Olen tapaillut erästä miestä joka on 23vuotias ja itse olen 18. Asun yksin kaukana vanhemmistani ja olen näin "itsenäinen" . tämä mies jota tapailen on jo työelämässä ja tuntuu että hän on niin eri elämäntilanteessa kuin minä, koska minä opiskelen vielä. Hänen mielestään ikään ei ole katsomista, että se on niin ihmisestä kiinni. Mitä te muut ajattelette, onko ikäeromme aivan mahdoton, voiko tällaisestä hyvä seurata? En ole ennen seurustellut ihmisen kanssa joka olisi ollut näin paljon minua vanhempi.
Ikäero??!!!
*Nainen(ko)*
13811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
niin....ei suhde sais ikää kattoa...mut tietty on äärimmäisyydet...mut toi juttu...ihan täydellinen;)
Ei tuo ikäero numeroina ole paljoa. Kun aikaa kuluu, jos olette vielä yhdessä, ero sen kun "kutistuu". Kun olet 25, mies on "vasta" 30.
Itse olen 34-vuotias, asun 27-vuotiaan naisen kanssa. En edes huomaa ikäeroa, tuskin naisenikaan.
Ikä on usein korvien välissä, paljon enemmän asiaan vaikuttaa muu elämäntilanne, asenteet ja se, mitä elämältä ylipäätään haluaa. Ystävättäreni 18-vuotias pikkusisko on mielestäni paljon "keski-ikäisempi" ajatuksiltaan ja arvomaailmaltaan kuin minä.
Meillä on ikäeroa 9vuotta jaminä miehenä olen se nuorempi.
Eikä haittaa mitään,
No mä oonkin 16v muija ja seurustelen 29-vuotiaan miehen kanssa et ei sen puoleen :))....
Asia homma! ja silleen!
ei tuollaisella ikäerolla mitään väliä ole..minulla ja aviomiehelläni on ikäeroa 9v.
mun kaveri seurustelee onnellisesti 27-vuotiaan kanssa ja mun kaveri on 17.
Kaverini on juuri sinun ikäisesi, ja hänen miehensä sinun poikaystävääsi vanhempi, ja hyvin heillä menee :) Itse porukoillani 5 v ikäeroa, eikä ole suhteessa ongelmia sen vuoksi ilmentynyt.. :)
Aloin 14-vuotiaana (tiedän, tiedän!) seurustella 23-vuotiaan kultani kanssa... yli kaksi ja puoli vuotta yhteistä taivalta takana, eikä ikä ole ongelma.
Ikäero ei sinällään oo ongelma vaan ihmiset ite tekee siitä ongelman. (Kuten oon sanonu monelle muullekin..)
Mies on oikeessa sanoessaan, että se on niin ihmisestä kiinni! Sitä se todellaki on! Ihan ihmisestä kiinni!
Jos päätätte onnistua, niin mikäs siinä. Antaa mennä! Ikäeronne ei todellakaan oo mahoton! Onhan sitä semmosiaki joilla on kymmeniä vuosia ikäeroa!
Älä tee muutamasta vuodesta ongelmaa, jos kaikki muuuten on kunnossa!
Eihän se ole kuin viis vuotta! itsekin olen aikasemmin seurustellut mua viittä vuotta vanhemman miehen kanssa! Mun kaveri on 17wee ja seurustelee 24-vuotiaan kanssa. tiedän myös avioparin,muija on 39 ja äijä 25! et silleen!
Itse olen 17 vuotias, hyvin nuorena jo itsenäistynyt. Seurustelin puolisen vuotta onnellisesti, miehen kanssa joka on 28v,(itse silloin 16). Ikäero ei merkannut mitään. Monista syistä kuitenkin erosimme. Löysin tässä hiljattain mahtavan tyypin, jolla ikää 21v. Ikäisekseen hän on kypsempi, joten kyllä tuo ikä on pelkkiä numeroita!!
Asioita tapahtuu, joihin ei ikinä oisi uskonut...Olen itse 20-vuotias ja juuri tavannut aivan ihanan ihmisen. Ikäeroa meillä on 20 vuotta, mutta en minä sitä huomaa...enkä edes ajattele, koska se ei tunnu mielestäni mitenkään tärkeimmältä asialta meidän suhteessamme.
Kuka joskus yleensäkin on päättänyt sen, että 2-kymppiset seurustelevat 2-kymppisten kanssa, 3-kymppiset 3-kymppisten kans jne. ?!? Oikeastaan aika naurettavaa.
Minä olen nyt erittäin onnellinen, enkä halua tätä onneani pilata! Mielestäni olen sen ansainnut. Se mikä tuntuu hyvältä ja oikealta ei voi olla kovin väärin? Muut saavat ajatella puolestani mitä tahtovat, minä aion elää ja rakastaa!