopii meille varsin hyvin. Ja väittäisin meidän olevan onnellinen pari.
ja se ihana vapaus, kun niitä lapsia muutama siunaantuu. Sitten voi olla, ettei ole omia eikä edes juuri yhteisiä menoja, niin paljon ne lapset rajoittaa sitä ihanaa seurusteluaikaisen
elämän muisteloa vain. Siis ajatelkaahan eteenpäin. Silloin on kaikki yhteistä ja jonain kauniina päivänä. siis nykypäivänä, mikään ei ole yhteistä, lapsetkin viedään mieheltä. Viikonloppuisin saa sitten olla jokin erikoinen pelle niile lapsukaisille ja maksaa minkä jaksaa.
Moni mies kun on joutunut vuokrayksiöön ja pahimmassa tapauksessa asuntolaan. Ainakin seurustelu ja vakavampi sellainen tarvitsee todella järkeä enempi kuin tunteita eli ennen papin aamenta, siis jos on varakas ja perittyä omaisuutta ja itse hankittua, ehdottomasti nykyisin avioehdon, mutta mite sitten kun lapset viedään. Nyt on vielä niin leppoisat oltavat teillä, mutta katsokaapas muutaman vuoden päästä.
Tsemppiä kyllä toivon, ei siinä mitään, mutta olen omassa elämässäni realisti en haihattelija.
elämän jättää elämättäkin, jos se noin pelottaa.
Todellisuudessa pikkulapsivaihe kestää vain aikansa, sen jälkeen on taas aikaa parisuhteelle. Läheskään kaikki eivät eroa. Eroavat parit sopivat yhteishuoltajuudesta. Jos isä haluaa tehdä itsestään pellen niin sehän on puhtaasti hänen päätöksensä, vastuullinen isä ei menetä lapsiaan.
pelkästää pikkulapsivaiheesta, jos perheessä on pari kolme lasta, joka on lasten kannalta elämän pitkässä juoksussa toivottavaa, jos niitä yleensä on, siis seuraa ja turvaa toisistaa elämän aallokoissa, niin kyllä siinä aikaa menee ja varsinkin murrosikäiset tarvitsevat molempia vanhempiaan, siis ehjä perhe on aivan välttämätön lapsen kehityksen kannalta ja onnellisuuden kannalta. Ei siinä yhteishuoltajuus auta yhtään mitään ja on se aika hullua. jos on vaikka tyttölapsia, niin miehen täytyy yksin huolehtia murrosikäisistä naisista, siis lapsista. Ei yhteishuoltajuus ratkaise yhtään mitään. On kamalaa ajatella, jos isällä on uusi perhe ja lapsi ja nuori ihminen on entisen perheen ainoa lapsi, niin ei ole mitään tukea eikä turvaa ja äiti juoksee kaiken maailman sällien kanssa.
jättää tuollaisten naikkosten takia elämää elämättä, mutta totean, että kannattaa ns. ottaa järki käteen, ennenkuin lyö päänsä seinään.
Siis ei anna tyhmien ja tyhjäpäisten naisten höykyttää ja höynäyttää itseään, vaan panostaa vaan positiivisiin ja järjellisiin asioihinn ja ihmissuhteissa vain fiksuun ja ns. laatutavaraan.
Tällaisesta kommentista tulee lähinnä mieleen, ettei elämää ole ilman lapsia. Kai niitä elämiäkin moneen kyytiin löytyy?
tarkoitettu tuohon "Mites sitten kun..." -viestiin, jossa manattiin esille kaikki mahdolliset kauhukuvat, jotka odottavat parisuhdetta sen jälkeen, kun hankitaan lapsia.
Joku 10v lapsi ei enää viihdy ilman kavereita vaan kotona. Jo ton ikäisenä ne painelee kavereilleen tai kavereita tulee kylään.
Ja lapsukaiset muuttaa siinä 20v. pois kotoa, jolloin saa vielä monta kymmentä vuotta elellä kahdestaan. Ja olisi se sääli, jos ei olisi nähnyt, millanen rakas on äitinä tai isänä.
hirveitä tulevaisuuden kauhukuvia.kuka nyt kolmea haluaa???yksikin taitaa olla liikaa.vanhemmat vaan sattuu oleen jo kuolleet ettei sen puoleen.anoppi joo,huh huh!!eli ei suhdetta?!