Ennen sairastumistani toimin pappina eräässä seurakunnnassa Helsingin länsinaapurissa, jossa ajettiin kirkkoheraa piispaksi.
Kyseinen kirkkoherra ei hoitanut tehtäviään vaan huseerasi milloin missäkin kirkon ylintä virkaa petaamassa. Töntekijäkokouksissakin pohdittiin minkä väriset kukat jonkun puoluepampun haudalle tulee lähettää ( kokoomus- siniset, demarit-punaiset) ja seurakuntasihteeri ole valjastettu
kirkkoherran omiin kirjallisiin tehtäviin kirkkoherran henkilökohtaisia kolumnistejaan puhtaaksi kirjoittamaan milloin mihinkin lehteen.
Tästä syystä minut pantiin tekemään
koulutustani vastaamattomia työtehtäviä, milloin mitäkin monistetta väsäämään ja viikottaisia lehti-lmoituksia kirjoittelemaan, mikä oli turhauttavaa ja masentavaa.
Kysenen kirkkoherra puolestaan niitti mainetta vapautiksen teologina ja hänen mieli
teemansa oli "Ihmisen kärsimys".
Omalla vallan
halullaan ja pyrkyrimäisellä toiminnallaan hän kuitenkin aiheutti koko työyhteisölle kärsimystä. Minä sairastuin ja jäin pois kyseisestä työyhteisöstä. Sitä ennen osittain työpaikalla kokemastani pahoinvoinnista johtuen perheeni hajosi.
Tämän jälkeen hakeuduin maalle kappalaiseksi
seurakuntaan , jossa työpaikkakiusaajana oli toisenlainen, ahdasmielinen kirkkoherra, joka otti minut milloin mistäkin vapaa-aikaani koskevasta asiasta puhutteluun.
(Esim. En olisi hänen mielestään olisi
saanut jutella erään henkilön kanssa)
Hän leimasi minut liberaaliteologigiksi ja yritti tuputtaa minulle omia fundamentalistisia
Raamattua koskevia tulkintojaan.
Ilmapiiri siellä oli niin ahdistava, että
katsoin parhaaksi jäädä pois työstä, sairaslomalle ja sairaseläkkeeelle.
Ei tullut piispaa vapautuksen teologikirkkoherrasta.
Saatuaan hyväpalkkaisen eläkeviran erään kirkon selektiivin johtajan hän melko pian kuoli.
Ja maalla ollutkin kirkkoherra on jo eläkkeellä, joten ilmapiiri seurakunnisskin voi vaihtua kirkkoherojen vaihduttua eli toivoa paremmasta on, seurakunnissakin.
Itse olen sairaseläkkeellä, enkä kaipaa takaisin kirkon sairaisiin työyhteysöihin.
Luterilaisen kirkon työntekijät pohuvat rakkaudesta, mutta omamissa työyhteisöissään rakkaus on useinkin kaukana.
Mutta eläkkeelle päätyvät lopulta kaikki kirkonkin työntekijät,mikäli eivät satu sitä ennen kuolemaan, kuten tuo kärsimykseni alulle pannut
kirkkoherra, "vapautuksen teologi ja hyväpalkkainen köyhien puolustaja".
Kyseinen kirkkoherra ei hoitanut tehtäviään vaan huseerasi milloin missäkin kirkon ylintä virkaa petaamassa. Töntekijäkokouksissakin pohdittiin minkä väriset kukat jonkun puoluepampun haudalle tulee lähettää ( kokoomus- siniset, demarit-punaiset) ja seurakuntasihteeri ole valjastettu
kirkkoherran omiin kirjallisiin tehtäviin kirkkoherran henkilökohtaisia kolumnistejaan puhtaaksi kirjoittamaan milloin mihinkin lehteen.
Tästä syystä minut pantiin tekemään
koulutustani vastaamattomia työtehtäviä, milloin mitäkin monistetta väsäämään ja viikottaisia lehti-lmoituksia kirjoittelemaan, mikä oli turhauttavaa ja masentavaa.
Kysenen kirkkoherra puolestaan niitti mainetta vapautiksen teologina ja hänen mieli
teemansa oli "Ihmisen kärsimys".
Omalla vallan
halullaan ja pyrkyrimäisellä toiminnallaan hän kuitenkin aiheutti koko työyhteisölle kärsimystä. Minä sairastuin ja jäin pois kyseisestä työyhteisöstä. Sitä ennen osittain työpaikalla kokemastani pahoinvoinnista johtuen perheeni hajosi.
Tämän jälkeen hakeuduin maalle kappalaiseksi
seurakuntaan , jossa työpaikkakiusaajana oli toisenlainen, ahdasmielinen kirkkoherra, joka otti minut milloin mistäkin vapaa-aikaani koskevasta asiasta puhutteluun.
(Esim. En olisi hänen mielestään olisi
saanut jutella erään henkilön kanssa)
Hän leimasi minut liberaaliteologigiksi ja yritti tuputtaa minulle omia fundamentalistisia
Raamattua koskevia tulkintojaan.
Ilmapiiri siellä oli niin ahdistava, että
katsoin parhaaksi jäädä pois työstä, sairaslomalle ja sairaseläkkeeelle.
Ei tullut piispaa vapautuksen teologikirkkoherrasta.
Saatuaan hyväpalkkaisen eläkeviran erään kirkon selektiivin johtajan hän melko pian kuoli.
Ja maalla ollutkin kirkkoherra on jo eläkkeellä, joten ilmapiiri seurakunnisskin voi vaihtua kirkkoherojen vaihduttua eli toivoa paremmasta on, seurakunnissakin.
Itse olen sairaseläkkeellä, enkä kaipaa takaisin kirkon sairaisiin työyhteysöihin.
Luterilaisen kirkon työntekijät pohuvat rakkaudesta, mutta omamissa työyhteisöissään rakkaus on useinkin kaukana.
Mutta eläkkeelle päätyvät lopulta kaikki kirkonkin työntekijät,mikäli eivät satu sitä ennen kuolemaan, kuten tuo kärsimykseni alulle pannut
kirkkoherra, "vapautuksen teologi ja hyväpalkkainen köyhien puolustaja".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Työpaikkakiusaamista ei esiinny kaikissa kirkon työyhteisöissä. Sinä olet sattunut joutumaan sellaiseen ja et ymmärtänyt ajoissa sisäistä huonoa oloasi ja hakeutunut ajoissa positiivisempaan seuraan.
Itse olen vaihdellut työpaikkoja muutamien vuosien välein. Se ei ole ehkä jonkun mielestä järkevää, mutta itse katson, että uudet haasteet ja projektit alkavat kiinnostaa siinä vaiheessa, kun huomaan että työ alkaa tympimään jostain syystä. Miksi kiusaisin itseäni jos minua ei kuulla tai oteta esim huomioon? Maailma on avoin.
Tällähetkellä teen osa-aikaista sijaisuutta ja toivoisin saavani pysyä osa-aikaisena vaikka taloudellisesti se ei ole järkevää. Henkisesti tällainen sopii minulle.
Neuvoni kaikille jotka voivat huonosti työyhteisöissään, Yrittäkää ajoissa tuoda julki mielipiteenne asiassa kuin asiassa. Miettikää vaihtoehtoja ja älkää puurtako liian kauan huonovointisena.
Hauskaa syksyistä päivää sinulle.
Ei kaikissa kirkon työyhteisöissä ilmene työpaikka kiusaamista. Sinä vain osut sellaisiin ja et huomannut omaa pahaa oloasi ajoissa, jotta olisit ymmärtänyt hakeutua positiivisempaan seuraan.
Itse olen vaihdellut työpaikkoja aina muutamien vuosien välein. Ehkä jonkun mielestä huono tapa sekin, mutta itse ajattelen näin, että jos työ alkaa tympimään uudet projektit odottaa muualla. Haluan kehittyä työssäni ja jos en tule kuulluksi ja huomioiduksi kaikista yrityksistä huolimatta, miksi kiusaisin itseäni. Maailma on avoin.
Neuvoni kaikille työpaikoissaan huonosti voiville, yrittäkää keskustelemalla saada mielipiteeenne kuulluksi aina asiassa kuin asiassa. Miettikää vaihtoehtoja jos ette tule kuulluksi.
Itse teen osa-aikaista sijaisuutta määräaikaisena ja viihdyn näin. Taloudellisesti ei järkevää, mutta osa-aika työ sopii minun luonteeseeni paremmin. Sitten kun tämä loppuu alkaa taas jotain uutta.
Kirjoitin jo yhden viestin, mutta se katosi jonnekin.
Hauskaa syksyistä päivää sinulle.
Täälläkin kirkon työntekijät kiusaavat toisiaan, olen kuullut. Ihmeellistä kristillisyyttä!