Mieheni jätti minut ja muutaman kuukauden ikäisen vauvamme uuden naisen ja ilmeisesti jonkun kriisinsä takia, josta en kuitenkaan sen enempää jaksa kirjoitella. Asiaan tietenkin liittyi paljon valehtelua ja muuta todella loukkaavaa. Mitä kaikkea nyt voi ajatellakaan toisen yllättävästä kaksoiselämän paljastumisesta ja lapsen hylkäämisestä.
Tuttu kuvio varmaan näissä tilanteissa, että pettäjä selittää lopettavansa kaiken ym. Halusin uskoa selitykset ja onhan tunteetkin vaikea noin vain sammuttaa, joten harrastimme paljon hyvää seksiä, ennen kuin paljastui, että exäni on jopa muuttanut tämän perheenrikkojan kanssa yhteen asumaan.
Totta kai vannoin etten haluaisi olla enää missään tekemisissä ja lapsen mahdolliset tapaamiset voitaisiin suorittaa, niin etten itse olisi paikalla. Ja taas ajauduimme samaan. Seksiin.
Minua ei kiinnosta, se että puuhastelumme olisi moraalisesti väärin tätä lumppua kohtaan, vaan se, että tulenko tässä itse vaan hyväksikäytetyksi, taas kerran? Taidan itsekin tietää vastauksen, mutta kun tilanne on tämä, niin sitä hellyyttä vaan kaipaa.
Ajatus siitä, että exäni mahtisonnina hoitelee kahta naista ei tietenkään houkuttele, mutta hän ehdotti, että voitaisiin kuitenkin tapailla seksin merkeissä, koska hänelläkin on tunteita minua kohtaan ja sisimmissään hän toivoisi, että asiat olisivat toisin (blaablaa).
Mitä teen? Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta?
Tuttu kuvio varmaan näissä tilanteissa, että pettäjä selittää lopettavansa kaiken ym. Halusin uskoa selitykset ja onhan tunteetkin vaikea noin vain sammuttaa, joten harrastimme paljon hyvää seksiä, ennen kuin paljastui, että exäni on jopa muuttanut tämän perheenrikkojan kanssa yhteen asumaan.
Totta kai vannoin etten haluaisi olla enää missään tekemisissä ja lapsen mahdolliset tapaamiset voitaisiin suorittaa, niin etten itse olisi paikalla. Ja taas ajauduimme samaan. Seksiin.
Minua ei kiinnosta, se että puuhastelumme olisi moraalisesti väärin tätä lumppua kohtaan, vaan se, että tulenko tässä itse vaan hyväksikäytetyksi, taas kerran? Taidan itsekin tietää vastauksen, mutta kun tilanne on tämä, niin sitä hellyyttä vaan kaipaa.
Ajatus siitä, että exäni mahtisonnina hoitelee kahta naista ei tietenkään houkuttele, mutta hän ehdotti, että voitaisiin kuitenkin tapailla seksin merkeissä, koska hänelläkin on tunteita minua kohtaan ja sisimmissään hän toivoisi, että asiat olisivat toisin (blaablaa).
Mitä teen? Onko kenelläkään muulla kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
en sua pysty neuvomaan. Samanlaisena lumppuna näen sinut kuin sen ex-toisen naisen, ei siihen mitkään selittelyt auta. Mun mielestä toi on erityisen julmaa, kun kuulee noista existä jotka pettävät keskenään, koska he vielä harvemmin tuntuvat näkevän muuta kuin itsensä. Toisaalta onhan tuo miehen kumppani ollut aikoinaan samanlainen kuin sinä. Joten mitä sitä neuvomaan kahta kakkosta ja yhtä pettäjää, muuta kuin eläkää onnellisena kompleksissanne (mikä on kyllä minusta paras mahdollinen neuvo vaikka itse sanonkin) :P
Kuinka tässä pitäisi toimia, että itse olisi onnellinen. Itsekästä- kyllä. Vaihteen vuoksi se onkin varmasti parasta ajatella vain omaa hyvinvointiaan. Lumppumaista- mitä väliä kaiken tapahtuneen jälkeen?
Sitten ihmetellään miksei muilta heru sympatiaa petetyille, kun tiedetään etteivät hekään oikeasti pätkän vertaa välitä muista kuin itsestään ja ovat hetken päästä ihan samalla tasolla kuin ne kakkosetkin. :/
Sympatiat olen jo saanut puolelleni jopa exäni sukulaisilta, sitä en ole täällä hakemassa. Puhtaasti vain neuvoja. Sinun mielestäsi minun ei siis pitäisi enää tapailla exääni seksin merkeissä?
Koska siinä olen ollut (tähän sopisi sellainen lälläläää ;) ). MINUN mielestäni sinun kannattaisi harkita tarkasti, mihin ryhdyt, sillä asioita ei voi muuttaa. Ehkä tosiaan voit oppia ymmärtämään kakkosen asemaa, jos sitä haluat. Mutta jos teillä on yhteinen historia, hän haluaa, sinä haluat, niin miksi tekisitte sen salassa?
Oletan, että tiedostat siis itsekin olevasi kriisitilanteessa, uskotko ettet pääse sen yli? Ja miten toimisit muuten? Niinhän ne monet kakkoset myöhemmin heräävät siihen, että näin ei olisi kannattanut tehdä, mutta tehty mikä tehty. Mitä kertoisit miehelle jos ryhdyt suhteeseen? Että oli okei pettää sinua ja kaikkia muitakin, mitäs nyt sellaisesta asiasta kuin uskollisuus, alapään haluthan ne vain merkkaavat. Rakastatko TODELLA oikeasti tuota miestä ja tiedät ettei sinulla voi olla tulevaisuutta kenenkään muun kanssa? Ihan varmasti? Näetkö hänet arvoiseksesi? No siinä tapauksessa puhu hänen kanssaan, koittakaa uudelleen; seksisuhteessa tai oikeassa sellaisessa ja jättäkää noi kolmentouhut. Vai onko sellainen ihan mahdotonta, että jätetään se kumppani ja sitten vasta aletaan tekemään mitä lystää? Miksi mies ei halua jättää nykyistään?
..done that.
Todellakin joudut hyväksikäytetyksi. Mielestäni se voi joissain tapauksissa kuitenkin olla sen arvoista, jos seksi on hyvää. Ja se on, tutun miehen kanssa, eron jälkeen siinä on vielä sellainen vietti.
Omalla kohdallani seksi oli hunajaa kaiken paskan keskellä, sillä silloin sain huomiota ja hellyytä rakastamaltani ihmiseltä. Tietty satuttavaa tietää että hän luultavasti vain teeskenteli hellää saadakseen minut sänkyyn. Myös loukkaa se miten hän kehtasi käyttää minua sillä tavalla hyväkseen. Hän ei suostunut juttelemaan kanssani lainkaan sängyn ulkopuolella, vaikka se olisi ollut selviytymiseni kannalta oleellista, mikä tekee tapauksesta erityisen räikeän. Olisin halunnut hänet kokonaan, mutta sain vain seksinmurusia.
Olisin halunnut selvittää kaikki valheet ja keskustella, jotta pääsisin jatkaa elämääni. Ainoa mitä saan on seksiä. Intohimoisempaa kuin koskaan. Kadutko sitä, että jatkoitte vielä sekstailua?
Oikeasti mitä ihmettä teen?
vaan elä päivä kerrallaan ja nauti seksistä jos se kerran on hyvää.. joakus löydät uuden ja voit jättää tämän vakipano´n..
Kuin katkaisijaa klikaten laittaa moraalinne pois päältä ja sitten jälkikäteen takaisin. Eikös se ole tekopyhää? Höh, muistakaa kuitenkin että kun antaa paholaiselle pikkusormen niin se voi viedä kohta koko käden. Toivottavasti ette löydä itseänne tulevaisuudessa lähibaarista iskemästä epätoivoisesti varattuja (onhan siihen teillä oikeus koska teitä on petetty, mitä täysin tuntemattomista naisista,miehistä ja lapsista).
liikoja, huomatakseen loppujen lopuksi, etteivät saa kumpaakaan naista todella tyytyväiseksi, eivätkä edes itseään! :)
Mieheni petti minua kuukausia synnytyksen jälkeen työkaverinsa kanssa ja lähti lopulta yhteisestä kodista muuttaakseen tämän naisen kanssa yhteen. Uusi nainen oli minua nuorempi parikymppinen tyttönen, joka katsoi asiakseen ilkkua minua raskaudesta "rupsahtanutta" naista, kun kuvitteli että oli voittanut minut taistelussa miehestä.
Muutaman kuukauden kuluttua tapahtuneesta mies kyllästyi nuoreen leikkikaluunsa ja alkoi katua perheensä jättämistä. Minä kävin siinä vaiheessa edelleen läpi toipumisprosessia eron aiheuttamasta järkytyksestä ja kokoilin itsetuntoni rippeitä.
Eräänä iltana mieheni avovaimon ollessa pois kotoa mieheni soitti ja pyysi hakemaan yhteisen lapsemme kotiin hänen luotaan. Tullessani lapsi olikin päiväunilla ja me päätimme odotellessa jutella kahvikupin äärellä. Mies kertoi katuvansa eroa ja haluavansa palata kotiin. Tunteiden kuohunnassa päädyimme sänkyyn exän ja hänen kumpaninsa yhteiseen vuoteeseen. Sieltä lähtiessäni koin suurta vahingoniloa ja jonkinnäköistä voitonriemua, että olin onnistunut kostamaan uudelle naiselle, kodinrikkojalle.
Mutta mutta...sitä voitonriemua ei pitkään kestänyt, kun aloin miettiä tarkemmin tapahtunutta. Olin aina ollut tarkka moraalistani ja arvoistani ja nyt olin kostonhimossani heittänyt tärkeänä pitämäni asiat roskakoriin. Alentunut samalle tasolle kuin ex-mieheni ja hänen kumppaninsa. Lopputulos asiasta oli se, että ex-mies koki tilanteessa itsensä alfa-urokseksi, kun onnistui pyörittämään kahta naista ja minä sain valtavan moraalisen krapulan.
Ex-mieheni olisi halunnut jatkaa seksisuhdetta ja omien sanojensa mukaan palata virallisestikin yhteen. Sekavasta mielentilastani huolimatta sain tehtyä järkevän päätöksen ja kieltäydyin ehdotuksesta. Tällä hetkellä olen vuosia elänyt onnellisessa ja tasapainoisessa parisuhteessa ja ex-mieheni taas vaihtaa kumppaneitaan parin vuoden välein. Ja jokaista heitä pettänyt.
Ohjeeni on, että älä missään nimessä asetu kynnysmatoksi. Se, minkä koet rakkaudenosoituksena exältäsi sinua kohtaan, on pelkkää hyväksikäyttöä ja siitä tilanteesta et lopulta selviä kuin häviäjänä. Jos jatkat suhdetta, olet tavallaan yhtä "halpa" kuin exäsi nykyinenkin.
...siis mitään itse arvostusta??
Miehiä on mailma täynnä. Mahtisonni..no just.
Hyväksikäytetty höppänä ryhdistäydy!
Kaduttaa kyllä koko homma. Toivon todella etten enää suostuisi kynnysmatoksi, mutta kun niitä tunteita on vielä kaikesta huolimatta jäljellä.
Kiitos kaikille neuvoistanne! Nyt taas tiedän hetken aikaa, että mikä on se oikea suunta elämälleni. Paha vain, että vielä on mieli aika pahasti myllerryksissä ja ne tunteetkin heittelevät laidasta laitaan. Tästä on suunta ilmeisesti vain ylöspäin :D