niin,siinäpä se tulikin..olen ollu kaks vuotta rakastamani miehen kanssa,nyt ollaan oltu pari kk kihloissa. ja mulla on kaks ja puolivuotias tyttö. minä olen tosi väkivaltainen ihminen,siis kun suutun,niin käyn kyllä päälle,mut se loppuu lyhyeen kun mitä minä tuolle mahdan..ja se taas,joka ikinen päivä saan kuulla olevani läski,huora,lehmä,tantta,kurppa,turbonaama jne...vaikka en ole ees kovin ylipainnoinen,160/68...no joo oon vähän lihava,mut en mikään kauhea läski...ite se on hoikka ja ollu semmonen pukki,kaikkien haluama..vaikkei itekään oo mikään täydellinen,finninaama,kalju eikä kovin pitkä edes...ja se jos vaikka vahingossa teen jotain esim.tyttöä syöttäessä sotken,niin rupeaa huutamaan,ja en saa edes niistää nenää yöllä,kun se raivostuu ettei saa nukkua...toisaalta osaa olla tosi ihana,pyytää anteeksi ja olla hellä. mitä teen? ennen niin hyvä itsetunto (koska olen ihan kaunis,kaikki on sanoneet) on nyt mennyttä,olen tosiaan omasta mielestä enää se hirveä läski,en mitään muuta.onko kellään vastaavia kokemuksia,silti tuntuu etten pysty tai uskalla erota?
mies lyö-niin minäkin
hulluuuuuuuu
6821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja kaiken keskellä kaks ja puolivuotias tyttö!
Voit olla VARMA että teen lastensuojeluilmoituksen teistä!
ja miksi,ääliö?
kuinka sä edes viittit kysyä että miksi tehdä ilmoitus tollasissa oloissa asuvasta lapsesta? Ootko ihan sairas itsekin?
Onkohan tuon tyypin ielestä ihan ok, että muksu kasvaa kahden sekopään kanssa?
Siis noista EI OLE AIKUISIKSI vanhemmiksi mitä lapsi kaikpaa.
Aivan jälkeenjäänyttä käytöstä.
olen myös väkivaltainen nainen, kun suuttumukseni menee yli äyräiden, mutta väkivaltaisuuteni on laantunut. olemme olleet mieheni kanssa 20 vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. meillä perheväkivalta alkoi noin viisi vuotta sitten, kun menin takaisin töihin. sitä ennemmin vain minä olin lyönyt häntä hänen ryyppyputkensa aikana. nykyään hän nimittelee minua samoin sanoin kuin sinuakin ja voin sanoa, että väkivalta on raaistunut vuosi vuodelta. on ollut jopa kertoja, jolloin en ole kehdannut mennä töihin mustan silmän vuoksi. ryypätessä mieheni riehuu, rikkoo tavaroita ja toisinaan huonekaluja. tällöin tulistun ja vedän turpaan, mutta toisaalta hän rupeaa potkimaan minua kengät jalassa ja lyö vatsaan, raapii ja jopa kaataa olutta silmiini, hiuksiini. nyt etsin perheelleni asuntoa, sillä näin ei voi jatkua. itsetuntoni laski myös, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta, ja tiedän, että omaan íhmisarvon, jopa tukevana!!!!
Luokkakaverini odottaa ensi viikonloppua koska niiden perhe lähtee Lappiin.
Meillä isä riehuu, rikkoo tavaroita ja toisinaan huonekaluja.
Nimittelee ja karjuu äidille. Sori, mä en jaksa kirjottaa tähän niitä haukkumanimiä. Mut kai se on normaalia avioliitos, ku nekin on ollu ainaski 20 vuotta yhes ja jatkanu tota .
Silloin äiti tulistuu ja vetää turpaan isää ja silloin isi rupeaa ptkimaan äitiä kengät jalassa ja lyö sitä vatsaan, raapii ja kaataa olutta äidin silmiin ja hiuksiin.
Musta tulee varmaan samanlainen kuin äiti ja isä.
Sellanen tempperamenttinen kun suuttumus menee yli äyräiden.
Mut iltaisin mä haaveilen että mä olen mun luokkakaveri.
Ja menossa ensi viikonloppuna Lappiin.