Olin 15 v avioliitossa ja 7 v avoliitossa. Näiden jälkeen en uskonut että löytyy miestä jonka kanssa tosissaan haluaa elää - kaikki on vain pelkkää komprosmissia. Kaveruutta, ehkä hyvää ystävyyttä tai vain yhteen kasvamista. Luovuin koko rakkaus ajatuksesta.
Sitten yllättäen elämääni astui mies, jota kohtaan tunsinkin enenmmän. Vahinko vain että hän oli naimisissa.
Kävin tuon tavallisen kaavan läpi. Kun sain tietää hänen avioliitostaan, pantiin kantapäät yhteen. Ylpeänä ja kopeana. Eihän minun tunteeni kuolleet kuuden kuukauden kuluttuakaan. Mies tahtoi takaisin, ja päättäväisesti.
Nyt olemme olleet yhdessä vuosia. Hulluinta on että edelleen löytyy keskinkertaisuuksia, jotka tuomitsevat meidät tuntematta asiaa, vain siksi ettei mies ole eronnut.
Ihmisenä eroaminen voi olla olemassa siksi ettei mitään yhteistä enää ole. Ihmiset eroavat, laki on oma juttunsa. Ei pelkkä avioero lain mukaan ole mikään "juttu". Avioliittoon voi mennä vaikka ei pätkäkään välittäsisi toisesta ja erota voi vaikka eroa ei lakituvassa otetakkaan. On eroja joita otetaan kostomielessä mutta kuitenkin rakastetaan toista - halutaan vain näyttää toiselle.
Ymmärtäkää joskus ettei pelkkä ero kerro yhtään mitään kahden ihmisen suhteesta! Tai eroamattomuus...
Näin kokeneena jo uskallan väittää ettei oikea rakkaus vaadi jonninjoutavia ulkoisia näytöksiä!
Ja sori haukkujille - en ole huora, vaikka tulinkin näyttämölle väärään aikaan. Miksi muuten täällä ei keskustella siitä, etteivät miehet yleensä eroa huonostakaan avioliitosta, ellei heillä ole tiedossa jotain parempaa kuin kylmä yksiö ja viinapullo?
Sitten yllättäen elämääni astui mies, jota kohtaan tunsinkin enenmmän. Vahinko vain että hän oli naimisissa.
Kävin tuon tavallisen kaavan läpi. Kun sain tietää hänen avioliitostaan, pantiin kantapäät yhteen. Ylpeänä ja kopeana. Eihän minun tunteeni kuolleet kuuden kuukauden kuluttuakaan. Mies tahtoi takaisin, ja päättäväisesti.
Nyt olemme olleet yhdessä vuosia. Hulluinta on että edelleen löytyy keskinkertaisuuksia, jotka tuomitsevat meidät tuntematta asiaa, vain siksi ettei mies ole eronnut.
Ihmisenä eroaminen voi olla olemassa siksi ettei mitään yhteistä enää ole. Ihmiset eroavat, laki on oma juttunsa. Ei pelkkä avioero lain mukaan ole mikään "juttu". Avioliittoon voi mennä vaikka ei pätkäkään välittäsisi toisesta ja erota voi vaikka eroa ei lakituvassa otetakkaan. On eroja joita otetaan kostomielessä mutta kuitenkin rakastetaan toista - halutaan vain näyttää toiselle.
Ymmärtäkää joskus ettei pelkkä ero kerro yhtään mitään kahden ihmisen suhteesta! Tai eroamattomuus...
Näin kokeneena jo uskallan väittää ettei oikea rakkaus vaadi jonninjoutavia ulkoisia näytöksiä!
Ja sori haukkujille - en ole huora, vaikka tulinkin näyttämölle väärään aikaan. Miksi muuten täällä ei keskustella siitä, etteivät miehet yleensä eroa huonostakaan avioliitosta, ellei heillä ole tiedossa jotain parempaa kuin kylmä yksiö ja viinapullo?
Vastaukset 4
Vanhimmat
1. Olette olleet yhdessä vuosia. Siis ihan julkisesti vai pettämällä?
2. Jos pettämällä, niin oletteko kertoneet asiasta vaimolle? Jos he ovat "eronneet" oikeassa elämässä mutta eivät lainkirjoissa, niin kysehän ei ole pettämistä jos nainen tietää asiasta ja hyväksyy asian.
Tekisi mieli kysyä vielä, että eikö tunnu vuosien jälkeen yhtään pahalta vaimon puolesta? Minulta tuntui jo sekin hetki, mitä olin sinun tilassasi ja siksi toiminnan lopetinkin.
Unohdin sanoa että suhteemme jatkui ihan normaalina seurusteluna ja asumme yhdessä.
Kyllä se tuntui aluksi tosi pahalta vaimon puolesta, mutta olemme asiallisesti keskustelleet hänen kanssaan. Yhdessä olivat vain lapsen takia ja koti haluttiin säilyttää kunnes lapsi muuttaa omilleen opiskelun päätyttyä. Olemme hyvissä väleissä edelleen.
kirjoitat:
" Ihmisenä eroaminen voi olla olemassa siksi ettei mitään yhteistä enää ole. Ihmiset eroavat, laki on oma juttunsa. Ei pelkkä avioero lain mukaan ole mikään "juttu". Avioliittoon voi mennä vaikka ei pätkäkään välittäsisi toisesta ja erota voi vaikka eroa ei lakituvassa otetakkaan. On eroja joita otetaan kostomielessä mutta kuitenkin rakastetaan toista - halutaan vain näyttää toiselle. "
Sinällään totta, mutta jokin syy siihen eroamattomuuteenkin siis on, muutoin hän tuskin enää naimisissa olisi. Sen vain jätät puolueellisesti meille muille kertomatta, (haastaaksesi riitaa, tai saadaksesi enemmän arvostelua, mistä minä tiedän`?)
Siinä huora asiassa olet toki oikeassa, huorittelu on lapsellista, vaikkakin sanana osuu kyllä paikalleen, monesti, kun muistaa mitä se todella tarkoittaa.
Kirjoittamasi perusteella Sinua vedätetään loistokkaasti. Tyydyt jonkun muun aviomieheen.
Säälin, ja olen pahoillani puolestasi, sitähän tänne tulitkin siis hakemaan?
En kirjoittanut vain omasta puolestani. Me asumme yhdessä ja vietämme ihan normaalia elämää. Mutta huomasimme ettei tilanteemme ole mitenkään epätavallinen. Muutamia esimerkkejä:
Mies muutti omaan asuntoon, ero unohtui hakematta. Oli kymmenen vuotta ns. avioliitossa mutta kun vaimo löysi miehen jonka kanssa halusi avioon, otettiin vasta ero.
Mies muutti yhteen uuden naisen kanssa, asuivat näin 7 vuotta kunnes miehen ex vaimo haki eroa lasten kasvettua.- elävät "uuden" kanssa edelleen avoliitossa, nyt yhdessä 13 vuotta.
Vaimo muutti lasten kanssa pois, eivät eronneet kuin 3 vuoden päästä kun ex vaimo tuli raskaaksi toiselle miehelle.
Vaimo otti eron luultuaan että miehellä on toinen. Ero oli rankka, riitaa, syyttelyä, jne. Puoli vuotta oli martyyria, mutta takaisin rukoilu alkoi, kun mies oikeasti löysi uuden naisen.
Ei tartte sääliä :)