miten voisin hienovaraisesti sanoa lapsuuden ystävälleni, että jotain on vialla koska hän puhuu eräästä asiasta jatkuvasti vieläkin, vaikka tästä jutusta on jo ainakin 5 vuotta. kysymys on ihmissuhdeasiasta, ja hän ei tunnu pääsevän siitä vieläkään eroon. hän on myöntänyt kylläkin sen, että hän puhuu vielä liikaakin kyseisestä asiasta.en itse jaksaisi tätä samaa juttua enää joka kerta kuunnella.olisi"todellakin" mukavaa jos minäkin saisin joskus puheenvuoron, ja jostain muustakin aiheesta voisi keskustella. ystäväni ei oikein ehkä tajua sitä, että olen nämä samat jutut kuullu jo monteen kertaan. miten voisin tavallaan"auttaa"häntä? kun en vain jaksa kuunnella enää..
kuunnella samaa
en jaksa enää
6480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
entä jos ohjaat keskustelun ylitsepääsemisen tärkeyteen ja omista virheistään oppimiseen? aina kun alkaa puhua siitä, ohjaat sen yleiselle tasolla ja alat puhua omista vastaavanlaisista tilanteista vaikka... ei tarvitse kuunnella viittä vuotta samoja virsiä mielestäni.
Yritä puhua silleen sille, että se on vaan elämää, ja ihmissuhteita tulee ja menee, ja että siitähän on viisi vuotta aikaa, hänen pitäisi alkaa jo pääsemään siitä yli, eikä anna sen jarrutella enää itseään. Yritä vaihtaa keskustelun aihetta.
Yleensä sellainen ystävä, joka puhuu vain samoista/omista asioistaan perustaa ystävyytensä sinua kohtaan siihen, että hän "hoidattaa" itseään sinulla.
Minulla oli yksi tällainen ystävä ja kaikin mahdollisin keinoin yritin olla avuksi, yritin kuunnella, viedä tapahtumiin ettei miettisi kotona niitä juttuja jne. mutta edelleen junnasi niissä vanhoissa samoissa jutuissa. Sitten meni puoli vuotta eikä oltu juurikaan yhteyksissä olosuhteiden pakosta. Suurinpiirtein ensimmäinen asia mitä hänellä oli sanottavana oli se elämänkriisi mikä vieläkin vaivasi mieltä.Muiden kavereiden kanssa hän ilmeisesti vietti laatuaikaa, mutta minulle purettiin vain paskaa. Lopulta tästä ihmisestä tuli kiusan kappale, hän mm. ilmoitti kuinka hän oli toisen kaverinsa kanssa sitä mieltä, että jokaisella suru ottaa oman aikansa. (Aikaa oli varmaan saman verran kulunut kuin sinunkin tapauksessasi).Ja tämä johtui siitä, että minä olin kehoittanut ihmistä siirtymään jo eteenpäin, eli lopulta minä sain ne vihat ja paskat niskoilleni ja jouduin lopulta lopettamaan ihmissuhteen. Lopulta tajusin, että tuo ihminen ainoastaan "hoidatti" pahaa oloaan minulla, kaikki muu oli muita ystäviä varten, eli en minä hänelle mikään ystävä koskaan ollutkaan.
Mieti tarkkaan tarvitsetko sellaista ihmissuhdetta jossa uuvutat itsesi loppuun etkä tule kuulluksi. Suhtauduitpa niin tai näin, niin tod.näk. paskaa sataa vielä niskaan eräänä päivänä.
Kuulostaa todella tutulta tuo tekstisi! Tutustuin muutama vuosi sitten yhteen ihmiseen, ja vähitellen meistä tuli ystäviä. Tuo ihminen oli kuitenkin tosi kauan jotenkin hirveän etäinen, ja huomasin ettei hän pahemmin puhunut minulle syvimmistä asioistaan. Silloin ystävyytemme kuitenkin oli vielä vastavuoroista. Hän oli tosi hyvä kuuntelija, ja keskusteltiin monista jutuista ihan yleisellä tasolla.
Mutta nyt on tilanne jotenkin muuttunut. Meistä tuli jossain vaiheessa todella läheisiä. Ystäväni alkoi avautumaan ja puhumaan asioistaan aina vain enemmän. Aluksi se tuntui hyvältä, että muhun luotettiin, ja halusin kuunnella ja auttaa häntä.
Musta oli mukava olla avuksi. Mutta nykyään alkaa hieman rassaamaan, kun tilanne on mennyt siihen, että pelkästään ystäväni puhuu ja puhuu tuntitolkulla, enkä saa sanottua väliin mitään. Mun kuulumisia tuskin muistaa edes kysyä. Ja jos jotain kerronkin saan siihen vain tympääntyneen vastauksen, tai sitten hän keskeyttää juttuni ja vaihtaa taas itseensä ja ongelmiinsa. Nähtävästi mun asiat eivät ole hänen loputtomien kriisiensä tai mielenkiintoisten suhdekuvioiden rinnalla mitään. Kuitenkin jos hän puhuu puhelimessa jonkun toisen kaverinsa kanssa,ollessani paikalla, niin tuota toista ystäväänsä hän kuuntelee enemmän, antaa hänelle neuvoja ja ohjeita, osallistuu keskusteluun jne. Käy hänen kanssaan syömässä, bilettämässä, urheilemassa jne. Mun kanssa lähinnä hän vain haluaa puhua omista asioistaan. Kieltämättä tuntuu aika pahalta, enkä oikein tiedä, missä mennään..
ainakaan vedä turpaan ... niinku mun ex-frendi teki :(
Älä vähättele hänen asioitaan. Sano hänelle, että hän on 5 vuotta puhunut samasta asiasta, ja haluat että hän pääsee sen yli vaikka se on kova paikka, mutta että hänen on aika päästä sen yli, koska hän on tärkeä ihminen ja hyvä ihminen. Älä sano, että kyllä niitä tulee ja menee, koska hänelle tulee enemmän ja enemmän tarve selittää sinulle, jos hän luulee ettet ymmärrä.