En käsitä alkuukaan itseäni. Olemme mieheni kanssa eronneet ja mulla on uusi suhde, jossa olen aika tyytyväinen tällä hetkellä. Kuitenkin olen täysin kiinni vielä exässäni, enkä kykene kohtaamaan realiteetteja joita hänen elämäänsä tällä hetkellä kulkee. Olen aivan kiinni hänessä ja kaikki mitä hän tekee, sattuu syvälle!
En kuitenkaan pysty sitä hänelle suoraan sanomaan, että välitän hänestä edelleen, vaan pyörin tuskissani, enkä edes kykene uudessa suhteessani antamaan kumppannilleni kaikkea mitä pitäisi!
Miten tämä voi olla nämä vaikeeta? Luulisi, että pystyn irrottautumaan exästäni, mutta en vaan pysty...Pelottaa ajatuskin, että hänellä saattaa olla joku muu elämässään... Minähän siihen olen viimeiset vuodet panostanut, ja jotenkin omistuhaluisesti haluan vieläkin uskoa, että se paikka on minun!
Ei tästä tule mitään...En pysty elämään edes itseni kanssa sovussa. Voiko tosiaan olla näin vaikeata luopua ihmisestä, vai enkö vain ole valmis luovuttamaan vielä?
En kuitenkaan pysty sitä hänelle suoraan sanomaan, että välitän hänestä edelleen, vaan pyörin tuskissani, enkä edes kykene uudessa suhteessani antamaan kumppannilleni kaikkea mitä pitäisi!
Miten tämä voi olla nämä vaikeeta? Luulisi, että pystyn irrottautumaan exästäni, mutta en vaan pysty...Pelottaa ajatuskin, että hänellä saattaa olla joku muu elämässään... Minähän siihen olen viimeiset vuodet panostanut, ja jotenkin omistuhaluisesti haluan vieläkin uskoa, että se paikka on minun!
Ei tästä tule mitään...En pysty elämään edes itseni kanssa sovussa. Voiko tosiaan olla näin vaikeata luopua ihmisestä, vai enkö vain ole valmis luovuttamaan vielä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla sama tilanne.. luulin päässeni yli edellisestä miehestäni.. ja aloin seurustelemaan todella ihanan miehen kanssa. Ollaan oltu pari kuukautta yhdessä tämän uuden kanssa.. ja kaikki on todella ihanaa hänen kanssaan....MUTTA sitten ex otti yhteyttä.. paska tyyppi kaikin puolin.. mutta tunteet ei anna periksi, rakastan häntä kaikesta huolimatta.. ja nyt olen täysin exän pauloissa vasten omaa tahtoani.. ajattelen häntä päivin ja öisin ja näen hänestä unta.. joka hetki mietin mitä hän tekee.. kaipaani häntä niin että jäseniä särkee..
Vanha suola siis janottaa niin että kuolen kohta janoon.. mutta järki sanoo että laita jarrut päälle.. johan me kerran yritimme.. ja epäonnistuimme.. kannattaako taas yrittää.. mutta kun ne tunteet palaa niin voimakkaasti.. ja mitä minä sanon tälle nykyiselle...en haluaisi luopua hänestä.. olen ihan hukassa näiden asioiden kanssa..
Tiedän todella mitä tarkoitat!
Mulla on aivan sama tilanne. Olen nykyisessä suhteessa kuitenkin jo niin pitkällä, etten tiedä miten pääsen siitä ulos, vaikka sydän käskee juosta "kotiin" minkä jaloistani vaan pääsisin!
Toisaalta olen ajatellut, että miten sitä silloin koki kaiken niin epäonnistuneeksi, että piti erota, kun todelliset tunteet on kuitenkin näin vahvat. Lisäksi tämä uusi mieheni vaistoaa minusta tämän epävarmuuden, koska on itsekkin todella harkitsevainen jutuissaan kun puhutaan tulevaisuudesta.
Kamala tilanne, kun ei voi oikeastaan kenellekkääna asiasta edes puhua, koska tiedän että moni ei tätä tilannetta käsitä.
Kamalaa, kun tietää tehneensä virheen, mutten pysty sitä myöntämään tai tekemään mitään asian korjaamiseksi.
Muutenkin pahaa pelkään, etten pysty ketään muuta enää rakastamaan kuten exääni....
täällä neuvotaan että olla rehellisyyden nimissä yksín niinkauan että pääsee eroon exästä.. minä ainakin luulin tosiaan oikeasti päässeeni eroon exästä.. siksi minua toisaalta kiukuttaakin omat vahvat tunteet, jotka ryöpsähtivät päälleni..kun exä otti yhteyttä..
Pidän todella paljon tästä nykyisestä.. en halua luopua hänestä.. ja minua inhottaa että exä on mielessäni niin paljon.. tunnen syyllisyyttä..ehkä ajan kanssa unohdan exän.. tiedä mitä tässä tapahtuu..
Mulla on ihan sama tilanne, itseasiassa ku luin tota tekstiä niin tuli ihan mieleen että se oisi tullu mun 'suusta'. Mulla menee ihan samanlailla. Nykyinen mies on niin ihana, parempaa ku ennen. Mutta silti, ajattelen exääni. Tuntuu pahalta nykyistä kohtaan tää tunne, mut tälle ei voi mitään. En kuitenkaa haluu pilaa tätä nykyistä suhdetta jos tää on vaan joku ohimenevä tunne. Oon ihan pihalla mitä mun pitäis tehdä, ehkä aika näyttää...
Ette kumpikaan ole päässeet vielä irti existänne ja sellaisessa tilanteessa ei kannattaisi vielä alkaa seurustelemaan kenenkään muun kanssa. Se on väärin sille nykyiselle ja itsensä pettämistä myös.
Aikaa se toisesta irti pääseminen vie jos tunteita on ollut paljon.
Kannattaa kuitenkin sanoa exälle asiasta ja jos ei vastakaikua tule, aloittaa se toipumisprosessi ja olla ihan yksikseen, eikä hakea uusia suhteita. Rehellisyyttä itselleen ja muille :)
Kuulostat niin mun nykyiseni exältä, että sanon sulle sen, minkä haluaisin sanoa hänelle -> UNOHDA!JÄTÄ RAUHAAN!
Meillä tämä seurusteleva ex häiritsee soittelemalla jatkuvasti, saamalla mustasukkaisuuskohtauksia jopa julkisesti ym. Mies ei useinkaan jaksa vastata soittoihin, tietää varmaan mun huomaavan että ex saa raivarin jos arvaa minun olevan paikalla. Voi olla että tämä suhde päättyy sen irtipäästämättömän hullun takia, mutta sille ei voi sitten mitään..
Jos olisin yhtään riitaahaastavampi, olis varmaan monesti ollut kanatappelu pystyssä, mut tähän asti olen osannut käyttäytyä.
Keskity siihen uuteen kumppaniin tai kaikkein järkevintä olis elää yksin niin kauan, kunnes olet irti päässyt..
Sehän loukkaa sitä sun nykyistäkin, eikö se muka tajua...
anna aikaa itsellesi...
Älä satuta nykyistäsi ja jos hän sinusta välittää antaa varmasti aikaa.
Ero sattuu aina,niin jättäjään, kuin jätettyynkin.
Itseäni satutti exän touhut myöskin pitkään
ja jopa aloin hänen tekojaan puolustamaankin,vaikka tyyppi on täysi-paska.
jätti perheensä toisen takia ,kun nuorimmainen lapsistamme oli 9kk ja kolmatta odotin.
Ja tänäkään päivänä ei pysty vastuuta etävanhemman roolissa kantamaan.
Satutin ihmistä ,jota rakastin.
Joka oli minulle tärkeä.
Sitä en anna itselleni anteeksi.
se tuntuu pahalle.
Olen pohjimmiltani kiltti,huomaavainen ja
lämmin ihminen,mutta suhteessa en pystynyt sihen
täyspainoisesti.
Narisin vain eksästä ja eksästä jne.
jälkeenpäin sitä tajuu kaikenlaista....
Jos arvostat kumppaniasi ja nyt kun itsekkin tajuat kysyä neuvoa(itse en ollut noin fiksu)
ottakaa hiukan "välimatkaa" ja mieti mitä haluat,näin välttyy turhat sydänsurut.
kaikkien kanssa mukavasti ja sovussa.Naisten ajatusmaailmaan ei moinen tunnu kolahtavan.Ero niin ero ! Turha teeskennellä exärakkautta !
Oma pääni on ainakin aivan sekaisin! Olen tässä nyt hyvän aikaa seurustellut todella ihanan ja kaikinpuolin mukavan miehen kanssa. Exääni en ole nähnyt moneen kuukauteen ja oikeastaan olen pakottanut hänet pois mielestäni ja oikeastaan välillä ihan pakollakin hokenut itselleni että tmä nykyinen on paras mies, mitä maailmasta löytyy - eikä esimerkiksi exäni.
Nyt kun jostain syystä ryhdyin pohtimaan, niin minä en kyllä enää edes tiedä minkä muun asian takia olen tämän nykyiseni kanssa kuin että tulemme loistavasti juttuun ja huumorintaju on samanlainen.. Mitä muuta??? EI MITÄÄN. Samalla kun erehdyin ajattelemaan exääni (ensirakkauttani), niin keksin miljoona syytä siihen miksi hän on ihanin mies maailmassa.
Petänkö minä itseäni ja muitakin jos jatkan nykyistä suhdettani? Olen aivan sekaisin. Jotenkin sisälläni jokin sanoo että lopeta koko touhu, mutta en tiedä mikä se syy on - toisaalta en tiedä mitkä oisivat syyt, että kannattaisi jatkaa.
Minä ainakin haluan elää miehen kanssa, jota "jumaloin" - terveessä mielessä toki. Ja puolestaan että tunne on varmasti molemminpuolinen. Tuntuisi todella kamalalta ajatella miltä tästä nykyisestä tuntuisi jos tietäisi mitä päässäni liikkuu.
Taisin jo itse vastata kysymykseeni.