eli mihin maailma on menossa?
Ihmiset eivät sitoudu eivätkä uskalla kiintyä kunnolla mihinkään vaan säntäilevät aina muka paremman perässä ja toisia petetään ihan työkseen.
Erotaan jätetään otetaan mielen mukaan aivankuin tunteita ei olisi enää tai ne on puudutettu..jotenkin.
Baariin "pelottaa" mennä kun vastaan voi tulla entisiä, exiä ja sellaisia joita et saa vaikka haluaisit ja syliin puskee raukkoja joista et välitä.
Kertakäyttö vartaloita pyörii sielläsun täällä,
ja niistä pitäisi löytää tyydytys yksinäisyyteen..
..onko elämä vain kuumia pieniä hetkiä yksinäisyyden keskellä??
Ihmiset eivät sitoudu eivätkä uskalla kiintyä kunnolla mihinkään vaan säntäilevät aina muka paremman perässä ja toisia petetään ihan työkseen.
Erotaan jätetään otetaan mielen mukaan aivankuin tunteita ei olisi enää tai ne on puudutettu..jotenkin.
Baariin "pelottaa" mennä kun vastaan voi tulla entisiä, exiä ja sellaisia joita et saa vaikka haluaisit ja syliin puskee raukkoja joista et välitä.
Kertakäyttö vartaloita pyörii sielläsun täällä,
ja niistä pitäisi löytää tyydytys yksinäisyyteen..
..onko elämä vain kuumia pieniä hetkiä yksinäisyyden keskellä??
Vastaukset 7
Vanhimmat
se tehdään kylmästi tekstiviestillä / empatia ja myötötunto unohdetaan tai niitä ei pystytä edes tuntemaan--suhteita suoritetaan ja itse-uho nousee sen myötä kuinka monta kertaa selviytyy jättäjänä..onhan ikävää tulla jätetyksi ja tuntea se nöyryytys ja aika, joka kestää siitä uuteen nousuun!
kun ei osata kunnioittaa itseäänkään ja kaikkea pidetään ylimielisesti itsestäänselvyytenä!
Siitäkö tässä kaikessa onkin kyse? Omakohtaisena kokemuksenani voisin sanoa, että aika monta kertaa piti uusi ihmissuhde luoda, ennenkuin ihastus muuttui rakkaudeksi.
Mistä sen voisi tietää ennen kuin on kokeillut? Jos sitten huomaakin, ettei ihastus kanna arjen harmaudessa, niin mitä pitäisi tehdä? Kärsiä yhdessä väärän valinnan seuraukset? Vai lähteä eri teille etsimään sitä pidemmälle kantavaa onnea?
Pettämisestä lienemme kaikki yhtä mieltä. Sitä paitsi kun lopettaa suhteensa toisen tunteet huomioon ottaen, ei tarvitse pelätä ex:iä baariin mennessä. He kun ovat pääsääntöisesti mukavia ihmisiä, vaikkei yhteiselosta yrityksestä huolimatta tullut mitään.
siisti kaikilla..!
KUINKA MONTA UUTTA SUHDETTA LUO JA KUINKA HELPOSTI SUHTEISTA PAKENEE ONGELMIA UUSIIN SUHTEISIIN JOISSA SAMAT ONGELMAT..
ett aina kun kohtaa toisen ihmisen monikin pohtii paniikissa onko se kiinnostunut kun katsoo sillain ja ovat varpaillaan olisko nyt tuon kanssa jotakin häslinkiä koko ajan pakkoliikettä toisten ihmisten kanssa ja rauhatonta kilpailua kuka saa ja kuka ei saa ketäkin *hirveää*
Oloni on aivan samanlainen.
Luulin, että sinkkuelämä on valinta.
Kun ihastuin oikein tosissani, kaikki vaikutti suloiselta. Ja tietenkin, olin skeptinen, ja pessimisti - voisiko onni siltikin löytyä odottamatta. Hetken kuluttua pyörittelinkin ajatusta, jonka mukaan sinkkuelämästä irtautuminen onkin vaikeaa. Itse olin valmis jättämään yksinolon, olen nähnyt sitä ihan riittävästi, mutta mies oli toisenlaista mieltä. Nyt voin vain odottaa, miten meidän käy.
Nautiskeleva elämänasenne nykymaailmassa on ongelmallista, tai enemmänkin siihen kytkeytyvä itsekkyys. Niin kauan kun on yksin, elämä on itse asiassa hyvin huoletonta ja yksinkertaista - vaikkakin yksinäistä ja joskus surullistakin. Mutta mistä lähteestä ammentaa se taito, jolla pidän kumppanini onnellisena ikuisesti?