äidin kanssa juttelin tänään. hän sanoi puhelimessa että voi kaupungilla morjestaa jos näkee.
muuten laittoi välit pokki, kokonaan.
onko niin että kaikilla teillä onnellinen perhe, vai onko muilla samoja ongelmia?
muuten laittoi välit pokki, kokonaan.
onko niin että kaikilla teillä onnellinen perhe, vai onko muilla samoja ongelmia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oliskohan peiliin katsomisen paikka?
Vai etkö pidä näkemästäsi?
äiti, joka aina tänne kirjoittaa ja joka kerta puolustelee juuri äitejä. Taitaa olla omat suhteesi lapsiisi täysin älyttömät. Miten voit muutaman rivin jälkeen kirjoittaa, että "katso peiliin", "vai etkö pidä näkemästäsi?". Ei kaikkien äidit ole läheskään täydellisiä.
on onnellinen perhe ja kaikilla meillä on omat omituisuutemme sekä omat ristimme kannettavana. Täydellistä ja onnellista elämää ei oikeasti olekaan, se on vain kuvitelmaa. Tämä on vain elettävä läpi ja katsottava mitä tuleman pitää. Muuta ei voi tehdä, vain itseään voi muuttaa ei toisia.
on v-mäisiä ja nyt huomaan että iäkäs äitini kohtelee mkinua kuin lapsena.
Itse en ole tullut kovin hyvin äidin kanssa toimeen sen jälkeen kun hän otti isän takaisin yli kuuden vuoden asumuseron jälkeen. Isä katui viidenkympin kriisiinsä kuulemma kuulunutta pettämistään ja huonoa käytöstään. Olin kai asettanut liikaa odotuksia äidilleni ja oletin, että hän olisi ryhtynyt itsenäisemmäksi ihmiseksi. Päinvastoin. Otettuaan isän takaisin, hänestä tuli kokonaan isästä riippuvainen ja tuntuu, että isä saa siitä jotain skitsoa tyydytystä. Kaikki tehdään miten isä sanoo, enkä jaksa katsella sellaista. Ei äidillä ole juuri enää mitään omia menoja eikä enää ystäväpiiriä. Syö masennuslääkkeitä.
Nyt sitten kun olen itse eroamassa miehestäni, äidillä on otsaa tuomita ratkaisuni. Kun laitan kaikki faktat paskasta avioliitostani pöydälle ja totean, että miksi kävisin kiduttamaan itseäni kulissiliitossa kuten hän, niin hän vaikenee eikä halua puolustaa kantaansa. Olen aivan täynnä äidin tekopyhää asennetta.
Viimeiksi tälläinen konflikti on ollut kai joskus murrosikäisenä. Äidinäidin kanssa olen tullut aina paremmin toimeen kuin mutsin kanssa. Mummo sanoo asiat suoraan, mutta ei tuomitse kenenkään päätöksiä.
Ei meillä kehenkään laiteta välejä poikki, mutta itse yritän pitää etäisyyttä vanhempiini niin paljon kuin pystyn. Lapseni saavat tietysti siellä käydä niin paljon kuin haluavat.
Mitä tähän sanoisi?
Olen miettinyt välien katkaisemista totaalisesti äitiini. Kun en kerran kelpaa sellaisena kuin olen, niin olisikohan parempi olla ilman sitten?
Olen tehnyt kovasti työtä päästäkseni elämässäni eteenpäin, lähtökohdat kun ovat olleet mitä ovat.
En viitsisi sitä ainaista arvostelua ja salavittuilua, vertailua ystävättären täydelliseen tyttäreen jne...
Erehdyin taas kerran luulemaan että asia on ok, kunnes sain taas paskaa niskaan. Tällä kertaa maksan potut pottuina ja sen pituinen se...sitten ollaan sujut.