En oikein ymmärrä itsekään, mitä tapahtui. Kaikki oli kai hyvin, kunnes yksi ilta romahdutti kaiken. Väärinkäsityksiä, joita en jaksa enää oikoa. Tuntuu pahalta. Olen menettänyt kaksi tärkeää ihmistä elämästäni. Ystävän, joka ei koskaan ystäväni ollutkaan. Ihmisen, jota rakastin, vaan joka ei minulle koskaan rehellinen ollutkaan.
En ymmärrä sinua. Miksi halusit minut, kun kuitenkin työnsit lopulta pois? Luotin sinuun, teidät sen itsekin. Ja sitten..rikoit luottamuksni. Yhtäkkiä en ole sinulle enää mitään. En edes ilmaa.
Muhun sattuu. Sattuu niin paljon enkä halua enää tuntea näin. Kunpa voisin unohtaa kaiken mitä on ollut, kaiken mistä haaveilin, kaiken mitä luulin todellisuudeksi.
Sinua ei kai häiritse ollenkaan. Ilmeisesti olin niin hirvittävän väärässä.. muuten kai tästä olisi jo puhuttu. Minä en jaksa enkä halua, annan sinun olla. Annan kaikkien olla. En tarvitse ketään lähelleni. En nyt enkä enää koskaan.
Kaikki on ohitse.
En ymmärrä sinua. Miksi halusit minut, kun kuitenkin työnsit lopulta pois? Luotin sinuun, teidät sen itsekin. Ja sitten..rikoit luottamuksni. Yhtäkkiä en ole sinulle enää mitään. En edes ilmaa.
Muhun sattuu. Sattuu niin paljon enkä halua enää tuntea näin. Kunpa voisin unohtaa kaiken mitä on ollut, kaiken mistä haaveilin, kaiken mitä luulin todellisuudeksi.
Sinua ei kai häiritse ollenkaan. Ilmeisesti olin niin hirvittävän väärässä.. muuten kai tästä olisi jo puhuttu. Minä en jaksa enkä halua, annan sinun olla. Annan kaikkien olla. En tarvitse ketään lähelleni. En nyt enkä enää koskaan.
Kaikki on ohitse.
Vastaukset 17
Vanhimmat
vedätit kahta miestä ja nyt menetit molemmat?
Ketähän kuuluisi syyttää?
En ole vedättänyt ketään. En ole.. :(( En jaksa selittää.. mutta ei tässä ole siitä kyse nyt.
totuus asiasta? Kai sinulla on syysi olla kertomatta ...
MIksi luulet että tässä on kyse kahdesta miehestä? En ole pyörittänyt kahta yhtäaikaa, en todella ole.
Toinen oli ystävä, toinen enemmän kuin ystävä. Molemmat loukkasivat, molemmat satuttivat. Olen hämmentynyt, ymmärrätkö?
Jos sinä tiedät tästä jotain, voitko ystävällisesti selventää minullekin? Minä en ymmärrä, en käsitä, en tajua. Mitä tapahtui?
Tiedätkö miten pahalta tuntuu, kun huomaa että ehkä tunteeni olivatkin yksipuolisia.. Olinko naiivi vai narri?
Jos saan yhden toiveen, toivon etten koskaan enää kykene tuntemaan mitään.
Surullista luettavaa, etkö voisi yrittää jutella asiasta, Monet väärinkäsitykset selviäis varmaan
parhaiten juttelemalla.Täällä ei saa kun sydänsuruja ja todellisuus on ihan oikeassa elämässä.Oletko
tavannut hänet elämässä, vain täällä virtuaalimaailmassa?
Ihan oikeassa elämässä..
Ehkä voisin jutella, mutta olen niin maassa. Lyöty, tuhottu, rikki.. en vain jaksa. Sattuu liikaa, en edes tiedä mitä sanoisin. En ymmärrä koko asiaa, en osaa sanoa mitään. Ehkä kysyä miksi, mutta ei se ole keskustelua.
Ehkä tämän oli tarkoitus tapahtua. Ehkä parempi kun luovutan ilman taistelua. Ehkä olen käsittänyt hänet väärin, ehkä mitään rakkautta ei koskaan ollutkaan. Ehkä olen taas ollut väärässä.. ehkä syy on minussa. Kaikki.
En tiedä.
En tosiaan tiedä.
Tiedän vain sen että minuun sattuu, ihan liikaa..
kun luin mitä olit kirjoittanut niin tunnistin itseeni siitä. En tiedä mitä sinulle on tapahtunut mutta minulla on juuri samanlainen olo.
Mitä sitten tapahtui? Miksi menetit luottamuksen?
Monesti todellisuus on aivan toinen, kun se mitä
varsinkin täällä, lukee ja täällä sanotaan. Täällä
ei tule muuta kuin pettymyksiä...
Kun hän sai minut lähelleen, ihastumaan, tuntemaan jotain mitä kukaan muu ei ole onnistunut saamaan aikaan vuosiin.. silloin hän työnsi minut pois. Pyysi minut vierelleen, mutta jättikin yksin.
Pyysi mukaansa, ja huomasinkin olevani yksin.. En tahtoisi kertoa, en tahtoisi ajatella asiaa. Pelkään, että jos niin teen, alan puolustelemaan tapahtunutta.. yritän ymmärtää sitä hänen kannaltaan ja saan itseni uskomaan että liioittelen asiaa. Hän kuitenkin sai minut ymmälleni, surulliseksi, tuntemaan itseni hylätyksi, huijatuksi, näyryytetyksi. En ymmärrä.. en näe tämän lapi, en näe totuutta.
On vain surua ja tuskaa. Pettymyksiä, pahaa oloa. Kaipuuta, epätoivoa. Häpeää siitä että olin niin typerä ja luotin..
Pelkään.. Pelkään olevani väärässä, pelkään tehneeni jotain joka on vienyt hänet pois luotani. Pelkään olevani oikeassa, pelkään että kohta taas annan anteeksi ja saan itseni suhteeseen, jossa en halua olla, jossa ei ole oikeaa rakkautta. Pelkään niin paljon..eikä minulla ole enää häntä, jolle tästä voisin puhua :(
Menetin niin paljon.
Toisaalta, oliko niitä minulla sittenkään koskaan? Oikeasti?
Kesällä löytyi täältä yksi mies joki toki asuu 300km päässä. Minä en ollut hänestä kiinnostunut mutta jostain syystä hän rupesi kirjoittamaan mulle ja yleensä vastaan jos tuntuu että on kunnon mies kyseessä.
Kirjoiteltiin niitä näitä koko kesän ja menin lomareissulle. Hän oli ainoa joka oli viikon aikan kirjoittanut mulle vaikka tiesi että olin poissa. No vastasin taas hänelle ja ajattelin että eiköhän jo ymmärrä että en ole kiinnostunut.
No hänellä oli loma jäljellä ja ehdotti että hän tulee tapaamaan minua. Mä vastasin että en tiedä mitä siihen sanoisin mutta hän sitten tuli parin päivän päästä ja piti vaan olla sen päivän. Mulla oli lapset kotona ja periaatteena mulla on että en tapaa ketään kun ovat kotona.
Mentiin sitten lasten kanssa uimaan ja meille synkkasi heti alusta tosi hyvin. Hän sitten lopulta jäi pari päivää ja tuli viikon päästä uudestaan. Hän soitti viikolla aina kuuden aikaa aamulla koska halusi kuulla ääneni. Hän kertoi rakastavansa minua ja mä sitten sanoin siitä välimatkasta ja hän vastasi: älä sitä mieti, se asia järjestyy...
Tavattiin sitten aina viikonloppusin ja päätin rakentaa tästä suhteesta jotain koska minäkin rakastuin häneen.
Maanantaina pari viikkoa sitten kun soitin hänelle aamulla(olin sunnuntaina lähtenyt hänen luota pois) niin hän heitti mulle suoraan naamaan että tästä ei tuu pidemmän päälle mitään, lopetetaan tää ennen kun satutamme toisiamme ja lapsiamme enemmän.
Yli viikko on ollut hiljaista nyt yritin ottaa häneen yhteyttä treffisivujen kautta (siellä hän liikkuu taas vaikka halusi olla yksin) mutta hän ei vastaa mun viestiin vaikka kerroin että olen ihan rikki ja kaipaan hänen kainaloonsa.
voih.. kävin katsomassa tuota ketjua, kyllähän se minuunkin sopisi. Tosin sinun nimesi ei ole se, joka sen pitäis olla :(
Tiesinhän tämän.
Ei häntä kiinnosta.. luulin ja kuvittelin että välillämme olisi ollut tuo erityinen yhteys. Tunsin sen oikeasti..tai kuvittelin niin.
Toivon että sinä löydät onnen rakkasi kanssa.
Toivottavasti löydät hänet! Ajattelinkin että
varmaan erehdyin! Samoin sinulle täällä sattuu
vaikka mitä..!
oltiin aluksi tuttuja, sit kavereita, läheisiä ystäviä ja sitten rakastuin häneen. Luulin et hän tunsi samoin mua kohtaan, mutta...
Eräänä iltana hän ilmoitti et "ei rakasta mua, välittää hirveesti kyllä YSTÄVÄNÄ, mut ei puolisona" Toivoi mun jäävän ystäväksi...
Olin niin järkyttyny ja pahoittanu mieleni sekä sydämeni tosi pahasti,tosi syvältä. En vaan pystyny ottaan tarjousta vastaan.
Meni 2 vuotta eteenpäin, ettei oltu missään tekemisissä. Surin usein sitä, etten pystynyt suostumaan ystävyys tarjoukseen. Koska välitin ja välitän hänestä vieläkin hyvin paljon, en pois sulkenut mahdollisuutta jatkaa myöhemmin ystävyyttämme.
Kuulin yllättäin n. viikko sitten hänen työskentelevän eräässä kaupungin baarissa. Keräsin rohkeuteni ja menin eräänä iltana katsomaan häntä. Illan aikana juteltiin ja kysyin, voisimmeko olla kavereita jälleen. Hän suostui,eikä hänen tarvinnut edes miettiä asiaa. "hyviä kavereita ei oo koskaan liikaa"
Surin aikani, annoin anteeksi ja uskoin tulevaan. Elämä osaa yllättää juuri silloin kun sitä vähiten osaa odottaa.
on se että anna anteeksi ja mene.
Ei tarvitse taakseen katsoa.
Arvoton ei arvokkaaksi muutu koskaan.
Uusin kevein askelin vaan.Mitä siitä jos tuli yksi negatiivinen asia elämässä.
Aina niistä oppii ainakin sen, että osa ihmisistä ei ole luotettavia koskaan.
Osaan voi kuitenkin luottaa ja se on tärkeää.
Kerro tämä kyseiselle henkilölle vaikka tekstarin tai kirjeen muodossa.
Muista että vain sä olit se ihastunut osapuoli, ei hän. Ehkä hän piti sua ihan vaan kaverina, tai sitten kuului niihin naistennarraajiin, jotka osaa sanoa oikeat sanat, niitä kumminkaan tarkoittamatta. Kunhan nyt vaan halusi päästä sinne "ykköspesälle"
Kirjoitin nämä viestit tänne vain purkaakseni pahaa oloa, luulin että ehkä ymmärrän tapahtuneen paremmin. En hetkeäkään epäile että tarinan osapuolet tätä lukisivat, ja ihan hyvä niin.
Niin, en tiedä vieläkään mitä tapahtui. Jos se ei ole ihastumista, mitä häneltä koin ja vastaanotin, niin sitten en todellakaan tiedä enää, mitä ihastuminen on. Mutta ei sen väliä.
Nuolen haavani yksin, ja jatkan elämääni. Luottamus meni, molempiin. Annan asian olla, kyllä minä tästä jotenkin selviän. Joskus.
Ja niin.. sinne kuuluisalle ykköspesälle hän ei päässyt koskaan, joten siitä tässä ei nyt ollut kyse.