itse en kannata pitkää roikkumistä "kohteen "kanssa täällä netissä, kohde pitää nähdä ennen kuin olen valmis kertomaan yksityisasioitani vieraalle ihmiselle. Ajattelepa jos olet vuodattanut itsestäsi sun vaikka mitä sille ihanalle nettikaverille, ja sitten tavatessasi huomaatkin ettei hän vastaa odotuksiasi. Pahimmassa tapauksessa hän onkin vain verbaalinen virtuoosi joka ei saa sanaa suustaan kun joutuu nenätysten.Muutenkin, taustat pitää tarkistaa mahdollisimman pian, tapaaminen on järkevää ja jos joku siitä jänistää hänellä on jotain salattavaa!
olento pitää NÄHDÄ!!!
auta armias meitä hyväuskoisia
367103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miten oikeassa sinä oletkaan. Miksi kertoa itsestään turhan tarkkaan asioita, ennenkuin on tavannut toisen nenäkkäin. Silloinhan sitä tietää onko toinen sellainen jolle ylipäätään haluaa kertoa asioistaan. Enkä nyt tarkoita pelkästään ulkonäöllisesti, vaan kyllä nenäkkäin jutellessa toiseen on helpompi saada kontakti. Itse tytöntylleröisenä olen törmännyt muutamaan mieheen, jotka netissä olivat niin supliikkimiehiä että, mutta elävässä elämässä ei sanaa suustaan irti saaneet ja se taas ei sovi minulle. Rohkeesti vaan heti-kohta pian kaffeelle ja katsomaan toista silmästä silmään...
Toista ei tarvitse heti nähdä, ensin voi kirjoitella jonkun aikaa, sitten soitella ja sit tapailla. Saattaa käydä niinkin että nopeasta tapaamisesta ei seuraa mitään, eka tapaaminen yleensä tosi jäykkää ja outoa. Saattaa olla että toinen ei miellytä ulkoisesti, mutta hänessä voi olla paljon hyviä ominaisuuksia.
Sinä taidat olla vain ulkonäön perään ?!
Säälittävää !
Ajattelet melko yksioikoisesti kun sanot että jos joku jänistää, niin hänellä on jotain salattavaa... Netissä kannattaa aina olla varuillaan, ei kannata ihan heti paljastaa kaikkea itsestään eikä todellakaan kannata rynnätä heti tapaamaan jotain tuntematonta ihmistä tosta vaan.
Ties minkälainen murhaaja odottaa... Ainakin treffit sitten yleiselle paikalle.
Ja tuosta...verbaalinen virtuoosi... jos kerran osaa ihanasti kirjoittaa, niin ihminen pystyy ajan kanssa myös suullisesti paljastamaan tunteitaan ym
Kannattaa tutustua sellaiseenkin, eikä heti tyrmätä.
Sinulle toivon enemmän avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta. Ja onnea metsästykseen !
Luuletko että toisen tapaamisessa on kyse vain ulkonäön näkemisestä?
Et taida osata tulkita ihmisiä kovinkaan hyvin? Siitä kertoo myös se jos ensitapaamisesi ihmisten kanssa ovat "jäykkiä ja outoja". Ap on ilmeisesti sosiaalisilta taidoiltaan niin paljon yläpuolellasi ettet edes ymmärrä häntä.
Avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta vain itsellesi, niitä ei viestisi juurikaan sisältänyt.
SAMAA MIELTÄ !!
onneksi täällä on vielä järkeviäkin ihmisiä!
Ja tämä ei koske teitä.
Hei!
Kyllä se "valitettavasti" on tosiasia, että ulkoisella olemuksella on merkitystä. Itse olen todennut, että mikäli vastapuoli ei sytytä "niitä" fiiliksiä ollenkaan vaan on luotaantyöntävän epämiellyttävän näköinen ja oloinen tavattaessa, ei toista tapaamista kannata edes ajatella.
Tuohon ajatteluuni liittyy se fakta, että koska olen liikkeellä etsiskellen itselleni jopa mahdollista puolisoa, on hänen oltava seksin sujumisen kannalta sellainen, johon voin tuntea vetoa, intohimoa, you know.... ;)). Seksi on ihana asia, johon liittyy toisen rakastaminen, mutta myös intohimo, halu.
Tällaisiksi meidät on luotu. Tietenkin on (onneksi) henkilöitä, jotka pystyvät ajattelemaan vain järjellään rakastellessaankin. "Ei sillä niin väliä, vaikka tuo rakastelukumppani on täysin epämiellyttävä ulkoisesti..."
PELKKÄ luonne, taloudellinen tai muunlainen asema, jne. EI riitä rakkauteen!!
Olen täysin samaa mieltä,ei ole mitään lisättävää.
On se hyvä että on muitakin jotka ajattelee ja
tuntee samoin :)
mieltä !
Kokemuksen kautta olen sitä mieltä, että nopea tapaaminen on parasta. Silloin ei turhaan jaarittele itsestään ihmiselle, joka ei olekaan oikea.
Minä en usko, että fyysisesti minua kiinnostaamaton henkilö voisi koskaan olla Se Oikea. Vaikka hän olisi kuinka mukava tahansa, niin suhde jää ystävyydeksi.
Eihän sopiva ulkonäkö tarkoita hyvännäköistä ja komeaa. Hän miellyttää minua, on minulle sopiva, sinä voit olla aivan eri mieltä. On turha aina puhua komeista ja kauniista.
Kun kemiat pelaa, niin sitten on helppo jatkaa. Silloin tämä mies tai nainen on kiinnostava. Me molemmat olemme kiinnostuneita toisistamme.
Tätähän me olemme hakemassa, oikeaa kumppania, paitsi ne jotka hakevat seksiä. Heille kelpaa kuka tahansa kumppani.
tiukkapipoisuus ei ole enää muotia,kansalla on valta sanoa mielipiteensä.avarakatseisuutta odotamme myös sinulta, ostapa nyt sellainen päätä kiertävä villamyssy...
niinhän sitä tavallisetkin suhteet alkavat;tavataan jossakin ja aletaan jutella. Ei siinä ulkonäköä töllistellä vaan kuunnellaan ja makustellaan esim. kahvikupposen ääressä mitä toisella on sanottavaan ja mitä itse on valmis antamaan.Turhia kiemuroita nettiviidakossa sellainen pitkäaikainen sisimpänsä vuodattaminen kun sen voi tehdä avoimesti face to face. kannatan lämpimästi!!!
Noin puhuvat ne, jotka mieluusti pälättävät "nokatusten", mutta joilta se syvällisempi (kirjallinen) itsensä ilmaisukyky puuttuu.
pitkäikäisimmät ystävyyssuhteet olen solminut sellaisiin, joiden kanssa olemme tutustuneet netitse mihinkään kiirehtimättä. Sitten kun ollaan tavattu, se kuori on ollut vain kuori...ainakin minulle, naiselle ; )
puhu totta tuntemattomille....ei kaikkien tarvii tietää toisen elämästä,ihmiset on kamalan uteliaita......ärsyttävää.....
Mieluummin valehtelet? Olisit vaihteeksi vaikka hiljaa. Ei sinun yksityiselämäsi ole niin kiinnostavaa.
Olet mielipiteissäsi mun kanssa samalla aaltopituudella. Just näin.
Puhut vähän mutta asiaa !!
Turhaa on heittää läppää , jos nyt ei sitten
..
ainoastaan halua ainostaan hupimielessä niin
tehdä.
Moni on toisiaankin hyviä kirjoittajia..melkein
kirjailijoita sanoisin..
Juu kyllä itsekin olen vahingosta viisastunut, enkä enää viitsisi odotella kovin kauaa live-tapaamista.Olen kylläkin itse poistunut treffi-palvelusta.
Tuli aikoinaan kerrottua ( oma tyhmyys) aika avoimesti omasta elämästäni, mutta niin tuntui tekevän vastapuolikin. Vaan auta armias, kun kohdattiin niin mies olikin melkoinen tuppisuu, yritti heittää jotain hermostunutta läppää, mikä meni täysin alta arvostelun.
Kirjoituksiensa perusteella ajattelin, että vau mikä mies, mutta live-kohtaaminen toikin sitten aivan toisenlaisen puolen miehestä esiin, arvosteli kotini, astiani, laittamani ruoan, viinin ja kaiken muunkin. Nooh tämä hemmo sai mennä, on muuten vieläkin metsästämässä treffeillä, palloilee kolmen profiilinsa kanssa, kaikissa vaan tuntuu olevan samat jorinat.
Olen 45v ja minun vanhempani ovat tutustuneet kirjeenvaihtoilmoituksen kautta Elokuva-Aitta nimisen lehden välityksellä. Olivat kirjoitelleet reilusti yli vuoden ennen tapaamistaan ja valokuvatkin olivat vaihtaneet omistajaansa vasta lähes puolen vuoden kirjoittelun jälkeen.
Ensimmäisestä kirjeestä kolmen vuoden päästä he avioituvat ja yhdessä ovat yhä ja viisi lasta ovat maailmaan saattaneet.
Ajat ovat muuttuneet, mutta "muuttuuko ihminen" (Lavia lainatakseni)?
Tällä tarkoitan, että tuskinpa siitä haittaa on vaikka kirjoittelisikin pitemmän aikaa toisen kanssa eikä kiirehtisi heti sitä tapaamista. Hätäkö tässä, valmiissa maailmassa!!!
"muuttuvat laulut, vuosien mennen...Vaan muuttuuko ihminen...ja mihin suuntaan...voi viedä huomispäivän tie...by Georg Ots, vai liekö kyseessä jokin Lavin kappale, mikä ei tule mieleeni.
kirjoitellut joidenkin kanssa ja tavannut.Ei kolahtanut samalla tavalla kuin kirjoitettaessa.
moneen junaan!
feikkejä kuvineen on paljon liikkeellä myös..
Kertokaapa sitten samalla paljonko on paljon teidän mielestä. Te jotka haluatte kirjoitella viikkoja tai kuukausia niin miten aktiivista teidän kirjoittelunne sitten on?
Itse kannatan ns. nopeaa toimintaa eli treffeille vaan mahdollisimman nopeasti. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö sitä ehtisi kirjoittelemaankin sitä ennen, mutta viestittely päivän tai useamman viiveellä vaan tuntuu tosi hitaalta. Ennen edellisiä treffejäni parissa päivässä ehti kumpikin osapuoli lähettää lähes 10 viestiä jotka olivat vielä ihan reilun pituisia lähes kaikki. Ihan riittävän kuvan siinä sai. Live tapaaminen sitten vahvisti sen vaikutelman mikä viesteissä oli syntynyt. Mukava ihminen, mutta liian erilainen, että pystyisi tai haluaisi jatkaa pidemmälle. Toisaalta, kun tuon kääntää viesti per päivä rytmiin niin ollaankin tapaaminen puolessatoista vuorokaudessa tahdista siirrytty tapaaminen parissa viikossa tahtiin.
Kova nopeus ja vaihtelu suhteissa, ehkä varattunakin, vaikuttaa pinnalliselta, muista ja heidän tunteistaan piittaamattomalta ihmissuhdeaddiktiolta, joka jatkuu ja jatkuu loputtomiin...
En nyt ihan pysy mukana miten tuo liittyy tohon mitä minä kirjoitin?
Yritän vielä pilkkoa hankalan virkkeesi osiin ja vastailla sen perusteella:
- Koska haluan edetä nopeasti, se vaikuttaa pinnalliselta.
Ok, voi olla, että olen sitten pinnallinen. Valitettavasti myös fyysisellä vetovoimalla on oma merkityksensä ja se ei kirjoittelemalla selviä. Siksi haluan nähdä vastapuolen ennenkuin kumpikaan rakentelee liian isoja pilvilinnoja.
- ehkä varattuna
Ei, en ole varattu, enkä ole koskaan pettänyt ketään. Ns. nopeus mahdollistaa sen, että keskittyy täysin siihen yhteen eikä pelaile varuiksi moneen pussiin samaan aikaan. Se ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalta, sillä siinähän taas rakennetaan harhakuvitelmia muille.
- Toisen tunteista piittaamattomalta ihmissuhdeaddiktiolta
Kyllä minä piittaan toisen tunteista. Toivottavaa olisi, että molemmat tuntisivat samoin. Kuitenkin kirjoittamalla on helpohkoa luoda ties mitä harhakuvitelmia ja joko tahallaan tai vahingossa aiheuttaa aivan virheellisiä päätelmiä kiinnostuksen vakavuusasteesta ja muista asioista missä mennään. Tietysti maailma on pullollaan sikoja (sekä miehiä, että naisia) jotka valehtelevat kirkkain silmin myös suoraan päin naamaa. Kasvotusten kommunikaatio on kuitenkin kokonaisvaltaisempaa ja toisen katseesta, ilmeistä ja eleistä pystyy päättelemään paljon pelkän puheen lisäksi.
- joka jatkuu ja jatkuu vaan
Toivoisin, että loppu häämöttäisi siltä osin, että se oikea löytyisi. Jatkuu ja jatkuu, pätee kyllä niin kauan, kun oikeaa ei ole näköpiirissä. Oletko sitä mieltä, että pitäisi luovuttaa ja tyytyä vain johonkin mistä ei oikeasti saa mitään irti? Tarkemmin ajateltuna, ei tuo minun treffailutahti ole edes mitenkään kovin tiivis ollut.
olennoksi, olentoja roikkuu rautatieasemalla aivan riittävästi ...
"Ajattelepa jos olet vuodattanut itsestäsi sun vaikka mitä sille ihanalle nettikaverille, ja sitten tavatessasi huomaatkin ettei hän vastaa odotuksiasi."
Ei sitten tullut mieleesi että voit kyllä ehtiä kertoa itsestäsi vaikka mitä hyvinkin "ihanalle" kaverille jonka tapaat "livenä" ennen kuin tyypin todellinen luonto paljastuu? Pahimmassa tapauksessa hän osoittautuukin verbaalivirtuoosiksi joka puhui pienen pääsi täyteen paskaa.
tutkittu on, että ihminen valitsee kumppaninsa tuoksun perusteella. saahan sitä konetta nuuhkia sierainet ruvella mutta auttaako se mitään...sanoisinpa että treffeille vaan reippaasti ja nenä käteen!
treffikumppanin oheisviestintä ei välity netin välityksellä, sitä voi sanoa mitä hyvänsä mutta käyttäytyminen siinä samalla paljastaa jotain...ja ei suinkaan vahän vaan erittäin paljon.Minä haluan katsoa kumppania suoraan silmiin kun keskustelen hänen kanssaan.
juuri näin =)ja se henkinen aura :D
Miten helvetissä sitä muutamia vuosia sitten oikein pärjättiin kun oltiin ihan normaalissa kirjeenvaihdossa jonkun lehdestä kirjeenvaihtopalstalta löydetyn kiinnostavan tuntuisen henkilön kanssa? Postin kulku kesti huiman vuorokauden ja (uskallanko edes tätä kirjoittaa) jopa kaksikin vuorokautta (ajatelkaa miten KAUHEAA). Ei sitä yleensä toiselle heti vastannut eikä ollut tarkoituskaan.
On se ihme, että me ihmiset ei olla kuoltu sukupuuttoon kun oli niin hidasta meininki ennen muinoin joskus hamassa 1990-luvulla ja jopa 2000-luvun alussa.
PS. Arvatkaapa mitä, sitä oli JOPA kirjeenvaihdossa useamman henkilön kanssa samaan aikaan eikä ollenkaan paljastanut niille muille, että et ole ainoa kirjekaveri.
Moraalitonta meininkiä jo silloinkin, huh, huh.....
Lue kirjoitus "äiti ja isä."
Samaa minäkin olen ajatellut, että miksi kaikki-mulle-ja-HETI?
ei ole tarkoitettukaan liveen? Minulla on lähes kahden vuoden mittainen nettiystävyys yhden miehen kanssa, eikä me varmaan koskaan tavata silmästä silmään tässä ulottuvuudessa. Kirjoittelemme säännöllisen epäsäännöllisesti, joskus sättäillään tunteja. Olemme henkisesi lähellä toisiamme ja tunnemme toistemme ajatukset erittäin hyvin. Hän tietää minusta asioita, joita en kenellekään toiselle ole kertonut. Ja tämä riittää meille, emme enää edes puhu tapaamisesta, koska kaikki hyvä tapahtuu oman pään sisällä.
tässä onkin nyt varmaan kysymys siitä miksi niitä samoja asioita ei voisi sanoa kasvotuksin, miksi piileksiä nimimerkin takana jos voi puhua elävälle ihmiselle. ennen oli ennen ja nyt on nyt,kaikkea ei tarvitse "saada heti".Itse olen hitaasti syttyvää tyyppiä suhteisiin, tarvitsen tapaamisia pitkälle ajanjaksolle ennen kuin edes haaveilen "siirtymisestä toiselle tasolle".Jos on ujo ihminen koneen takominen on vasmastikin paikallaan, mutta varmenpi yrittäjä uskaltaa ja tiedostaa elämän realiteetit ja tapaa rohkeasti...ja mahdollisimman pian.
hyvä nähdä että järkeä löytyy nykyihmisten päässä,liian luottavainen ei saa olla.kun on tavattu ja juteltu ihan konkreettisesti, siitä se luottamus syntyy jos on syntyäkseen.jos kirjekaveria etsii tai vain haluaa pelittää tässä foorumissa niin ok, se on jokaisen oma asia... Minun otsikkoni oli lievästi provosoiva, olen varma että kaikki eivät pidä tästäkään kirjoituksesta... mutta kukin tavallaan sanoi mummo mäessä!
ei ikinä.. kivaa olla vaan sokkona ja kirjuutella ja arvailla, saa kuvitella miehen Remis Russokseks
vaik ..