en tiedä onko oikea palsta,
mutta mistähän voi johtua tyttöystäväni tapa valehdella, eli hän saattaa valehdella asioissa joissa ei ole oikeasti mitään hyötyä!.
esim jos hän menee kauppaan ja itse jään autoon, kun hän tulee kaupasta hän saatta kertoa että kun meni niin kauan kun siinä oli jokku pikkulapsi eikä hän löytänyt rahaa, ja hän etsi joka paikasta. jotain tuon tyylistä.
ja se voi olla mitä tahansa,
olen huomannut että näitä valhe-juttuja tulee silloin kun hän on iloinen, ja meidän välillä kaikki on hyvin!.
eli hän ei voita niillä valheilla mitään.
ja tuntuu ettei hän haluaisi valehdella, mutta kun hän on innostunut, ne ikään kuin lipsahtavat hänen suustaan.
puhuminen tästä hänen kanssaan tietää 3.maailmansotaa, eli kysyn täältä!.
mutta mistähän voi johtua tyttöystäväni tapa valehdella, eli hän saattaa valehdella asioissa joissa ei ole oikeasti mitään hyötyä!.
esim jos hän menee kauppaan ja itse jään autoon, kun hän tulee kaupasta hän saatta kertoa että kun meni niin kauan kun siinä oli jokku pikkulapsi eikä hän löytänyt rahaa, ja hän etsi joka paikasta. jotain tuon tyylistä.
ja se voi olla mitä tahansa,
olen huomannut että näitä valhe-juttuja tulee silloin kun hän on iloinen, ja meidän välillä kaikki on hyvin!.
eli hän ei voita niillä valheilla mitään.
ja tuntuu ettei hän haluaisi valehdella, mutta kun hän on innostunut, ne ikään kuin lipsahtavat hänen suustaan.
puhuminen tästä hänen kanssaan tietää 3.maailmansotaa, eli kysyn täältä!.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ehkä hänellä on semmonen vika päässä että pienetkin asiat on helpompi kuitata valkoisella valheella. jos hänellä on tapana valehdella isoistakin asioista niin sitten huolestuisin. esim jos joku asia on hänen mielestään liian pitkä selittäää kuittaa hän sen lyhyemmällä versiolla. entiiä mut parempi että saisitte asian käsiteltyä puhumalla, älä missään nimessä luovuta asiasta puhumisesta ja älä lähe riitaan mukaan jos asiasta puhuminen sellaisen synnyttää.
tapauksen,joskaan onneksi ei ole puolisoni.
Patologinen valehtelija.
Ei valehtele päästäkseen pinteestä tai hyötyäkseen vaan meiluummin värittääkseen elämäänsä tms.
Mielestäni omanlainen sairaus sekin ja käsittämätöntä kun sillä ei voita mitään,päinvastoin.
Hoitaa pitäisi vaan miten??? en osaa sanoa.
Vaikea tilanne tosiaan.
Mä olen aina luullut et tän mun tuntemani mimmin miesystävä on niin tyhmä et ei huomaa,vaan voipa olla et kärsii ja huomaa hänkin.
Mitä jos vaan keskustelis maailmansodan uhalla rauhallisesti aina kun jää kiinni valheesta... en tiedä,mut omaksi parhaaksi olis.
Samaa ihmettelin vuosi sitten miehessäni..paljastui kovien aineiden käyttäjäksi. Mitään muuta en miehessä huomannut kuin valehtelu mitä ihmeellisimissä asioissa joista ei todellakaan ollut hänelle mitään hyötyä
Hän on patoutunut valehtelija, olen kerran tavannut ja tutustunut sellaiseen.
En vieläkään ymmärrä miksi hän kaiken sen valehteli, kai hän sai siitä jotain tyydytystä kun toinen uskoo tai "uskoo" ja "luottaa", sanoi hän mitä tahansa. Periaatteessa on siinä sitten ainakin jonkun elämän herra.
En osaa sanoa, vaikeita tuollaiset..
En tiedä miten kestät sellaisessa suhteessa, ihmettelen?
Itse en pystyisi luottamaan, kun ei ikinä tiedä milloin toinen puhuu totta ja milloin palturia. Ihan pienistäkin asioista, eikä se varmaan itsestään siitä muutu, tai jos muuttuu, niin pahempaan ja valheet alkavat olla isompia, tärkeämmistä asioista ja ehkä jopa pyrkivät satuttamaan sitä, joka on valehtelun uhri.
Ole varovainen, keskustele asiasta..
Vaikeita tällaiset tapaukset, ihmismieli on niin outo ja kaikki on niin erilaisia.
Vaikka tulisi 3.maailmansota, taistele rohkeasti. Taistelkaa yhdessä.
Eräs miespuolinen tuttavani, jonka olen tuntenut noin vuoden verran on aivan samanlainen. Hän valehtelee ja liioittelee värittääkseen elämäänsä.
Kaikki hänen sanomansa on aina ristiriidassa, riippuen siitä mikä sopii mihinkin tilanteeseen.
Se on todella inhottavaa ja enkä todellakaan tiedä koskaan mikä oikeastaan on totuus.
Nykyään kuittaan kaikki hänen sanomisensa mielessäni, että en voi pitää mitään absoluuttisena totuutena. Olen oppinut tunnistamaan milloin hän ihan selkeästi vääristelee totuuttaa, liioittelee tai valehtelee.
Todella rasittava ihmissuhde tällaisen henkilön kanssa. Meillä tulee hirveän helposti riitaa ja aina hänen kertomansa asiat ovatkin erilailla kun edelliskerralla.
Tuttavani on pakko valehdella ihan älyttömissäkin tilanteissa. Ihan vain ollakseen täydellinen tai jotain. Jos esimerkiksi kävelemme tiellä ja häneltä putoaa avaimet taskusta, minä huomautan että "hei sun avaimet putos". Tällaiseenkin tilanteeseen hänen on pakko sanoa että "eiku mä pudotin ne tahallani kun halusin testata millainen ääni niistä kuuluu" vaikka avaimet aivan selkeästi olisivat vahingossa vain tipahtaneet taskusta. Ei vaan voi sanoa, että "oho, hyvä kun huomasit"..ilmeisesti antaa liian huolimattoman tai kömpelön kuvan hänestä jos tuolleen vahingossa avaimiaan tiputtelee.
Tuo on hölmö esimerkki, mutta niin tavallista hänen seurassaan.
Hänen oikeaa mielipidettään asiasta ei voi koskaan todella tietää.
Eilen hän oli tätä mieltä, tänään toista. Jos kysyn, että miksi eilen sitten sanoit erilailla, hän vastaa että olisihan minun pitänyt eilen tajuta ettei hän oikeasti eilen sitä mieltä ollut mitä sanoi olevansa. Että loppujen lopuksi minä olen aina se idiootti joka ei tajua että ei ei hän oikeasti tarkoittanut eilen sanomaansa vaikka niin vannoi.