Aina "syytetään" lapsettomia itsekkäiksi. KETÄ kohtaan ne ovat muka itsekkäitä, mitä? Ketä? Sateen jumalaako vai kenties naapurin pappaa...
Lapsia tekevät sen sijaan ovat itsekkäitä: Itseään varten he niitä tekevät, että olisi sitten jotain vanhuuden turvaa, ketä oisi hoitamassa heitä ja asioitaan tms. (Sitäpaitsi milläs hoidat jos asut 1000-10000 km päässä?)
Ja monet mieheensä kyllästyneet vaimot haluaa lapsen, että olisi edes jotain "syytä elää" ym! Olen useinkin kuullut jonkun marttyyriäiti ihmisen sanovan: En jaksaisi elää paitsi nyt pitää yrittää jaksaa kun on nämäm lapset. Argghh!
Ja koko suvun pitäisi hoitaa näitä pilttejä sitten kun vanhemmat haluaa lomaileen. Lapsiahan ei voi ottaa mukaan kun he sotkee hienot lomat.
Suvun pitäisi sitten ilmaiseksi hoitaa lapset sillävälin.
Itsekästä!!
Lapsia tekevät sen sijaan ovat itsekkäitä: Itseään varten he niitä tekevät, että olisi sitten jotain vanhuuden turvaa, ketä oisi hoitamassa heitä ja asioitaan tms. (Sitäpaitsi milläs hoidat jos asut 1000-10000 km päässä?)
Ja monet mieheensä kyllästyneet vaimot haluaa lapsen, että olisi edes jotain "syytä elää" ym! Olen useinkin kuullut jonkun marttyyriäiti ihmisen sanovan: En jaksaisi elää paitsi nyt pitää yrittää jaksaa kun on nämäm lapset. Argghh!
Ja koko suvun pitäisi hoitaa näitä pilttejä sitten kun vanhemmat haluaa lomaileen. Lapsiahan ei voi ottaa mukaan kun he sotkee hienot lomat.
Suvun pitäisi sitten ilmaiseksi hoitaa lapset sillävälin.
Itsekästä!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olemme yksilöitä ja yleistyksesi on turhaa! Joillakin VOI oikeasti olla mukava elämä lastensa kanssa, eikä asiat ole noin päin P:tä kun sun mielikuvituksissa!!!
..kuitenkin olemme. Toinen jättää lapset tekemättä (itsensä takia) ja toinen tekee lapsia (itsensä takia). Olen siitä kyllä samaa mieltä, että liian usein saa (itsekin lapsettomuuden valinneena naisena) kuulla kuinka itsekästä, epäkypsää ja vastuuta pakoilevaa lapsettoman elämä on. Se ärsyttää minuakin aivan helvetisti. Elämässä täytyy toki ottaa vastuuta, mutta ihmisen vastuuntunto, kypsyys tai ylipäätään ymmärrys ei kyllä ole mitattavissa sillä, onko lapsia vai ei. Lasten saaminen avaa varmasti ihmisessä uusia väyliä ja auttaa näkemään asoita uusila tavoilla, mutta yhtälailla lapsettomat löytävät uusia tapoja katsoa maailmaa muilla keinoilla ja muiden läheistensä ja ylipäätään ihmisten kautta.
Liian usein minullekin on sanottu, että minun ja mieheni pitäisi tehdä lapsia. Meiltä on jopa kysytty, että miksi menimme naimisiin jos emme aio tehdä lapsia. Niinkuin se nyt kenellekään kuuluisi. Olen yrittänyt selittää (esim. anopille), että meillä on elämässä muut intressit eikä lapsen saaminen ole meille tärkeää.
Eihän se sen kummempaa ole. Eikä lapsista ole pakko pitää. Kukapa kaikista aikuisistakaan pitäisi.
Joo, maailma on puolillaan (eikä tarvi lähteä kotikaupunkia pidemmälle edes kun näitä riittää) lapsiperheitä, joiden olisi pitänyt jättää lapset tekemättä! Tarkoitan näitä epäkypsiä ihmisiä.
Nykyaikana on kunnon ehkäisyt ja abortit - on se vaan veikeetä että silti syntyy kaikenlaisille turjakkeille syyttömiä lapsia! Sitten porataan ja ihmetellään kun isukki häipyy kun pieru saharaan, ennen kuin on penska edes syntynyt!
On niitäkin ihmisiä, jotka ennen lapsen saamista ja kumppanin löytämistä valittavat, kuinka onnettomia he ovat kun ei ole miestä/naista ja perhettä. No, sitten kun saavat sen, mitä ovat halunneet, niin sama valitus jatkuu: "tää on niin rankkaa, sä et voi tajuta kun mul on rankkaa". Ja mihinkään ei olla edelleenkään tyytyväisiä.
Sanonta kuuluu: Elämässä on kaksi tragediaa; se, että ihminen ei saa mitä haluaa, ja se, että ihminen saa mitä haluaa.
..kuitenkin olemme. Toinen jättää lapset tekemättä (itsensä takia) ja toinen tekee lapsia (itsensä takia). Olen siitä kyllä samaa mieltä, että liian usein saa (itsekin lapsettomuuden valinneena naisena) kuulla kuinka itsekästä, epäkypsää ja vastuuta pakoilevaa lapsettoman elämä on. Se ärsyttää minuakin aivan helvetisti. Elämässä täytyy toki ottaa vastuuta, mutta ihmisen vastuuntunto, kypsyys tai ylipäätään ymmärrys ei kyllä ole mitattavissa sillä, onko lapsia vai ei. Lasten saaminen avaa varmasti ihmisessä uusia väyliä ja auttaa näkemään asoita uusila tavoilla, mutta yhtälailla lapsettomat löytävät uusia tapoja katsoa maailmaa muilla keinoilla ja muiden läheistensä ja ylipäätään ihmisten kautta.
Liian usein minullekin on sanottu, että minun ja mieheni pitäisi tehdä lapsia. Meiltä on jopa kysytty, että miksi menimme naimisiin jos emme aio tehdä lapsia. Niinkuin se nyt kenellekään kuuluisi. Olen yrittänyt selittää (esim. anopille), että meillä on elämässä muut intressit eikä lapsen saaminen ole meille tärkeää.
Eihän se sen kummempaa ole. Eikä lapsista ole pakko pitää. Kukapa kaikista aikuisistakaan pitäisi.
Lopeta hengittäminen, pilaat itsekkäästi muiden ilmaa...
tota, jos sittenkin hengittäisit välillä
Niinpä.
Lapsen tekeminen ja saaminen tuo merkityksen ja tarkoituksen elämään jos sitä ei muuten löydy.
pennut lentää pesästä vanhempien ollessa 50-60vee niin varsinkin tämä äiti-ihminen katkerana häiriköi omien aikuisten lastensa elämää.
siinähän se elämän sisältö sitten muutti pois kotoa, ja seuraavaksi voikin pistää (koko lystin maksaneen) aviomiehensä pellolle, kun joutuisi hänen kanssaan viettämään aikaa kahden kesken.
Just niin. Noinhan se elämä AINA menee tietenkin lapsellisilla. Sinähän sen varmasti tiedät. Voi minkä Einsteinin maailma sinussa menettääkään.
Kyllä ei voi muuta sanoa kun hohhoijaa!!
Usein juuri epävarmat ihmiset hankkivat lapsia, varsinkin nuorina. Äiti-ihmisellä on edes jotain statusta. Minua ei kyllä liikuta, millä perustein kukakin pentuja hankkii, kunhan ei tarvitse yhtään elättää. Mutta en todellakaan voi ymmärtää ahdasmielistä väitettä vapaaehtoisen lapsettomuuden itsekkyydestä. Kenelle kuuluu jokaisen oma tahto päättää haluaako hankkia lapsia vai ei? Ja eihän tässä sentään mitään lestoja olla.
Ja lähinnä katkeruus ja viha kumpuaa niiltä, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia; yhtälö on jotenkin kummallinen. On hyvä, että ne jotka eivät lapsia halua, eivät niitä tee mutta on ihmeellisetä miksi heistä suurin osa on jotenkin käärmeissään niille, jotka lapsia haluavat ja tekevät. Lapsi on, sanoipa kuka mitä tahansa, kuitenkin elämän suurin lahja ja sen tietää vain se joka on saanut olla äiti tai isä. Se, että on lapsia ei tee kenestäkään kypsempää tai viisaampaa mutta se, ettei koe koskaan äitiyttä tai isyyttä on paljon pois elämästä ja vanhemmuuden myötä kasvava elämän viisaus ja kokemukset jäävät lapsettomilta kokematta. Ja niitä kokemuksia ei mikään korvaa.
keski-ikä oli ainakin 5 vuotta sitten 29 vuotta.Onko se tarpeeksi kypsä ikä lapsen saantiin? Ettei leimaannu epävarmaksi..
Toiset ovat kypsiä/valmiita/halukkaita äidiksi tai isäksi esimerkiksi 20-vuotiaana. Toiset eivät koskaan, eivät edes viiskymppisenä. Mä kuulun tähän jälkimmäiseen kastiin. Pitäisikö mun tehdä siksi pentuja että "kuuluu " tehdä???
Kuka niitä sitten hoitelisi kun mä käyn matkoilla, teatterissa, ym pitkin maailmaa, mihin en halua kiljuvia tenavia mukaan? Mä haluan liikkua ja mennä - lopun ikääni, enkä halua siihen mitään perhesysteemeitä. Mies mulla on, ja niin hyvä, mutta ei jälkikasvua!
Avoimuus parisuhteessa on tärkeää. Kaikki kerrotaan ja jaetaan.
mutta voisin kyllä sanoa että vaikka jotkut tekeekin lapsia en usko että sen takia et hoitais vanhusta sitten kun on sopivassa iässä:P
ottaen huomioon jos jättää sen tupakin ja alkon huumeet pois sitä voi olla aikamoinen teräs muori vaari jopa 80;P
ja nykyään ei enään asuta talossa jossa on 5 sukupolvea ja kaikki kattoo toistensa perään;D
minusta se on oma valinta haluaako lapsia vai ei.. ne ketkä ei halua/voi saada hankkikoon lemmikin yhtä lailla se lemmikki on sottanen ja sen voi pistää sukulaisille kylään kun meette ravintolaan;P
ELI!! onko lemmikinkin hankkivat ihmiset itsekkäitä?!! HITSI OLEN TUPLA ITSEKÄS!!! on niin lemmikkejä kun myös tenava tulossa d(-o-)b
mutta empä tosiaankaan sen takia että olisin kyllästynyt mieheeni elämääni tai kuvittelisin että lapsi hoitaisi minuaXD mistäs minä tiedä mikä raggari siitä isona tulee;P
...sinäkään tässä lapsien tekoa tai tekemättä jättämisiä, jos vanhempasi olivat päätyneet aborttiin tai itsekkyydestä koko seksin unohtaneet olleessaan kanssakäymisessä toistensa kanssa. Kylläpä olisi maailma ankea paikka ilman lapsen iloista ja viatonta hymyä!
Ja ihan Luojaa kiitän, että olen itsekkyydestä tai epäitsekkyydestä saanut saattaa kaksi sellaista, joita lapsiksi sanotaan. Olen heidän kauttaan löytänyt elämästä ja itsestäni sellaista, jota en tiennyt olevankaan: rakkautta!
Saanen kysyä: Olet kenties naimisissa, tai no on sulla ainakin avomies. Hänen kanssaan et sitten ole sitä termiä RAKKAUS koskaan kokenut? Mitä ihmettä oikein haet näistä lapsista? Älä vain takerru niihin liikaa, tai mies lähtee. Ja lähtee ne lapsetkin kun aikuistuvat, se kun on luonnon laki.
on elämä vaikeata joillakin :)
Raapustanpa muutaman rivin minäkin.
Vaikka te lapsettomat kuinka kiemurtelette ja kyseenalaistatte meitä hölmöjä, jotka olemme lapsia tehneet ja niistä vielä kehdanneet nauttiakin, niin sanonpa kuitenkin.....ennemmin olen hölmö ja lapsellinen kuin katkera ja lapseton :)
Luuletko todella, että lapsia tehdään, käyttäisin kuitenkin mieluummin termiä saadaan sillä ei se niin satavarmaa se lapsensaantikaan ole, että he hoitaisivat meitä sitten kun olemme vanhoja - ehei - he hoitavat tietty omia lapsiaan ja niin sen pitää ollakin.
Tuosta rakkaudesta, äidinrakkautta todellakin tuntee vain äiti, isänrakkautta vain isä. Se on aivan eri asia kuin puolison rakkaus, eivätkä ne kilpaile keskenään millään tavoin. Ilmeisesti tämä on vaikea tajuta sellaisen joka ei sitä ole kokenut.
Meillä on 4 lasta, kaikki perustaneet jo omat perheyksikkönsä. Osa avioliitossa ja osa avoliitossa, hekin tosin jo kihloissa ja häitä suunnittelemassa. Lapsenlapsiakin on jo 4 kappaletta ja voi vautsi, että ovat rakkaita meille :)
Siinä olet oikeassa, on luonnon laki, että lapset siirtyvät elämään omaa elämäänsä, eikä heihin ole mitään syytä takertua, eiväthän he mihinkään katoa...hassuja ajatuksia Sinulla :)
Meillä, siis miehelläni ja minulla taas on oikein hyvä olla. Olemme lapsemme kasvattaneet, kouluttaneet ja nähneet, että he ovat löytäneet paikkansa yhteiskunnassa. Me nautimme olostamme nuorekkaina eläkeläisinä, meillä on mahdollisuus matkustaa tai olla kotona, ihan miten vaan....
Ja on se vaan NIIN kiva tunne kun lapsenlapsi kömpii syliin ja pienet palleroiset kädet kietoutuvat kaulaan ja kuulee olevansa maailman ihanin mummo
itsestäänselvyys ja jo vanhakin juttu, että lasten hankkiminen on itsekästä. Tietysti on, tavalla tai toisella, on aina ollut. Entä sitten?????? Niinhän se on aina ollut! Eikä siihen sen kummempia pohdintoja tarvita.