Totisinta totta on se, että liian moni mies häipyy naisensa ja tulevan lapsensa elämästä jo raskausaikana ja jättää naisen yksin odottamaan tai tekemään päätöksen keskeytyksestä.
Tietty on paljon niitä jotka eivät noin tee, mutta suurin osa miehistä ainakin harkitsee tekevänsä siten, vaikkeivät asiasta kerrokaan.
Että olkaa naiset varuillanne ihan oikeasti ja muistakaa että raskaaksi tulemisessa ja jo raskauden suunnittelu vaiheessa on iso riski jäädä yksin suunnittelemaan. Mies voi sanoa aluksi naisen mieliksi että joo tehhään vaan lapsia tai jopa ehdottaa itse asiaa, mutta sitten häipyy kun sopiva paikka tulee.
Yksinhuoltajuuteen ja valtavaan yksinäisyyteen tulee siis varautua!!!! Mutta ottakaa tilanteen tullessa siitä kaikki hyvä irti älkääkä miettikö sitä huonoa puolta (hylätyksitulemista, yksin odottamista)... Lapsi tuo onnellisuutta viimeistään sitten kun se on yli yksi vuotias ja alkaa jutella enemmän. Sitten lapsi antaa voimaa tehsä omassa elämässä vaikka mitä ihmeitä.
T: raskauden alussa hylätty mutta siitä selvitynyt
Tietty on paljon niitä jotka eivät noin tee, mutta suurin osa miehistä ainakin harkitsee tekevänsä siten, vaikkeivät asiasta kerrokaan.
Että olkaa naiset varuillanne ihan oikeasti ja muistakaa että raskaaksi tulemisessa ja jo raskauden suunnittelu vaiheessa on iso riski jäädä yksin suunnittelemaan. Mies voi sanoa aluksi naisen mieliksi että joo tehhään vaan lapsia tai jopa ehdottaa itse asiaa, mutta sitten häipyy kun sopiva paikka tulee.
Yksinhuoltajuuteen ja valtavaan yksinäisyyteen tulee siis varautua!!!! Mutta ottakaa tilanteen tullessa siitä kaikki hyvä irti älkääkä miettikö sitä huonoa puolta (hylätyksitulemista, yksin odottamista)... Lapsi tuo onnellisuutta viimeistään sitten kun se on yli yksi vuotias ja alkaa jutella enemmän. Sitten lapsi antaa voimaa tehsä omassa elämässä vaikka mitä ihmeitä.
T: raskauden alussa hylätty mutta siitä selvitynyt
Vastaukset 9
Vanhimmat
naimisissa vai seurustelitteko vain?
olimme asuneet avoliitossa jo muutaman kuukauden ja sitä ennen seurustelimme noin kaksi vuotta.
saada mieheltä rahallista tukea. Ilman miehiä ei tulisi vauvoja ja miesten pitäisi muistaa se. En ole juristi, mutta muistaakseni Suomessakin saa vaatia elatusapua puoliskolta joka ei muuten osallistu lapsen kasvatukseen.
Kuinka vanhoja te muuten olette?
olen saanut lapseen elatustukea valtiolta... olen 33v.
jos isyys olisi tunnustettu niin sitten saisin elätusapua suoraan lapsen isältä.
voisin vaatia isyyden tunnustamista, mutta toistaiseksi olen ajatellut etten viitsi enempää sotkea häntä "takasin" mun elämään.
kun kerran lähti niin antaa olla =).
lapsi toivottavasti ymmärtää joskus sen, mutta varmaan tuntee huonommuutta kun oma biologinen isä on ollut niin hävytön. Yritän saada hänelle selvitettyy ettei se ole missään nimessa hänen (lapsen) vika.
Toivon myös ettei lapseni joskus syytä siitä mua...
vaikeita juttuja
lapsella ole oikeutta isään? Eikö isä tahdo nähdä lastaan?
Särähtää korvaan tuo "olimme asuneet avoliitossa jo muutaman kuukauden".
Miten niin JO?
Ei toista opi tuntemaan ennekuin sen kanssa on asunut yhdessä vähintään pari vuotta.
Voipi olla, että miestä rupesi ahdistamaan enemmän se, että huomasi olevansa kykenemätön asumaan kanssasi, saatikka tekemään lasta kanssasi.
Yhteen muuttaminen on stressitilanne, joka rasittaa ihmisen kestokyvyn äärimmilleen.
Helposti napsuu päässä, jos siinä hötäkässä aletaan vielä lapsia hankkia.
olis nykyään kovin yleistä.
En sitä silti epäile tai kyseenalaista ja helppohan tässä on ihmetellä kun oma mies ei ole vielä karannut ja lapsi täyttää jo yksi.
Kerron omia luulojani mut toivon et, et loukkaannu sillä nämä ovat asioita joista minulla ei ole omakohtaista kokemusta,enkä tarkoita sinua tai tilannettasi.
Olen aina ajatellut että jos mies lähtee jo odotus aikana,
Hän on kovin nuori.
Hänet on huijattu isäksi,lupaamalla ehkäisyä jota ei ole ollut.
Häntä on painostettu isäksi,eli hän on liian kiltti sanoakseen et ei halua,ja lopuksi tulee rimakauhu.
Suhde on vain naisen mielestä ollut vakaalla pohjalla,nainen on halunnut uskoa niin.
Miten ikinä on muuten mahdollista et mies haluaa kiihkeästi lapsen,tekee sitä monta kuukautta todennäköisesti ja odottaa koska pienokainen syntyy ja hän näkee sen:ja kesken kaiken häipyy,ei odota edes syntymään????
Jotenkin paremmin ymmärrän et syntymä ja sen jälkeen tulis shokki et tää oli erilaista kuin luulin.
Kuten silti jo sanoin minulla varmaan aivan liian suppea ajatuksenjuoksu ja tietämys tästä, niin sitä sitten ihmettelee ja ihmettelee.
Hyviä jatkoja ja jaksamista sinulle kuitenkin.
Onhan se lapsi ilo yksinäänkin pidettynä. Suuri ja läheinen ilo varmasti onkin kun ei "tarvitse"kenenkään kanssa jakaa.
Nykyään suhteet päättyvät helposti ja siis päättyviä suhteita on paljon, joten siksi tietysti jokunen suhde saattaa päättyä myös raskauden aikana. Mutta ainakin omassa tuttavapiirissä noin 99% suhteista on pääättynyt silloin, kun nainen EI ole ollut raskaana tai lapsi EI ole ollut alle 1 vuotias. Joten mitään sellaista vaikutelmaa en ole saanut, että nimenomaan raskaus aiheittaisi eroja. Pikemminkin ehkä päinvastoin, moni roikkuu huonossa suhteessa juuri sen takia, koska on lapsi (tulossa)
näin. Mies lähti kun sai tietää, että olen raskaana. Raskaus ei ollut vahinko. Vietti railakasta poikamieselämää ja oli muiden kanssa. Kun lapsi syntyi, hän alkoi ilmeisisti ajattelemaan myös aivoillaan ja minä masentuneena todella yksinäisenä jotenkin ajauduin takaisin yhteen hänen kanssaan.
Haluaisin toisen lapsen ja 3 vuoden harkinnan jälkeen olen (ehkä) valmis ottamaan riskin, että näin käy uudelleen...