Vastatkaa nyt hyvät ihmiset rehellisesti; Kohteleeko sosiaalitoimi sukupuolia tasaveroisesti avioerotilanteessa?
Vähän epäilen, että monikaan, ei mies, ei nainen usko siihen. Erityisesti haluaisin kuulla M36:n mielipiteen, kun tunnut olevat rehellinen, puolueeton asiantuntijaenkeli täällä bittiavaruudessa.
En jaksa uskoa todeksi, että suomessa voidaan tehdä niin hävyttömiä oikeusmurhia, kuin mitä minulle tehtiin.
Olimme sopineet kaiken valmiiksi periaatteellisella tasolla, ja kummallekin sopi kaikki, mitä toinen ehdotti.
Emme syytelleet toisiamme mistään, ja tarkoituksena oli vain alkaa uusi oma elämä tahoillamme.
Koska kummallakaan ei ollut kokemusta asioiden käytännön hoitamisesta, kävimme kysymässä neuvoa sosiaalitoimistosta.
Kun sitten piti mennä laatimaan lopulliset sopimukset, vaimoni oli laatinut pitkän listan vaatimuksia, ja syytti minua monella pöyristyttävällä tavalla.
Olin haukuista aivan ällikällä lyöty, sillä yhdessäkään ei ollut mitään perää.
Kävimme listan läpi kohta kohdalta, ja yhteenkään ei ollut perusteluja, saati sitten todisteita.
Esim. olin ollut järjettömän väkivaltainen. Kysyin tietysti, että olenko koskaan lyönyt tai edes uhannut lyödä? En ollut. En ole eläessäni joutunut tappeluun kenenkään kanssa, ja inhoan väkivaltaa yli kaiken. Etenkin naisiin kohdistuva väkivalta on aivan sairasta, ja asenteeni varmasti kuluu ja näkyy jo päällepäin. Siksi tuo syytös oli jotain aivan käsittämätöntä.
Vaikka vaimo myönsi kaikki syytökset tekaistuiksi, ja sanoi, että hänestä on vain joskus tuntunut siltä.
Silti minua kohdeltiin kuin murhaajaa sen jälkeen. Siihen asti olin saanut kehuja suuremmoisesta ymmärtämisestäni.
Miksi piti alkaa haukkumaan viimeisessä vaiheessa?
Oliko joku neuvonut? Ei kai viranomainen? Sen vaikutelman sain, mutta en toki voi sitä varmuudella tietää.
Miksi sosiaalivirkailija esitti asiat sen jälkeen huutaen ja haukkuen?
Minähän vain hyvin asiallisesti puolustin mainettani mielettömiltä syytöksiltä, jotka vaimo itse myönsi aiheettomiksi.
Sovittua elatusmaksua nostettiin ja tapaamissopimus pantiin uusiin puihin.
Kysyin syytä siihen, mutta saan kuulemma olla onnellinen, että ylipäätään saan tavata lasta, ja elatusmaksu voidaan kaksinkertaistaakin, jos en tätä summaa hyväksy.
Aikamoista mielivaltaa, ja kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista.
Miten tämä voi olla mahdollista vuonna 2006 Suomessa?
Vähän epäilen, että monikaan, ei mies, ei nainen usko siihen. Erityisesti haluaisin kuulla M36:n mielipiteen, kun tunnut olevat rehellinen, puolueeton asiantuntijaenkeli täällä bittiavaruudessa.
En jaksa uskoa todeksi, että suomessa voidaan tehdä niin hävyttömiä oikeusmurhia, kuin mitä minulle tehtiin.
Olimme sopineet kaiken valmiiksi periaatteellisella tasolla, ja kummallekin sopi kaikki, mitä toinen ehdotti.
Emme syytelleet toisiamme mistään, ja tarkoituksena oli vain alkaa uusi oma elämä tahoillamme.
Koska kummallakaan ei ollut kokemusta asioiden käytännön hoitamisesta, kävimme kysymässä neuvoa sosiaalitoimistosta.
Kun sitten piti mennä laatimaan lopulliset sopimukset, vaimoni oli laatinut pitkän listan vaatimuksia, ja syytti minua monella pöyristyttävällä tavalla.
Olin haukuista aivan ällikällä lyöty, sillä yhdessäkään ei ollut mitään perää.
Kävimme listan läpi kohta kohdalta, ja yhteenkään ei ollut perusteluja, saati sitten todisteita.
Esim. olin ollut järjettömän väkivaltainen. Kysyin tietysti, että olenko koskaan lyönyt tai edes uhannut lyödä? En ollut. En ole eläessäni joutunut tappeluun kenenkään kanssa, ja inhoan väkivaltaa yli kaiken. Etenkin naisiin kohdistuva väkivalta on aivan sairasta, ja asenteeni varmasti kuluu ja näkyy jo päällepäin. Siksi tuo syytös oli jotain aivan käsittämätöntä.
Vaikka vaimo myönsi kaikki syytökset tekaistuiksi, ja sanoi, että hänestä on vain joskus tuntunut siltä.
Silti minua kohdeltiin kuin murhaajaa sen jälkeen. Siihen asti olin saanut kehuja suuremmoisesta ymmärtämisestäni.
Miksi piti alkaa haukkumaan viimeisessä vaiheessa?
Oliko joku neuvonut? Ei kai viranomainen? Sen vaikutelman sain, mutta en toki voi sitä varmuudella tietää.
Miksi sosiaalivirkailija esitti asiat sen jälkeen huutaen ja haukkuen?
Minähän vain hyvin asiallisesti puolustin mainettani mielettömiltä syytöksiltä, jotka vaimo itse myönsi aiheettomiksi.
Sovittua elatusmaksua nostettiin ja tapaamissopimus pantiin uusiin puihin.
Kysyin syytä siihen, mutta saan kuulemma olla onnellinen, että ylipäätään saan tavata lasta, ja elatusmaksu voidaan kaksinkertaistaakin, jos en tätä summaa hyväksy.
Aikamoista mielivaltaa, ja kaikkea muuta kuin oikeudenmukaista.
Miten tämä voi olla mahdollista vuonna 2006 Suomessa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Etköhän jo vastannut omassa tilityksessäsi esittämääsi kysymykseen.
Sanotaan nyt selvästi vielä varmuuden vuoksi:
sosiaaliviranomaiset eivät kohtele tasapuolisesti
eroavaa pariskuntaa. Lähes poikkeuksetta miehestä
yritetään tehdä ikäänkuin syyllinen. Erityisterveiset Espooseen.
Tietääkö joku kaupungin tai kunnan jossa mies saisi yleisesti ottaen tasa-arvoista kohtelua sosiaalivirnaomaisilta?
Espoossa tunnutaan miestä paapovan. Onhan se kovaa, kun joutuu omasta tahdostaan lapsistaan luopumaan... Kyllä se äiti pärjää ja jaksaa hoitaa lapset, kun on tähänkin asti jaksanut (mies ei ole lapsiaan hoitanut, saati olisi osannut). *kokemusta on*
Tarvitsisiko jokaisen lasta haluavan miettiä asiaa ja ajatella
Minä pystyn hoitamaan
Minä haluan hoitaa
Jos kukaan muu ei halua hoitaa, minä haluan
Tarjoan tälle lapselle parhaan mahdollisen elämän.
Mutta onhan se isäkin vastuussa lapsistaan samanlailla kuin äitikin. Mikä ihmeen hoitoautomaatti minä olen?? Minullakin olisi oma elämä, vaan se nähtävästi suodaan vain exälle.
Pitäis ja pitäis olla mutta minkäs teet jos
näin ei oo.
Ei se mies enään eron jälkeen oo sama heppu
kun silloin ihastumisaikoina.
Jomman kumman pitää olla se hoitoautomaatti jos
toinen päättää olla olenmatta.
Paha tilanne lapselle jos molemmat näin päättää.
Sellaistakin tapahtuu.
Koita jaksaa.
Jokaisen perheensä hylkäävän pitäisi miettiä mitä on tekemässä!
Yhdeksän kymmenestä lähtijästä on naisia. Tylsää he tuumivat. Sukulaisille valehdellaan että mies juo ja lyö.
Sitten lähdetään ja otetaan tilalle mies joka juo ja lyö ihan oikeasti.
Tälläiselle luuserille sossu antaa lapset vaikka tietää että hänellä ei ole minkäänlaisia keinoja selviytyä kasvatuksesta.
Yhdeksän kymmenestä lapsesta pitäisi tästä eteenpäin määrätä isän hoitoon niin tämä ihmiskunnan syöksykierre päättyisi!
Naisesta ei ole mihinkään tosipaikan tullessa!
Kaikki suuri on miesten tekemää ja tulee aina olemaan. Vai pitääkö ensin vääntää kättä tai ottaa erä shakkia?
... en osaa ottaa muuta kantaa, kuin että olenkokemut aikanaan saaneeni aivan asiallista kohtelua lastenvalvojalta, koko sen varttitunnin ajan kun olimme vahvistamassa tekemäämme sopimusta.
Kai se valvoja kohtelee hyvin jos huomaa että
osapuolet toimii jotakuinkin yhteisymmärryksessä.
Ongelmia tulee kait sitten vasta jos toinen esittää kohtuuttomia tai perättömiä vaatimuksia tai syytöksiä.
Jomman kumman puolelle täytyy asettua.
Sen joka on verbaalisempi.
Yleensä nainen.
Oma kokemukseni sossun suhtautumisesta isään ja äitiin on seuraava :
Lähtökohtaisesti sosiaalityöntekijät suosivat äitiä kun kyse on lapsen huoltajuudesta, asumisesta ja elatuksesta. Sen vuoksi jouduin kokoamaan hirveästi näyttöä ja todistajia. Lisäksi hyvä vinkki on laittaa reilusti nauhuri pöydälle keskusteluissa sossun virkailijan kanssa ja todeta, ettei kenellä varmaan ole mitään äänittämistä vastaan, ettei tarvitse kirjata kaikkea ylös vaan voi keskittyä keskusteluun. Lopputulos : näyttö kunnan sosiaalijohtajalle, yhdelle sosiaalitantalle potkut ja lapset isälle (eli minulle).