olin

Minunkin mieheni on pettänyt mua lähes koko meidän yhdessäolomme ajan. Eka kerta oli vasta 2kk seurusteltuamme ja viimeinen, joka tosin jäi yritykseksi naisen kieltäydyttyä vajaa puoli vuotta sitten. Mutta sen jälkeen kaikki on muuttunut. Ei alkoholia, ei kapakoita, ei pettämistä. Kaikki on taakse jäänyttä elämää. En tosin ole voinut vielä antaa anteeksi, koska tätä pettämistä on ollut koko yhdesäolomme ajan eli yli 13 vuotta, on työpaikkaromanssia, yhden illan juttuja ja yksi suhteen aloitusyritys. Mieheni on ollut ns. tapapettäjä, ainakin yrittää kun on tilaisuus, aika usein on onnistunutkin. Aluksi ja joskus vieläkin järkytyn kun tajuan että olen elänyt valheessa koko meidän yhdessäolomme ajan. Mutta ilman tätä karmeutta mieheni ei olisi se sama ihana ihminen niinkuin hän nyt on. Hän tietää että jos hän vielä tyrii niin avioliitto on ohi. Siinä menee koti, vaimo ja lapset. Sitä hän ei halua. Nyt osaa antaa arvon perheelleen ja asettaa kaikissa toimissaan perheen etusijalle. Minua hän huomioi monin tavoin. Kunhan pystyn antamaan anteeksi, uskon että meidän liittomme on parempi ja vahvempi kuin koskaan.

Tiedän että saan vastauksia että mistä voin olla varma ja ei koira karvoistaan pääse. Lapseni sanoi minulle hyvin, jokainen ansaitsee mahdollisuuden. Sen olen hänelle antanut, mahdollisuuden näyttää mihin hän pystyy, aika näyttää mihin tämä johtaa. Itse olen vahvempi ihminen kuin ennen, minua ei enää käytetä hyväksi missään. Ja jos tämä johtaa eroon, tiedän että selviän. Uskon että jos tarpeeksi tahtoo niin mahdottomastakin asiasta voi tehdä mahdollisen ja sitä tahtoa on nyt meillä molemmilla paljon.