AuPair/Seurustelu?

Olin USA:ssa Au Pairina viime vuonna sen 12 kk ja poikaystävä jäi Suomeen. Poikaystävä oli tottakai aikas murheissaan kun jouduttiin olemaan erossa, mutta ymmärsi kyllä, että halusin tosissaan lähteä. Uskon, että vuosi oli minulle helpompi, kun kaikki oli uutta, eikä aikaa ikävöinnille juuri jäänyt. Lähtiessäni päätettiin yhdessä, että yritetään pitää suhde kasassa, mutta jos ei toimi niin ei toimi. Tottakai siinä on riskinsä, ja vuoden aikana suhteesta voi helposti muodostua kaverisuhde. Poikaystävä kävi viikon visiitillä, ja oli suoraan sanottuna outoa olla yhtäkkiä yhdessä.
Kotiin palattuani muutimme suoraan yhteen, toki sopeutuminen toisen läsnäoloon vei hieman aikaa, mutta suurempia ongelmia ei ollut. Olemme edelleen yhdessä ja hyvin pyyhkii. Vuosi ehdottomasti kasvatti molempia ja vahvisti suhdetta.
Itse en kertaakaan katunut lähtöäni, joten omasta kokemuksesta suosittelen ottamaan etäisyyttä jos siltä tuntuu. Jos suhde kestää Au pair-ajan, se kestää paljon.

mulla ihan sama tilanne. Seurustelen ja ahdistaa vähän. olen lähdössä auppariksi melko pian ja en osaa sitten sanoa mitä tapahtuu. en ole kysynyt perheeltä vielä voiko poikaystäväni tulla käymään ja tuskin kysynkään ainakaan ekan kuukauden aikana.
uskon että meidän tilanteessa välimatka saattaa helpottaa asioita mutta jos ero tulee tai poikaystäväni löytää jonkun toisen niin pystyykö sitä sitten siellä lasten kanssa silti olemaan iloinen ja pirteä? kokemusta kellään?

ma oon kans ollut au pairina talla hetkella 2 kuukautta. 10 kk olis viela jaljella eli oon vuoden taalla. ja poikaystava odottaa suomessa. voin sanoa etta meidan suhde ei varmasti koskaan oo ollut nain vahva ja hyva kuin mita se on nyt. taalla sita on vasta todella tajunnut kuinka paljon toista rakastaa.. uskon vahvasti etta meidan suhteemme tulee kestamaan lapi taman vuoden ja olemme edelleen yhdessa. siihen vaan tarvitaan paljon uskoa ja luottamusta molemmilta. jos asenne on kohdallaan niin uskon etta ongelmaa ei ole.

viime keväänä, ku päätin lähtee auppariks, seurustelin ja se suhde loppu siihen..... mun jätkäkaveri ilmotti suoraan, et jos lähe auppariks, niin mein juttu on siinä.....

tällä hetkellä oon ollu melkei 4kk aupparina ja katunu en oo viä lainkaa, enkä kyllä keväälläkää katunu..... iloinen vaan ollu, koska jos toinen ei halua kannustaa ja tukea toista näinkin isossa jutussa, niin ei sellanen suhde oo terve ja tuu kestään, vaikka saman maan rajojen sisällä asuiski....

toivottavasti teidän muiden jätkäkaverit jaksaa tukee teitä ja oottaa sen vuoden, ku ootte poissa.... uskon, että varmasti vahvistaa suhdettanne tai ainakin näyttää kuinka vahva/hyvä se on..... :D

Minun tilanteeni on hieman erilainen kuin yleensä. Au pairiksi lähdin reilu kolme kuukautta sitten. Kotiin jäi kihlattu ja yhteinen koti. Yhdessä olemme olleet 2,5 vuotta.
Lähdön lähestyessä mietin paljon asioita ja totesin miehelleni, että en ole täysin varma, olemmeko vuoden päästä yhdessä. Enkä ole vieläkään.
Mies oli alusta asti kannustava ja sanoi, että odottaa kyllä. Sanoi myös, että mene kun on mahdollisuus. Asiasta yritin puhua, mutta mies ei sen enempää sitä halunnut käsitellä. Vasta äskettäin hän on alkanut purkaa sydäntään ulkomaillaolostani. Hyvä niin. Kaikki on kuitenkin välillämme hyvin.Käyn Suomessa n. 3 kertaa vuoden aikana eri pituisilla lomilla. Mies tulee luultavasti käymään luonani ensi vuoden puolella.
Niin kuin joku jo totesi, että vasta näin matkan päästä on tajunnut kuinka paljon toista oikeasti rakastaa, se pitää paikkansa minunkin kohdallani. Ikävän tunteen olen oppinut sivuuttamaan, joten erillä olo ei tunnu enää niin raastavalta. Ikävä toki on.=)
Neuvoisin, että älkää antako poikaystävän olemassaolon estää lähtöänne, sitä katuu myöhemmin.

Lähde ihmeessä jos siltä tuntuu!!! Itse oon ollu nyt elokuun alusta asti au-pairina etelä-saksassa ja poikaystävä jäi sinne kotosuomeen, (kylläkin armeijaan). Tilanne on siis vähän erilainen kun toinen on armeijassa.... Kuitenkin ero tuntuu pitkältä kun ollaan oltu viimeiset kolme vuotta tiivisti yhdessä, ja ikävä on täytyy myöntää. :)

Mun poikaystävä otti mun lähdön oikein hyvin. Iteasiassa hän vielä oikein kehotti lähtemään ja sano etää myöhemmin kadun jos en lähde...ja niinhän se on, että au-pair vuosi on ihan ainutlaatuinen kokemus ja en kadu yhtään että lähdin! Toisaalta en tunne yhtään teidän suhdetta ja miten ero siihen vaikuttaa... Veikkaisin että meillä ainakin tää ero vahvistaa suhdetta entisestään.

Noh, mutta lykkyä tykö, mitä nyt sitten päätätkin tehdä!