Heippa hei kaikki ihqut naiset :-)
Muistui mieleeni ihan yllättäen eräs naistapaus, jonka kanssa styylailin aikanani aika pitkäänkin. Hän oli vähän ujonpuoleinen noin muuten mutta minun seurassani vähän liiankin räiskyvä persoona (tämän takia erosimme, koska hän alkoi käydä jopa fyysiseksi...)
Mutta jännää logiikkaa osoitti se, että hän ihmetteli, miksi emme käy kavereideni ja tuttavapariskuntien luona. Olin lukemattomat kerrat ilmoittanut, että käytäisiinkö siellä/täällä ja mennään moikkailemaan mutta koskaan hän ei lähtenyt. Silti samaan aikaan motkotti minulle, että miksi ei käydä? Omituista. Kerran sain lypsettyä vastausta, että miksi hän ei lähde vaikka kuinka yritän houkutella. Vastaus oli, että "ei halua mennä tuntemattomien luo". Eli tässä kohdassa minun logiikkani loppuu kesken. Toisinsanoen, halutaan tutustua mutta ei voi niin tehdä koska ei halua mennä tuntemattomien luo. Miten se tutustuminen sitten tapahtuisi..?
Naisen ajatusmaailma on joskus kyllä varsin koukeroinen ja tällekin ilmiölle joku nainen varmaan kehittää osuvan vastauksen tai mutun :-)
Rakkaudella, Jyystäjä :)
Muistui mieleeni ihan yllättäen eräs naistapaus, jonka kanssa styylailin aikanani aika pitkäänkin. Hän oli vähän ujonpuoleinen noin muuten mutta minun seurassani vähän liiankin räiskyvä persoona (tämän takia erosimme, koska hän alkoi käydä jopa fyysiseksi...)
Mutta jännää logiikkaa osoitti se, että hän ihmetteli, miksi emme käy kavereideni ja tuttavapariskuntien luona. Olin lukemattomat kerrat ilmoittanut, että käytäisiinkö siellä/täällä ja mennään moikkailemaan mutta koskaan hän ei lähtenyt. Silti samaan aikaan motkotti minulle, että miksi ei käydä? Omituista. Kerran sain lypsettyä vastausta, että miksi hän ei lähde vaikka kuinka yritän houkutella. Vastaus oli, että "ei halua mennä tuntemattomien luo". Eli tässä kohdassa minun logiikkani loppuu kesken. Toisinsanoen, halutaan tutustua mutta ei voi niin tehdä koska ei halua mennä tuntemattomien luo. Miten se tutustuminen sitten tapahtuisi..?
Naisen ajatusmaailma on joskus kyllä varsin koukeroinen ja tällekin ilmiölle joku nainen varmaan kehittää osuvan vastauksen tai mutun :-)
Rakkaudella, Jyystäjä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmmmmmh... olen nainen.. ja vähän samanlainen. Hyvä riimi, eikö?
Asiaan.. ollaan ukko-kullan kanssa seurusteltu jo pitkään ja olen huomannut itsessäni samoja "haluan, mutta en vaan halua" -piirteitä.
Kerron sinulle syyn omaan "ongelmaani".. ELI:
Suhteen alussa ukko-murumurmelimössykkäni ei minua kavereilleen vienyt ja missään ei käyty ns. "tutustuttelemassa" (heh) ja nyt sitten pitemmän päälle en edes halua enään (varmaan aika suohirviöitä, kerran ei aikaisemmin esitelty).. silti tuntuu että pitäisi niihin tutustua.
Minä motkotin aikani siitä, että miksi mies ei esittele ja nyt pikku motkottelu siitä kun ahistaa niiden läsnäolo. Tuntunee vaan että ukko-murumurmelimössöpallon kanssa seurusteltu pitkään ja meillä on omat kaverit.. näin minusta pitää ollaakkin JOS ei älytä alussa jo esitellä.
Eli siis päivän opettava sananpoikanen: Esittele pullanmurusi kavereille ajoissa! tai alkaa kotkot kotkotus. Hankalampi tupata seuraan jos on pullamössörakaspallonamipylly- kumppanin kanssa seurustellu pitkään.. näin asia mennöö.
Naiset on kummallisia, minä myös. Huomasitko?
Rakkaudella, Hanimössöpallopallonen :)
Ehkäpä kyse oli siitä että hän haluaisi tavata neutraalissa maastossa, tahtoisi tavata muttei viereaiden ihmisten kotona jsosa pakostakin on jotkut säännöt tai käytännöt joita hän ei tunne kun ei tunne ihmisiäkään. Vieraassa kodissa ei ole mukavaa, uudet ihmiset on mukavampi tavata ensi kertaa tutustuakseen jossain ei-vieraalla reviirillä. Paikassa jsosa kumpikaan osapuoli ei "tunkeile".
***
Luonnevikasi (narsistinen luonnehäiriö) luultavasti on estänyt järkevän dialogin asiasta.