Minulla oli kaikki hyvin, todella ihana aviopuoliso, oma koti, terveet lapset, hyvä työpaikka, turvattu toimeentulo... No, eipä ole enää.
Minulle tuli jonkunlainen masennus, kolmenkympin kriisi tms... Alkoi seinät kaatua kotona päälle. Ihastuin palavasti toiseen. Tiedän että kotona minulla olisi todella hyvä puoliso, kaikki periaatteessa hyvin sen oman pään ulkopuolella.
Petin puolisoani, joka ihme kyllä antoi anteeksi. Kuitenkaan en kykene tätä toista ihmistä unohtamaan! Voiko olla rakastunut kahteen ihmiseen yhtaikaa??
Lähdenkö kotoa, ja menetän perheeni, nykyisen elintasoni, suhteet sukulaisiin jne? Jäänkö ja yritän päästä tästä yli?
Ahdistaa ja vi*uttaa jatkuvasti.
Minulle tuli jonkunlainen masennus, kolmenkympin kriisi tms... Alkoi seinät kaatua kotona päälle. Ihastuin palavasti toiseen. Tiedän että kotona minulla olisi todella hyvä puoliso, kaikki periaatteessa hyvin sen oman pään ulkopuolella.
Petin puolisoani, joka ihme kyllä antoi anteeksi. Kuitenkaan en kykene tätä toista ihmistä unohtamaan! Voiko olla rakastunut kahteen ihmiseen yhtaikaa??
Lähdenkö kotoa, ja menetän perheeni, nykyisen elintasoni, suhteet sukulaisiin jne? Jäänkö ja yritän päästä tästä yli?
Ahdistaa ja vi*uttaa jatkuvasti.
Vastaukset 14
Vanhimmat
liitossanne.
Kyllä kahta ihmistäkin voi rakastaa, omalla omalla tavallaan kumpaakin. Miksei voisi? Rakkautta voi jakaa monelle ihmiselle (en tarkoita nyt pelkästään seksuaalisessa mielessä). Rakkautta on vain erillaista ... on syvää rakkautta aviopuolisoon (mikä on taas syvempää ja näinollen todellisempaa), on ehkä sitä intohimoista rakkautta rakastajaan/rakastajattareen (intohimo ei ole vakituisesta parisuhteesta poissuljetu asia) tai johonkin harrastukseen, on isän rakkautta lapseensa, sisarrakkautta jne.
Nyt sinun pitää rauhoittua ja miettiä, mitä sinä oikeastaan itse haluat. Muista kuitenkin, että arki koittaa joka suhteessa. Puntaroi mitä menetät/mitä saat, jos eroat/jatkat omaa liittoasi. Mieti asia myös lastesi kannalta, koska niin sinun on myös tehtävä tässä tilanteessa. Kuitenkaan et voi pitää heitä molempia, se on selvää. Kukaan mies ei kykene pitämään kahta naista tyytyväisenä, vaikka hetken aikaa niin luulisikin. Ja se, jos mikä stressaa.
Mitä teet ja mitä päätätkin, tee se nopeasti!
se menee ohi :) Älä pilaa elämääsi, ihastukset laimentuu ja muuttuu arjeksi, silloin katuisit jos olisit lähtenyt. Ihastus jota ei voi saada, tuntuu niin kauniilta, että sellaista ajatusta vaalii... todellisuus on kuitenkin toista.
tylsistysmislaskuri joka tulee täyteen 30:n tietämillä ja sen jälkeen lähdetään kylille jakamaan vakoa irrationaalisesti
Yleisesti ottaen totuutta tuossa ei ole, kuin nimeksi ja tiedät sen varsin hyvin itsekin.
Minulla lähipiirissä mekkein samanlainen tapaus vaikkakin kai neljänkympin kriisi. Vaimo antoi anteeksi, mutta mies ei unohtanut. Pisti sitten eräänä päivänä kirjeen pöydälle ja pakkasi vaatteensa. Nyt on yli puoli vuotta tätä uutta onnea kestänyt ja miehellä erittäin paha olo.
Oma äitikin sanonut, että koskaan tämä uusi ei hänen kynnyksen yli astu. Teini-ikäiset lapset eivät suostu tutustumaan, uusi onni haluaa yhteisen lapsen, jota mies ei missään nimessä halua. Ei kai pettäjää pitäisi sääliä, mutta mies on todella huonossa kunnossa. Takaisin ei enää huolita.
Minkähänlaista elämää odotat tämän uuden kanssa, voisiko se olla muutaman vuoden kuluttua vielä paljon parempaa kuin nykyinen hyvä elämäsi.
Ota aikaa itsellesi. Muuta omaan asuntoon, ja mieti asioita rauhassa. Älä ole kummankaan naisen kanssa (vaimo ja ihastus).
Kokoa palaset hiljalleen, ja mieti mitä ilman et voi elää.
Jotta voisit itseäsi kunnioittaa (tai ketään muutakaan), niin mieti mikä tekee SINUT onnelliseksi. Ei ihan lyhyt projekti, mutta ei se avioliittosikaan kauan pystyssä pysy (vaikka jatkaisitkin entisellä tavalla -> upea vaimo, lapset, elintaso, tms.) jos jotain kaipaa, joku uupuu, ei tunnu oikealta, ei riitä...
Ihastuksia tulee ja menee mutta jossain vaiheessa aikuistutaan ja mietitään suhteen vakautta. Luultavasti tulet kokemaan vielä useita ihastuksia. pettymyksen sietokyky voi olla joillakin parempi ja tyytyvät siihen miten asiat ovat, eivätkä kulje ihastuksien perässä vaikka kivaahan se olisi olla aina ihastunut. Mieti mitä perhe/aikuisuus on sinulle tässä tilanteessa.
Onhan se totta, että jokaisessa suhteessa koittaa arki ja varmasti kannan ne omat ongelmani seuraavaankin suhteeseen. Nyppii ajatus siitä, että nyt lähtisin ja sitten huomaisin jonkun ajan päästä, että tulipahan sitten tehtyä megaluokan virhe. Siinä vaiheessa olisi ihan turha enää ruikuttaa takaisin... Ja jos asiaa katsoo ihan objektiivisesti, niin puolisoni on todella hieno ihminen. Tämä toinen on hieno hänkin, mutta erilainen... ei niin hyvä ehkä mutta aiheuttaa minussa sellaisia väristyksiä, etten pääse hänestä eroon!
Kai se pitää ottaa järki käteen. Vi*uttaa vaan älyttömästi kun tilanne on mennyt tähän pisteeseen! Haluaisin vaan, että kokisin kotonani niitä ihastumisen tunteita jne.. en muualla.
Valitettavan hyvin tiedän, miltä sinusta tuntuu. itse en ole fyysisesti pettänyt miestäni, mutta kaukana ei ole oltu... Henkisellä puolella asia on vaikea, todella vaikea. En olisi uskonut, että koskaan voisin kokea tällaista, olen aina ollut viimeisen päälle uskollinen ja moraalisesti vahva ihminen.
Nyt alan pikkuhiljaa uskoa, että kahta todellakin voi rakastaa. Rakkaus mieheeni pitää minut hänen luonaan, mutta rakkaus toiseen tuottaa suunnatonta tuskaa ajoittain. Tätä on kestänyt pitkästi yli vuoden, eikä tilanne ainakaan helpottanut ole siinä ajassa.
En todellakaan tahtoisi pitää tuosta toisesta näin, tahtoisin myöskin kokea ne ihastumisen tunteet ja värinät kotona oman miehen kanssa... Mutta...
Olen miettinyt paljon sitä, että vaikkei pettäisi fyysisesti niin voi pettää ajatuksissaan... Olen tuolle toiselle sanonut asioita, joita ei pitäisi sanoa kuin sille omalle puolisolle. Olen myös ajatellut hänestä asioita, joita ei pitäisi ajatella... Se kun ei helpota tilannetta yhtään!
Minäkin olen ollut aina uskollinen, ja olen halveksinut ihmisiä jotka pettävät kumppaniaan. Asiat eivät näköjään olekaan ihan niin mustavalkoisia... =/ Valinnoistahan se on tässä vaiheessa kyse.
Tilanne on hemmetin ahdistava.
todellakin jää.. minä päätin toisin ja kadun sitä varmasti koko loppuelämäni.. muuten sama tilanne mutta meillä ei kyllä ollut lapsia.
Antais tilanteen rauhoittua ekaksi.
Auts,toi sattu!Meidän perheelle kävi samoin,miehelle tuli kriisi ja ihastui toiseen naiseen!Siinä ei merkannut mitään vaimo,pieni tyttö ja syntymässä oleva pienokainen.Joka ilta juostiin ihastuksen luo,tultiin kotiin kun huvitti.Uusi nainen lapsensa kanssa meni kaiken edelle.Lopulta käskin pois kotonta,minä en hoida herran vaatetusta ym. kuntoon ,astukoon arki heillekin.Hoidin tyttäreni ja työni,valmistauduin yksinhuoltajan arkeen ja yksin synnyttämiseen.Toivotun lapsen saamiseen,josta miehelle tuli nyt taakka.Tyttäremme vieraili isänsä luona jaisä kiukutteli minulle,kun tyttö ei halunnut istua tädin sylissä!Sanoin,eiköhän aluksi riitä ,että syli on täysin omassa käytössäsi!Tottakai minuun sattui,tuntui kun sydän olisi revitty rinnasta.Päivät olin tyyni,mutta lapsen mentyä nukkumaan,itkin ja kärsin.Manasin koko miehen helvettiin!!!Synnytys käynnistettiin ja pyysin mieheni paikalle.Hehän saisivat pian oman rakkauden hedelmänsä myös.Syntyi tomera miehen alku ja näin mikä valtava ilo täytti miehen.Me itkimme,ilosta ja surusta.Hän halusi kuitenkin pysyä ihastuksensa rinnalla,koska minä kuulemma pärjäsin yksinkin,tämä toinen ei.
Niin jatkoin elämääni vastasyntyneen ja tyttäreni kanssa.Mies ja ihastus saivat vauvan.
Ja kas kummaa,mies alkoikin haluta kotiin takaisin oman perheensä luo!Kävin taistelua itseni kanssa,mietin ja keskustelin,miten voin luottaa enää mieheen?Päädyin ottamaan mieheni takaisin ja hän moneen kertaan manasi omaa tyhmyyttään,millainen typerys hän oli,hänellä oli kaikki,perhe,lapset ja vaimo,kaikki asiat hyvin.Moneen kertaan juttelimme,hän itkien katui ja katuu vieläkin tekemisiään.
Kovasti työtä jouduimme suhteen eteen tekemään,riideltiin,itkettiin,halattiin,syytettiin ja sovittiin.Kaikki oli tarpeen.Nyt jo monta vuotta menneestä ja yhdessä eteenpäin mennään.Kannattaa todella miettiä tekemisiään.Kukaan ei voi kelloja taaksepäin kääntää...
Joku työpaikkajuttu tms. ?
Ihan sillä, että näettekö muissa merkeissä tämän ihastuksen kanssa usein?
Jos olisi "etäisyyttä", voisi olla helpompi unohtaa.