Mietin pitkään minne lokeroon tämän kirjoitukseni laittaisin mutta koska olemme avoliitossa niin olkoon näin..Pari vuotta olemme olleet yhdessä ja aika-ajoin keskustelleet suhteen tulevaisuudesta, seksin laadusta yms. Kunnon keskustelua mieheni kanssa en oikein saa mistään, suurin syy siihen lienee syyttelyni kun hän ei halua minua, hänellä ei ole aikaa minulle, hänen mielestään en ole haluttava...Mieheni on aika hiljainen eikä oikein osaa puhua tunteistaan. Hän tahtoo olla kanssani mutta itse en ole tulevaisuudesta varma, tahtoisin muuttaa pois paikkakunnaltamme, saada perheen ja uuden työpaikan mutta mieheni ei ole samaa mieltä, hänen mielestään tämä kaikki voisi tapahtua viiden tai useamman vuoden kuluttua. Hänellä itsellään on hyvä työpaikka täällä. Lisäksi seksielämämme ei tunnu saavan tulta, seksiä on noin kerran viikossa tai vähemmän, sen verran olemme saaneet puhuttua että haluamme sitä enemmän mutta jokin mättää. Lisäksi jokin aika sitten mieheni kaveri kertoi olevansa kiinnostunut minusta, hän seurustelee myös tahollaan. Mieheni on myös tietoinen tästä. Siitä lähtien olen tuntenut mieletöntä halua tätä miestä kohtaan, lähinnä unissani, valveilla sysään nämä ajatukset pois mielestäni. Alan tukahtua näihin kaikkiin tunteisiin! Täytyykö minun vain sopeutua elämääni rakastamani miehen kanssa ja vain odottaa että saan toteuttaa unelmaani, vai jättää rakastani mies ja toteuttaa unelmaani?
tukahduttava suhde
perhonen
42008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vai pitääkö vain tottumus yhdessä.
miehesi kanssa. Ette voi todellakaan jatkaa noin, jos sinusta tuntuu pahalta.
Molemmat haluatte eri asioita, niin siihen ei auta muu kuin juttelu. Jos juttelukaan ei auta, niin en näe syytä, miksi jäisit suhteeseen, jos et ole tyytyväinen elämääsi. Tsemppiä sulle :)
Eikö sinusta ole väärin vaatia miestäsi luopumaan hyvästä työpaikasta tutusta ympäristöstä vain omien halujesi vuoksi miten muutto toiselle paikkakunnalle parantaisi tilannetta. Se että todennäköisesti otat muuton toiselle paikkakunnalle usein esille, loukkaa miestäsi ja samalla hän sulkeutuu entisestään, kun on epävarma (seksikään ei toimi ja pahaaoloa riittää) teidän yhteisestä tulevaisuudesta. Hän todennäköisesti rakastaa sinua hyvin paljon,ja haluaisi viettää elämänsä sinun kanssasi, mutta oletko niin itsekäs ettet sitä tajua vaan laitat omat toiveesi toisen edelle vaikka ne pitäisi olla teidän yhteiset, keskustelkaa. Rakkaus ei katso paikkaa ei aikaa miksi et rakastaisi häntä siellä missä olette sillä olette siellä yhdessä. Ps.jos kuitenkin haluat elämältäsi enemmän elä vaadi toiselta enempää kuin olet itse valmis antamaan.
Niin se olikin syyni kirjoittaa tänne että selvittäisin ajatuksiani, onko minulta liian itsekästä vaatia sellaista, tai oikestaan en ole vaatinut vaan esittänyt vain toiveitani? Minullakin on työpaikka jossa viihdyn. Silti tunnen viihtyväni paremmin jossain muualla. Miehelläni ainut syy asua täällä on tuo työpaikka. Aivan spontaanisti ei ole tarkoitus lähteä vaan tietysti turvata tulevaisuus uudessakin asuinpaikassa. Toinen juttu on tämä lapsiasia. Olin raskaana joka päättyi keskenmenoon. Mies olisi ollut tähän valmis, molemmat olimme. Mies lupasi uutta yritystä ja minä olin toivoa täynnä! Sitten hän muuttikin mielensä...Tästä syystä olen tuntenut jonkinlaista vihaa häntä kohtaan kun hän voi noin vaan muuttaa mieltänsä. Välillä kun hän ei halua käyttää kortsua, minä olen taas toiveissani ja kun kysyn joko hän on valmis hän sanoo vaan et tuntuu paremmalta ilman...Jommalla kummalla tässä pelissä on valta mutta hankala sanoa kummalla? Historiaamme mahtuu pettämistä ja katkeruutta joten jotenkin tää valtapeli pitäis saaha päätökseen...