Joku varmaan muistaakin aiemman kirjoitukseni jonka kirjoitin varmaan pari kuukautta sitten nimellä "Lumihiutale" (se nicki oli jo varattu, anteeksi Sinulle) ja tilanteeseeni tuli muutos: heitin miehen pihalle eli sanoin erään päivämäärän johon mennessä pakkaa tavaransa, palauttaa avaimen ja häipyy. Se päivä koitti, mitään ei tapahtunut ja aloin itse pakata hänen tavaroitaan (olin yksin kotona) ja illalla hän pakkasi niitä itse (oli vasta "tajunnut" että tilanne on nyt tämä).
Olo on toisaalta surullinen ja toisaalta helpottunut. Eipä ainakaan tarvii enää kuunnella haukkumisia ja katsella toisen kiukuttelua.
Olo on toisaalta surullinen ja toisaalta helpottunut. Eipä ainakaan tarvii enää kuunnella haukkumisia ja katsella toisen kiukuttelua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis ne nicki oli silloin vapaa... sori kirjoitusvirhe..
Tiedän tunteesi, samlla oudon helppoa olla mutta toisaalta kauhean surullista.
Minusta tuli juuri "harrastusleski".
(ex) mieheni tunnusti etä harrastukset menee yhteisen elämän edelle, kypsyin tilanteeseen lopulta ja käskin häipyä.
Viikonloput hän oli omissa menoissaan ja viikon
jokaiselle illalle löytyi jotain harrastetta.
Sitten sairastuin ja kun olin päivän odottanut
turhaan että hän toisi apteekista lääkkeet,
(ei ollut ehtinyt enkä kuumeessa itse jaksanut)
tuli "lakipiste". Onneksi on ihania naapureita ja
ystäviä jotka jeesaa.
Tsemppiä sulle, lumihiutale, ota vaan elämä
omiin käsiisi! Huonoa kohtelua ei tarvitse sietää keneltaäkään.