Eli asia on nyt näin: Minoon korviani myöten ihastunu erääseen aivan ihanaan miespuoliseen olentoon, ja en uskoisi tän homman olevan täysin yksipuoleista... Suukkoja ja haleja on vaihdettu, mutta... kuinka saan hänet aivan omaksi itselleni ainiaaksi, tai ainakin tulevaisuudeksi niin kauas eteenpäin kuin mahdollista? =)
Yleensä kaikki mun "jutut" on ollut niin, että mies on hoitanut puhumis puolen, ite oon vaan elänyt tilanteen mukana... Mutta nyt haluisin ite saada jotain konkreettista aikaiseksi, mutta ku en oo puhuja tyyppiä ollenkaan... =/
Voi nyyhky. Enpä voisi tähän tilanteeseen paremmin sanoa.
Yleensä kaikki mun "jutut" on ollut niin, että mies on hoitanut puhumis puolen, ite oon vaan elänyt tilanteen mukana... Mutta nyt haluisin ite saada jotain konkreettista aikaiseksi, mutta ku en oo puhuja tyyppiä ollenkaan... =/
Voi nyyhky. Enpä voisi tähän tilanteeseen paremmin sanoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoita, se on usein huimasti helpompaa kuin puhuminen!
Tai suunnittele valmiiksi, mitä aiot sanoa ja miten, niinkuin näytelmän vuorosanat. Niin on helpompaa, kuin yrittää ko hetkellä etsiä sopivia sanoja =D. Kannattaa sitten myös miettiä mahdollisia vastarepliikkejä, eli mitä hän mahdollisesti vastaa, ja ajatella myös siihen omat vastaukset. Järjestä tätä varten sopiva tilanne, esim ulkoillessa on helpompi puhua (minun mielestäni) kuin pöydän ääressä. On jotain tekemistä samalla. Vaikka ehkä kuulostaa hulluta ensinäkemältä, niin olen koittanut. Tulos: jo 3,5 vuotta yhdessä!
jo lähes 40 vuotta yhdessä. Tenniskoulussa se alkoi ja ulkoillessa läheisellä ulkoilualueella jatkettiin. Noin 7 kilometrin lenkillä ehtii puhua puolin jos toisin, toiveistaan, kihlautumisesta, häistä, ja milloin seuraavan kerran tavataan, odotan jännityksellä!
Käytäisiinkö mehulla lenkin päätteeksi, no mikäettei!