Kuvitellaanpa tilanne, että käy vahinko ja yhden yön tai peräti kahden yön lyhyt (seksi)suhde tuottaa hedelmää. Nainen päättää pitää lapsen yksin, eikä haluaisi isää lapsen elämään.
Kertokaas miehet mielipiteenne, haluaisitteko tietää asiasta, siis siitä että olette saamassa jälkeläisen, vai olisitteko mieluummin tietämättä vaiko peräti evvk??
Kertokaas miehet mielipiteenne, haluaisitteko tietää asiasta, siis siitä että olette saamassa jälkeläisen, vai olisitteko mieluummin tietämättä vaiko peräti evvk??
Vastaukset 66
Vanhimmat
Jos niin onnellisesti kävisi, olisi tietenkin hauskaa tietää asiasta, osallistua odotukseen ja lapsen elämään...
muijaa muutenkuin alapään kautta PAHA
Mitä sen on väliä tuntisko naista? Kyse on siitä, että haluaa tuntea oman lapsensa.
noin horohkon lastakaan tuntea.
Kyseessä on miehen oma lapsi. Eli jos itseään pitää horohkona, niin sopii tietysti kuvaan, ettei halua tuntea omaa lastaan.
Katsos kun vaikka nainen olisi minkälainen hyvänsä, niin lapsi on yhtälailla myös miehen. Menikö jakeluun?
sattua tuollasta että yhen yön jutusta tulee raskaaksi ---vai tyhmille käy noin!
minkäänlaista infoa asiasta...tietämättömyys on hieno asia tälläisissä tilanteissa. lapsia saa kummin tehtyä myöhemminkin.
En tahtos tietää ellei mulla ole mitään oikeutta sen elämään...
Tieto lisää vaan tuskaa
sitä että jos äidillä ei olisi mitään sitä vastaan että kuulut lapsen elämään, olisit valmis ryhtymään isäksi?
Tottahan toki, se on kuitenki minun lihaa ja verta ja ihmiset ei käsittääkseni ole mitään eläimiä, lähellä mut melkein, mut joistain asioista täytyisi kyllä sopia aika raskaalla kädellä.
Ihmisen on kannettava vastuu teoistaan. Oli ne mitä tahansa.
Lämmittää mieltä, että löytyy mies joka ajattelee noin :) Tätä ajoinkin alkuperäisellä kysymykselläni takaa: eli että voiko mies ajatella syntyvän lapsen olevan hänen lihaansa ja vertaan, riippumatta suhteesta lapsen äitiin.
Ja siitä olen täsmälleen samaa mieltä, että ihmisen pitää kantaa vastuu teoistaan. Niinhän me naiset joudumme aina poikkeuksetta näissä tapauksissa tekemään. Meiltähän ei kysytä, haluammeko tietää vai ei. Miehen onkin sitten helpompi pestä kätensä koko sotkusta.
meillä mitään oikeuksia lapseen olekkaan, jos nainen niin haluaa päättää. oli kyseessä yhdenillanpano tai seurustelussa syntynyt lapsi...kun mälli lentää, ni miesten oikeudet loppuu siihen.
Nainen päättää yksin, ryhtyykö lasta hautomaan vai ei. Jos ryhtyy, niin mies ei voi pestä käsiään sotkusta mitenkään, jos nainen päättää haluta miehen kukkarolle. Tässä tapauksessa seksille tulee miehen kannalta aika kova hinta, joka maksetaan kuukausierissä seuraavan 17-18 vuoden ajan.
Itse olen sitä mieltä, että jos yhden yön hurmasta nainen saa munasolunsa hedelmöitettyä, niin se on yksin naisen oma asia sitten. Jos päättää jalostaa munasolustaan lapsen, niin omapahan on asiansa, mutta mielestäni ei ole oikeutta vaatia siittäjältä yhtään mitään. Siis sikäli kun siittäjä ei omaa huolimattomuuttaan ole hedelmöitystä aiheuttanut, vaan kyseessä on joko puhdas vahinko tai nainen on tahallaan siitättänyt munasolunsa.
Nykyään abortin tekeminen on niin helppoa, että ei voida lähtökohtaisesti ajatella, että hedelmöittyneestä munasolusta aina automaattisesti tehdään lapsi. Toki nainen saa tehdä, mutta kuten sanottua, se on sitten naisen oma asia, eikä hänellä sitten ole enää moraalista oikeutta vaatia mieheltä yhtään mitään.
että suurimman osan lapsen elatuksesta maksaa kuitenkin äiti. Isän osallistuminen elatukseen on toki tarpeellinen, mutta äidin rahallinenkin panos on huomattavasti suurempi.
Eiks siinä mitään muuta ole? Se ei muuten ehkä ollut se pointti miksi minä tahtoisin tietää olevani isä.
Kai teilleki isä on ollu jotain muuta kun merkki tiliotteessa?
No jos nainen omasta tahdostaan haluaa lapsen itselleen tehdä, niin eikös se ole vaan ihan reilua, että äiti maksaa viulut? Mun mielestäni äidin tehtävä on maksaa viulut tässä tapauksessa 100-prosenttisesti, eikä biologisella "isällä" ole mitään moraalista velvollisuutta mihinkään, jos hän ei ole lasta halunnut, eikä häneltä ole lupaa lapsen valmistamiselle kysytty. Tosin käytännössä toki useimmiten se on yhteiskunta, joka ne viulut suurimmaksi osaksi maksaa.
On mielestäni tosi törkeää, että nainen siitättää munasolunsa jollain yhdenyön miehellä, ja sitten saattaa vaatia elatusmaksuja seuraavat 18 vuotta. Todella törkeää toimintaa. Nainen on tässä tapauksessa hyväksikäyttäjä ja mies uhri. Oikeastaan silläkään ei ole merkitystä, hedelmöittääkö nainen munasolunsa tahallaan vai vahingossa, koska lopullinen päätös munasolun hautomisesta lapseksi on kuitenkin naisella itsellään. Jos kyseessä on vahinko, niin silloin on toki reilua, että mies osallistuu aborttikuluihin.
tietää, mitä yhdynnästä seuraa. Tai voi seurata. Jokainen kantakoon vastuunsa. Jos et isäksi halua, varmin tapa on pidättäytyä seksistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Sillä siitä pääset.
turiset. miesten velvollisuus on saamarin kohtuuton, suhteessa oikeuksiin. oikeastaa ainut oikeus on sanoa, että ei kiitos...onneksi edes näin.
tai no, en ihan kirjaimellisesti ;)Mutta joka tapauksessa, näin yksinkertaista se on.
Yhdyntä voi johtaa raskauteen, mutta raskaus ei suinkaan johda lapsen syntymään, ellei nainen sitä halua. Lapsen valmistaminen on YKSIN NAISEN VALINTA!
Jos nainen tulee raskaaksi, niin silloin mielestäni hänellä on moraalisesti kaksi reilua vaihtoehtoa: A) abortti, B) valmistaa lapsi, mutta siittäjältä ei vaadita fyrkkaa. Usein valitaan vaihtoehto C), eli valmistetaan lapsi ja putsataan siittäjä rahoistaan. Tämä on toki täysin laillista toimintaa, koska elämme feministisessä yhteiskunnassa, mutta MORAALISESTI REILUA SE EI OLE!
Tietenkin jos siittäjä nimenomaan haluaa osallistua lapsen kasvatukseen (myös rahallisesti), niin sehän on sitten taas eri asia. Mutta jos ei halua, niin mielestäni äiti ei voi sitä vaatia.
Ehkä ainoan poikkeuksen muodostaa tilanne, että raskaus etenee huomaamatta hyvin pitkälle, eikä keskeytys ole enää teoriassakaan mahdollista. Tällöin isän ja äidin tulee ottaa vastuu yksissä tuumin.
"MORAALISESTI REILUA SE EI OLE!"
Kysynpä sinulta yhden kysymyksen: Onko sinulle noin vaan itsestään selvää, että abortin tekeminen on "moraalisesti reilua"? Oletko koskaan vahingossakaan tullut pienessä mielessäsi miettineeksi abortin moraalista puolta? Suosittelen lämpimästi.
Tyypillinen itsekkään ja itsekeskeisen miehen ajatuskuvio. Ei aborttia käydä noin vain tekaisemassa kuin hampaan paikkausta hammaslääkärillä.
BTW: lapsia ei valmisteta, lapset saadaan. Ja lasten saamiseen tarvitaan kaksi (yleensä eri sukupuolta olevaa) ihmistä. Nainen ei siihen yksin kykene. Tai no, jos kykenee niin sitten kyseessä on neitseellinen syntymä...
Toivottavasti et koskaan (sitten kasvettuasi)joudu siihen tilanteeseen, että mahdollinen kumppanisi tekee abortin kysymättä sinun mielipidettäsi.
Asioita, joita ei tiedä, ei tule murehdittua.
evvk. Nainen pitäkööt lapsen jos haluaa. Elareita en ala maksaa.
varmaan osasit lukea: nainen ei halua isää lapsen elämään=ei tule vaatimaan mitään "elareita"...
Pakkohan ne on maksaa. Ei mieheltä kysytä, haluaako hän lapsen tai haluaako hän maksaa.
vaikuttaa asiaan. Jättää panematta. Ei synny lapsia eikä ruokkoja.
--- elarit maksaa jos dna-testit sut isäksi todistaa! Et sä yhden yön panosta(kaan) pääse niin kuin koira veräjästä...
noin "täydellisille" naisille!!
Aika rankka päätös olisi kieltää lapseltaan isä. Itse miehenä ainakin haluaisin ehdottomasti tietää asiasta. Ehdottomia yleistotuuksia tällaisista asioista on kuitenkin mahdotonta lausua, koska niitä ei ole.
rankkaa siis se, että lapselta kielletään isä, mut kysehän olis siitä, et isältä kiellettäs lapsi. Eli isän mielipidettä täs kysyttiin eikä lapsen? Eli mitäs isukki itse tuumais? Lapsen kannalta rankkaa, mut onko isälle -0 tilanne. Eli ei mitään väliä. Onko miehet jälkeläisistään noin välinpitämättömiä?
...teoreettinen mahdollisuus ainakin omalle kohdalleni.
Koskaan en ole nainut ilman kumia, enkä tule naimaan. Ja tämä juuri lisääntymismahdollisuuden pelossa. En minä mitään tauteja tai kuolemaa pelkää, vaan sitä, että tuottaisin jälkikasvua.
Koskaan en ole ollut niin hullaantunut, himoissani tai humalassa että olisin varmuusvälineen unohtanut. Ja jos kumi on mennyt rikki kesken aktin, niin sekään ei ole koskaan jäänyt huomaamatta.
Yksinkertaista vai kuinka? Jos ei ole kumia, niin ei naida. Suosittelen periaatetta kaikille, niin vältytään aborteilta ja vahinkolapsilta.
samantein ole sterilisoinut itseäsi, pääsis paljon pienenemmillä murheilla.
siitä lisääntymisestä, mutta silloin se lisääntyminen on täysin harkittua, etukäteen suunniteltua sekä laskelmoitua.
Mielenmuutos on helpompaa kun tarvitsee vain luopua kumista, eikä alkaa operoimaan nivuksia.
Siemennestettä voi tulla jo ennen siemensyöksyä. Jos kumi hajoaa... Terve isukki :)
Tulin raskaaksi yhden yön jutusta ja kumia ei käytetty. Kerroin tulevalle isälle kun olin neljännellä kuulla raskaana, että pidän lapsen ja hänen ei tarvi kantaa vastuuta ellei halua. No halusi, teimme dna-testin ja tulos oli positiivinen. Joutuu maksamaan elatustukea ja ei tapaa lastaan. On siitä niin katkera, että välit ovat täysin menneet. Alussa koitti kyllä, mutta ei tarpeeksi. T. yh äiti
noin sitä pitää!!!!!!!!
Alussa yritti kyllä, mutta ei tarpeeksi???? Siis mitä, pitäisikö isän kovastikin nähdä vaivaa, että antaisit hänen tavata lastaan? Eikö riitä, että kysyy kävisikö että hän viettä vaikka viikonlopun lapsen kanssa? Pitäisikö sitä päällään hyppiä ja temppuja tehdä?? Alun perin sanoit hänelle, ettei hänen tarvitse kantaa vastuuta, jos ei halua, mutta kun hän sitten olisi lapselleen halunnut suoda mahdollisuuden isäsuhteeseen, niin sinun näkövinkkelistä hän ei yrittänyt tarpeeksi!? Kyllä pistää vihaksi.
Eikö nyt ole päivän selvää, että edes löydä suhde isään on parempi, kuin ei suhdetta ollenkaan? Lapsella on jo turvallinen koti sinun kanssasi, tai näin toivon, eli isän ei tarvitse olla paras mahdollinen vastuunkantaja, jotta lapsesta kasvaa onnellinen aikuinen. Mies maksaa elareita, ja lapsellesi olisi hyväksi, jos hän saisi tilaisuuden tuntea isänsä. Ei minua kiinnosta, jos itse et miehestä niin välitä, mutta anna lapsellesi siihen mahdollisuus! Ei mikään ihme, jos mies on katkera. Sinähän olet hirviö, ellen aivan väärin kommenttiasi ymmärtänyt. Oletko kysynyt mieheltä, haluaako tämä tavata lastaan? Lapsi kuitenkin kasvaa sinun kanssasi, joten sinulla on ensisijainen vastuu pitää huoli siitä, että lapsi tapaa isäänsä. Mahtavaa, jos isä haluaa lapsensa tuntea!
Miesystävälläni on lapsi, joka on saanut alkunsa lyhyestä suhteesta. Mies haluaisi tavata lasta, ja maksaa elareita. Nainen ei kuitenkaan oman mielipuolisuutensa takia halua antaa miehelle ja lapselle mahdollisuutta toistensa tuntemiseen, ja mies ei ole saanut tavata lastaan kolmeen vuoteen. Ihan perseestä, että sellaisilla naisilla on liikaa sananvaltaa. Ja oikeuslaitoshan tunnetaan...
Otti yhteyttä vasta kun lapsi oli neljän kuukauden vanha eli testin jälkeen. Alussa tapasi noin kerran viikossa muutaman tunnin. Sitten se meni siihen, että tapasi vain silloin kun mulla oli yksi oma harrastus joka toinen viikko, tätini katsoi muulloin. Muuten olen hoitanut täysin yksin. Ajattelin kun lapsi kasvaa niin ottaa joskus viikonloppuisin yökylään. Ei, suuttui siitä kun muistutin elatusmaksuista kun ne oli jo neljä kuukautta myöhässä. Sanoi, tee lisää lapsukaisia niin saat rahastaa. Meidän ero on se, että mä saan ja se tekee lapsia. Ei ole nyt nähnyt lastansa puoleen vuoteen. Jos kävelee kadulla vastaan niin ei edes morjesta tai kurkkaa vaunuihin. Onneksi mummu ja pappa haluavat tavata lapsenlastaan.
Olisihan tuo mukava tietä jälkikasvusta heti eikä kahdeksantoista vuoden kuluttua, kun lapsi alkaa etsimään isäänsä- jos alkaa. Mutta toisaalta, jos siitä lapsesta tietäisi niin ainakin minä tahtoisin olla mukana nassikan kasvatuksessa- vaikka siten vain varoittavana esimerkkinä. Mutta sitten taas, jos nainen ei tahtoisi minua millään lailla osaksi lapseni elämää, niin ainoa keino olisi sitten vaatia huoltajuutta oikeudessa vetoamalla naisen promiskuiteetin olevan turmiollisen esimerkin lapselle. Näin.
Itse ajattelin naisena että vaikka minä en haluaisikaan miestä lapsen elämään niin eihän se ole minun asiani päättää? Minun itsekkyyteni johdosta sitten veisin mahdollisesti lapselta isän ja isältä lapsen? Mielestäni se olisi kyllä isukin ja käärön välinen asia. Kun nyt tässäkin on vastauksia puolesta ja vastaan niin varmaan sitten kertoisin, enhän voisi tietää kumpaa kantaa mies edustaa.
että mikäli yh-äiti ei halua lapsen isyyttä selvitettävän (=päättää olla haluamatta isää lapsen elämään), kenelläkään ei ole asiaan nokan koputtamista. Näin lain mukaan Suomessa. Ts. kukaan ei voi mennä tunnustamaan lasta omakseen vastoin äidin tahtoa. Biologinen isä ei voi myöskään vaatia lapsen, jonka isä ei juridisesti ole, huoltajuutta itselleen.
Jos minä olisin nainen ja pamahtaisin paksuksi yhdenyön jutusta, niin en todellakan tahtoisi sitä äijää osaksi omaa ja lapseni elämää. Mutta kai se olisi reilua kertoa, jos kahdesta aikuisesta vastuunsa tuntevasta ihmisestä olisi kyse? Minen tiedä, täysin hypoteettinen tilanne, mutta olisihan se kiva tietää jälkikasvusta, oli sitten osana sen elämää tai ei. Lapsen kannalta on kai parempi tietää edes hämärästi, kuka isukki on kuin elää jatkuvassa epätietoisuudessa ja valheessa. "En tiedä, kuka isäsi on" ei kuulosta kovin hyvältä äiskän suusta luultavasti.
"Biologinen isä ei voi myöskään vaatia lapsen, jonka isä ei juridisesti ole, huoltajuutta itselleen."
Mutta voi vaatia isyyden todentamista käsittääkseni? Tämän jälkeen biologisena, juridisena isänä vaatia huoltajuutta, mikäli mieli tekee. Ei se äiti yksin lapsestaan päätä- sen päättää oikeuslaitos vanhempien puolesta.
haluaako että lapsen isä selvitetään. Voi todellakin kieltää isyyden selvittämisen. Vaikka se isukki kuinka vinkuisi testiä ja vakuuttaisi isyyttään, äiti voi sen kieltää. Eli loppupeleissä terve äiti päättää lapsestaan aivan yksin. Olettaen, että lähtötilanne on todellakin avioliiton ulkopuolinen seksisuhde.
Tällä on varmastikin ajateltu vain lapsen parasta. Miksi sotkea perhe-elämä jonkun epätoivotun tuntemattoman henkilön takia? Joka siis ei ole kuulunut elämään eikä sitä haluta elämään kuulumaan. Ei ole naisen velvollisuus hyysätä vieraita miehiä loppuikänsä vain siksi, että joskus on tullut erehdyksessä pantua moista moukkaa. Aika usein äidin paras on sama kuin lapsen paras. Perhe-elämä voi olla paljon tasapainoisempaa ilman tätä ulkopuolista häiriötä. Mutta, jokaisen oma valinta. Sossun tädit kyllä kertovat plussat ja miinukset, ja oman näkemyksensä saa esittää. Sossut yleensä ovat isukin tuntemisen kannalla, ellei sitten isukki ole joku aivan psyko ja aiheuttaisi vain ongelmia.
Mutta tuossa oli alkuperäisen viestini pointti: isä voi oikeudessä väittää naisen seksuaalisen käytöksen olevan turmiollista lapselle (yhden yön juttuja linnakundien ja narkkareiden kanssa läjäpäin), jonka nojalla naisen "terveys" kyseenalaistetaan ja isyys selvitetään. Siis käräjäoikeuden kautta- luulisi tämän olevan mahdollista? Kai isälläkin oikeutensa on?
" Ei ole naisen velvollisuus hyysätä vieraita miehiä loppuikänsä vain siksi, että joskus on tullut erehdyksessä pantua moista moukkaa."
Nojaa, samalla lailla ei ole miehen velvollisuus hyysätä vieraita naisia loppuikäänsä vain siksi, että on joskus tullut erehdyksessä pantua moista moukkaa. Mutta kun se on aikuisen ihmisen velvollisuus kantaa vastuunsa teoistaan, varsinkin, jos jälkikasvua sattuu sivutuotteena syntymään.
Jospa väännetään rautalangasta tämä asia: biologinen isyys ei ole sama asia kuin juridinen isyys.
Nainen voi todellakin niin halutessaan sossussa ilmoittaa lastenvalvojalle vaikka että lapsen isä on tuntematon, jolloin istyyttä ei ryhdytä selvittämäänkään. Silloin lapsella on papereissa ainoastaan yksi vanhempi ja huoltaja, äiti. Tämä siis siinä tapauksessa, että lapsi on avioliiton ulkopuolella syntynyt(al:ssa automaattisena olettamana on, että isä on aviomies vaikka lapsi olisi naapurin siittämä). Isyyskanteen (käräjäoikeus vahvistaa juridisen isyyden, kun isä ei suostu lasta vapaaehtoisesti tunnustamaan) voi nostaa ainoastaan äiti sekä tietysti lapsi sitten aikuiseksi kasvettuaan. Ainoastaan juridisesta isyydestä seuraa kaikki isän velvollisuudet (esim. elatusmaksut) ja oikeudet (voi vaatia huoltajuutta oikeudessa).
Pelkästään biologisella isällä ilman isyyden tunnustamista lastenvalvojalle tai vahvistamista oikeudessa ei siis ole mitään oikeuksia tai sen paremmin velvollisuuksiakaan lapsen suhteen. Biologinen isä ei voi nostaa mitään kanteita.
"Nojaa, samalla lailla ei ole miehen velvollisuus hyysätä vieraita naisia loppuikäänsä vain siksi, että on joskus tullut erehdyksessä pantua moista moukkaa. Mutta kun se on aikuisen ihmisen velvollisuus kantaa vastuunsa teoistaan, varsinkin, jos jälkikasvua sattuu sivutuotteena syntymään."
Et sinä sen naisen elämistä tue, vaan lapsesi.
Kirjoitin mielestäni aika selvästi, että kyseessä olisi terve äiti. Jos taas tuollaisia suhteita mitä kuvailit, on edelleen lapsenkin aikana, ja panokaverit ovat siis aineissa ja lapsen kanssa tekemisissä, (muuten jokaisen oma asia millainen seksuaalisuutensa on ja paneeko linnakundeja tai narkkareita) siihen on toki puututtava jos lapsen turvallisuus siitä vaaraantuu. Ota huomioon, että myöskin liian tiukka ja ahdasmielinen suhtautuminen seksuaalisuuteen on vahingollista lapselle. En usko, että moni lapsensa nähden seksiä harrastaa. Raja taitaa mennä siinä.
Sinä tai kukaan muukaan ei ole oikeutettu sanomaan, että ihminen olisi huono sen vuoksi, että hänen ystävillään olisi ongelmia.
Luulisin, että siinäkin tapauksessa, että äiti ei kykenisi lapsestaan huolehtimaan, lapsi sijoitettaisiin sellaiseen paikkaan, joka olisi hyväksi todettu. Ei siis ensimmäisenä mahdolliselle biologiselle isälle, jolla ei olisi lapseensa minkäänlaisia siteitä.
Lapsella on oikeuksia, vanhemmilla velvollisuuksia.
". Jos taas tuollaisia suhteita mitä kuvailit, on edelleen lapsenkin aikana, ja panokaverit ovat siis aineissa ja lapsen kanssa tekemisissä,"
Ei ole merkitystä, onko äidillä _oikeasti_ tällaisia käyttäytymismallaje. Tärkeintä on herätää oikeudessa epäilys äidin kelpoisuudesta lapsen kasvattajaksi. Kuten mainitsit:
"Nainen voi todellakin niin halutessaan sossussa ilmoittaa lastenvalvojalle vaikka että lapsen isä on tuntematon, jolloin istyyttä ei ryhdytä selvittämäänkään"
Tuollainen tietämättömyys lapsen isästä on juuri sellainen seikka, johon isä voi käsittääkseni vedota oikeudessa osoittaakseen lapsen äidin epäkelpoisuutta huoltajaksi. M
Mutta jaa-a, ei ole tuo isyys- tai huoltajuuslaki tuttu minulle, että en osaa sanoa mitään siihen miten pitkälle äidin itsekkyys määrittää lapsen tulevaisuuden. Lähtökohtaisesti oletus, että äidin paras olisi myös lapsen paras ei aina kuitenkaan päde ikävä kyllä.
"Isyyskanteen (käräjäoikeus vahvistaa juridisen isyyden, kun isä ei suostu lasta vapaaehtoisesti tunnustamaan) voi nostaa ainoastaan äiti sekä tietysti lapsi sitten aikuiseksi kasvettuaan. Ainoastaan juridisesta isyydestä seuraa kaikki isän velvollisuudet (esim. elatusmaksut) ja oikeudet (voi vaatia huoltajuutta oikeudessa)."
Luulisi tuon toimivan toisinkin päin oikeusvaltiossa: isyyden tunnustamista ja juridista asemaa lapseen nähden tahtova voi ja saa laillisen mahdollisuuden siihen, vaikka lapsen äiti kieltäisikin? Mikäli näin ei ole, niin aika turha länkyttää mistään tasa-arvosta tässä maassa? Mutta niin, isyyslaki ei ole minulle tuttua, että en osaa tuohon sanoa juuta taikka jaata. Ihmeellsitä, jos asia on noin, mitä kerroit.
takaisin...
"Lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa, jos lapsen äiti on kirjallisesti ilmoittanut lastenvalvojalle vastustavansa isyyden selvittämistä ja lapsi on äitinsä huollossa tai hoidettavana. Isyyden selvittäminen on kuitenkin toimitettava, vaikka äiti on vastustanut isyyden selvittämistä, jos mies, joka katsoo olevansa lapsen isä, on tunnustanut isyytensä."
...sanoo laki.
Mutta se ei vielä tarkoita sitä, että isä saisi minkään maailman oikeuksia lapseen. Ei siis tapaamisoikeutta tai yhteishuoltajuutta. Elatusavun saa siitä hyvästä kyllä maksaa. :)
Isyyslaki:
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1975/19750700
Äidin käyttäytymistä tai "kelpoisuutta" koskevat edellä olevat mielipiteet eivät ole minun (siis ketjun aloittajan), enkä niitä tuollaisina allekirjoitakaan. Mutta isyyslaista voin sen sanoa, että asia todellakin suomessa on niin kuin edellä kerroin. Biologinen isä jää rannalle ruikuttamaan äidin niin halutessa. Mutta jos äiti on lapsen synnyttyä siihen suostunut, että isä saa tunnustaa isyyden, sen jälkeen isyyttä ei enää voi "peruuttaa". Siihen en ota kantaa onko laki hyvä vai huono tuossa muodossaan.
Noinhan se taitaa mennä. Velvollisuuksia kyllä tulee lapsen siittämisestä, mutta toisaalta ei mitään oikeuksia jälkikasvuunsa nähden. Kai siinä on taustalla se yleisin syy, että mies on kelvoton huoltajaksi, mutta toisaalta, sellainen ennakko-oletus ja -käytäntö loukkaa tasapuolista kohtelua oikeuden edessä ja lapsen etuun nähden.
Eivät ne määritelmät sinun olleet vaan minun. Jos tarkoituksena on saada huoltajuus itselleen, niin täytyy voida todistaa toisen osapuolen olevan kelvoton toimimaan lapsen huoltajana- tai viitata tähän mahdollisuuteen.
"Mutta jos äiti on lapsen synnyttyä siihen suostunut, että isä saa tunnustaa isyyden, sen jälkeen isyyttä ei enää voi "peruuttaa""
Voi:
"4§
Isyyden kumoaminen.
Tuomioistuin voi kanteen johdosta vahvistaa, ettei aviomies tai mies, joka on tunnustanut isyytensä, ole lapsen isä. Isyyden kumoamista koskevasta oikeudenkäynnistä on voimassa mitä 5 luvussa säädetään."
Edellyttää tietenkin, että isä ei ollut lapsen biologinen isä.
Tjaah, koskahan Suomessa mennään jenkkimalliin, jossa mies joutuu maksamaan elatusmaksua avopuolison (miehen ei-biologisista) lapsista, mikäli ovat naisen kanssa asuneet yhdessä kaksi vuotta? Tai Ruotsin malliin, jossa mies joutuu maksamaan elatusmaksuja lapsesta, jonka siittämiseen on osallistunut luovuttamalla spermaa koeputkihedelmöitystä varten?
pysty synnyttämään, eikä miehen fysiikka valmistaudu lapsen saamiseen ja sen hoitamiseen. Imettäminen ei onnistu kuin naisilta. Kannattaisi sinun perehtyä hiukan tutkimuksiin, jossa nimenomaan varhaisen vauva-ajan hyvä äiti-lapsisuhde on ollut silmäilyn alla.
Pienelle lapselle äiti on se kaikista tärkein. Sitten hiukan myöhemmin, kun lapsi kasvaa, niin isän rooli korostuu.
Niin, ehdit ennen minua laittamaan lisäyksen, että kumoamiskanteella voidaan tosiaankin peruuttaa (harvinaista sinänsä).
Toivoisi kyllä ettei Suomessa ihan noin pitkälle mennä kuin jenkkilässä tai ruotsissakaan. Vaikea kysymys. Siis se olisiko esim. hedelmöityshoidoista syntyneellä lapsella oikeus tietää biologinen isänsä ja mahdollisesti vaatia isyyden vahvistamista. Ei nykyään, mutta vireillä olevan lainmuutoksen jälkeen, kuka tietää miten asia tulee olemaan. Voin kuvitella, että spermapankeissa ei enää sen jälkeen ole pahemmin ruuhkaa...
Huoltajuudesta vielä sen verran, että on kyllä käytännössä todella epätodennäköistä, että suomessa mikään oikeusistuin myöntäisi huoltajuutta isälle, jolla ei ole ollut todellista sidettä lapseen. Tapaamisoikeus onkin sitten toinen juttu.
Tilanteessa, jossa lapsen äiti ei ole paras mahdollinen huoltaja lapselle, ei joidenkin maitorauhasten pitäisi painaa paskaakaan. Mutta niinhän se on, että sosiaalitantat on lähtökohtaisesti aina äidin kannalla huoltajuuskiistoissa. Ymmärrettävää siinä mielessä, että työssään joutuvat näkemään niin paljon paskaa, että kai siinä jonkinlainen ennakkokäsitys muodostuu, vaikka ammatillinen objektiivisuus olisi se päälähtökohta lapsen etua ajettaessa.
Miehen rooli on edelleen näinä `tasa-arvon` aikoinakin se perinteinen etäinen maksajan rooli ja äidin roolina sitten se lämmin kotihengetär ja kasvattaja. Vaikka todellisuus olisi kaikkea muuta, niin niiden vanhojen roolimallien ja yleistettyjen ennakkokäsityksien mukaan todellisuutta vielä katsellaan.
Mitä tulee noihin hedelmöityshoitoihin, niin asiahan riippuu siitä, kuinka pitkälle Suomessa mennään `feministien` pillin mukaan lainsäädännössä? Luulisi jonkun rajan tulevan vastaan siinä, kuinka pitkälle yhteiskunnan pitää tukea naista ja tämän biologista mahdollisuutta tulla äidiksi?
Samaa mieltä tuosta huoltajuuskysmyksestä. Onhan toki aina mahdollista, että se isä olsi parempi huoltaja lapselle kuin äiti, mutta se napanuora ratkaisee enemmän. Ääriesimerkkeinä näistä tapauksista tulee mieleeni Kerstin Campoy ja Outi Koski esim.
"Luulisi jonkun rajan tulevan vastaan siinä, kuinka pitkälle yhteiskunnan pitää tukea naista ja tämän biologista mahdollisuutta tulla äidiksi?"
Kysymys ei ole siitä, tuetaanko naisen oikeutta tulla äidiksi, vaan siitä, onko lapsella oikeus tietää ja tuntea biologinen isänsä. Kuvittelepa omalla kohdallasi, että olisit keinohedelmöityksellä saanut alkusi, siittiöt tuntemattomalta luovuttajalta. Haluaisitko itse tietää, kuka on oikea isäsi??
Ei yksiselitteinen asia, kun pitäisi sovittaa yhteen lapsen oikeudet ja toisaalta sperman luovuttajan oikeus anonymiteettiin ( sitä kautta ihmisten mahdollisuudet ylipäätään saada hedelmöityshoitoa).
"Ääriesimerkkeinä näistä tapauksista tulee mieleeni Kerstin Campoy ja Outi Koski esim."
Campoyn ja Kosken tapauksissa suomalainen oikeusistuin ei ottanut mitään kantaa siihen, kumpi on lapsille sopivampi huoltaja, amerikkalainen isä vaiko suomalainen äiti.
Huoltajuus oli jo ratkaistu jenkkilässä. Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palauttaa lapset, kun huoltajuuskysymys kuului amerikkalaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
"Kysymys ei ole siitä, tuetaanko naisen oikeutta tulla äidiksi, vaan siitä, onko lapsella oikeus tietää ja tuntea biologinen isänsä."
Periaatteessa noin, mutta mikäli olet yhtään seurannut keskustelua hedelmöityshoitolaista, niin suurimpana kysymyksenä on ollut yksinäisten naisten ja naisparien oikeus hedelmöityshoitoihin. Ketään ei kiinnosta sen lapsen etu. Mutta koko hedelmöityshoitolaissahan on kyse siitä, että hedelmöityshoidot sallittaisiin yhteiskunnan tuella naisille; yksityisillä klinikoilla naiset saavat hedelmöityshoitoja kyllä miten mielivät ja tätä ollaan ujuttamassa julkisen terveydenhoidon piiriin.
Campoyn ja Kosken tapauksessa kyse ei ollut huoltajuuskysymyksestä vaan lapsikaappauksista. Mielenkiintoista asiassa mielestäni oli, että suomalainen media piilotteli molempia naisia ja näiden lapsia ja mässäili naisten kurjuudella ja maalaili saatanallisia kuvia lasten isistä, jolla kansa sitten herkutteli. Totaalista sosiaalipornoa, jonka ainoana pointtina oli suomalaisen äidin (vaikkakin edesvaastuuttoman alkoholistin, mitä väliä) paremmuus ulkomaiseen isään nähden. Ne roolimallit ja ennakkokäsitykset taas.
Kuka sen määrittelee? Silloin ei taatusti tuntematon isäkään olisi se paras vaihtoehto lapselle. Todennäköisesti paras vaihtoehto olisi tukea äitiä äitiydessään. Auttaa siis yhteiskunnan puolelta.
Jos äiti on ollut enemmän lapsen arjessa kuin isä, päätös siitä että lapset jäävät äidille on jotakuinkin luonnollista. Monenko miehen todellakin tiedät imettäneen lapsensa ja vielä jääneen vanhempainlomalle kunnes lapsi täyttää 3 vuotta? Imettävää isää en ole tavannut, mutta vanhempainvapaan pitäneen isän tiedän. Kuka on pois töistä, kun lapsi sairastaa? Kuka nousee öisin kun lapsi itkee? Kuka hoitaa neuvolakäynnit ja harrastukset? Kuka on paremmin perillä lastensa tavoista?
Siinä niitä kysymyksiä, ja useimpiin on useimmiten vastaus: äiti.
Kyseessä on siis lapsen etu. Ei aikuisten.
En nyt käsitä mitä tekemistä tuolla imettämisellä on keskustelun kannalta? Joo, biologiset syyt toki, mutta lapsen etu ennenkaikkea- jos se imettäjä on sekopää pirinisti vaikka- eli tilanne, jossa se lapsen äiti ei ole paras mahdollinen kasvattaja. Lapsen etu ei ole, että äidin biologisella siteella perustellaan yhtään mitään. Toisekseen, ei se isä välttämättä mikään tuntematon ole- sehän on sen lapsen isä?
Totta, että suurin kysymys (ainakin mediassa) on ollut juuri mainitsemasi yksinäisten naisten ja naisparien oikeus hoitoihin. Mutta sehän ei liittynytkään nyt tähän ketjuun (aiheesta varmaan on keskusteltu tälläkin palstalla). Käsittääkseni kuitenkin siitäkin kysymyskestä, onko lapsella oikeutta tietää biolog. isäänsä, on lainuudistuksen aikana keskusteltu. Sitä en tarkemmin tiedä, mihin se on johtanut.
Olen täsmälleen samaa mieltä, että campoyn ja kosken tapaukset saivat ihan megalomaaniset mittasuhteet suomalaisessa mediassa. Ja kuka taas kärsi eniten? Lapsetpa tietenkin. Vaikea arvata kumman puolella suomalainen media oli, suomalaisen äidin vai amerikkalaisen isän. Tuskinpa saimme lehtijuttujen perusteella täysin objektiivista kuvaa jutuista. Mediakriittisyys kunniaan!
Tuo lapsikaappausasia on siitä mielenkiintoinen, että suomalaiset luonnollisesti haluavat, että ulkomaalaisen isän tai äidin kaappaamat lapset palautetaan aina suomeen, mutta tilanne onkin jollain kumman tavalla ihan toinen, kun suomalainen äiti tai isä kaappaa ulkomailta lapsensa suomeen...
Itse en hankkisi lapsia ulkomaalaisen miehen kanssa, syytä ei varmaankaan ole vaikea päätellä.
"...jos se imettäjä on sekopää pirinisti vaikka- eli tilanne, jossa se lapsen äiti ei ole paras mahdollinen kasvattaja..."
Tässäkin tapauksessa todennäköisesti lähdetään ensin tukemaan äitiä. Jollei onnistu, niin sitten huostaan. Jos isyys on tunnistettu ja tapaamiset olleet niin kuin on pitänytkin ja isä haluaa todellakin lapsen luokseen, niin tuskinpa siinä silloin mitään ongelmia on.
Lähtötilanne oli kuitenkin se, että se isä ON täysin ulkopuolinen. Ja äiti täysin terve.
"Lähtötilanne oli kuitenkin se, että se isä ON täysin ulkopuolinen. Ja äiti täysin terve."
Yleinen käsitys tässä maassa, vaikka ei paikkaansa pitäisikään.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000019296083
Itse näkisin suurimpana syynä vanhemmuuskiistoissa ja lapsiin kohdistuvissa laiminlyönneissä perinteisten suku- ja kyläyhteisöjen katoamisen ja vääristyneesti ihannoidun ydinperhe-mallin vaalimisen, mikä johtaa lasten ulkopuolistumiseen vanhempiinsa ja muihin aikuisiin nähden. Onhan ne tarhan täditkin aikuisia, mutta millä tasolla ja laajuudella he ovat mukana tukemassa lapsen `tasapainoista` kehitystä? Missä määrin heidän ammatillinen vastuunsa tuottaa lapselle turvaa ja luottamusta ihmisiin?
Pohjimmiltaan kysymys hedelmöityslaissa on juuri naisten `oikeudesta` saada biologisia jälkeläisiä. Aikuisen itsekkyys peittoaa syntymättömän lapsen oikeudet, totta kai.
En ole perillä noista koeputkilasten oikeuksista isäänsä nähden- perintöoikeus ainakin lienee rajattu näiden oikeuksien ulkopuolelle? Tosin kukaan miljönääri ei taida vielä olla kuollut, jonka perinnöstä spermapankin tuotos taistelisi oikeudessa. Aika näyttänee senkin.
"13.12.2005
Hallituksen esitys hedelmöityshoitolaiksi annetaan eduskunnalle helmikuussa 2006.
Esitystä hedelmöityshoitolaiksi on valmisteltu siltä pohjalta, että hoitoa saataisiin antaa kaikille naisille. Edellytyksenä olisi, että hoidon antamisen yleiset edellytykset täyttyvät. Hoitoa ei saisi antaa esimerkiksi silloin, jos on ilmeistä että lapselle ei voida turvata tervettä kehitystä.
Yksinäisille naisille ja naispareille annettavan hedelmöityshoidon edellytykseksi ei asetettaisi sitä, että sukusolujen luovuttaja voitaisiin vahvistaa lapsen isäksi.
Hedelmöityshoidon tuloksena syntyneellä lapsella olisi 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää biologinen alkuperänsä."
(lainaus oikeusministeriön nettisivuilta)
Niin siis lakiehdotus on vielä eduskunnassa ja ilmeisesti ehdotus ei tule menemään läpi tuollaisena. Ts. yksinäiset naiset ja naisparit eivät tule saamaan samaa asemaa kuin eri sukupuolta olevat parit. Viimeinen kappale on kuitenkin se mielenkiintoisin. Mikä estää, ettei lapsi sitten nosta täysi-ikäisenä isyyskannetta sitä luovuttajamiestä vastaan ja saa näin kaikki perillisen oikeudet. Sperman luovuttaminen anonyymisti spermapankkiin ei liene tämän jälkeen mahdollista. Aika todellakin tulee näyttämään mihin sotkuun asiat johtaa...
Ei tuu äpäröitä!!