Ajattelin vaan, että olenkohan ainoa jolla on tuo saman moinen ongelma. En osaa suhtautua ruokaan millään lailla normaalisti. Tiedän miten pitäisi syödä, mutta jostain syystä en vain siihen pysty.
Ruokailut menee aivan äärirajoilla, joko en syö mitään tai sitten vedän (noin niin kuin kuvaannollisesti) valonkin jääkaapista.
Minua ahdistaa laihat ihmiset, jotka sanovat etteivät muista syödä... MITEN NIIN EIVÄT MUISTA SYÖDÄ?! Mulla pyörii ruoka mielessä aina ja koko ajan!
Olen ihan normaalipainonen mimmi, pituus on 173cm ja paino tais lauantai aamuna olla tasan 66kg.
Pienimmilläni olen painanut 61kg. Silloin tuntui että näytän hyvältä. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa jopa jenkkakahvat! Eli tuon perinteisen 5kiloa kun saisi pois...
Laihduttamisesta ja oikein syömisestä tiedän aivan sairaasti (kaitpa mulla jonkinlainen syömishäiriö on ollut), mutta itse en pysty elämään oppieni mukaan.
Onko siis muita joiden pitäisi ehkä ensimmäiseksi saada pää kuntoon? Mulla varmaan ainakin lähtis terveellinen elämä ja kaikki muukin sitten sujumaan, kun osais suhtautua ruokaan normaalisti, eikä pitäs sitä hirveenä mörkönä! Onko joku tässä kenties jo onnistunut? Kertokaapa!
Ruokailut menee aivan äärirajoilla, joko en syö mitään tai sitten vedän (noin niin kuin kuvaannollisesti) valonkin jääkaapista.
Minua ahdistaa laihat ihmiset, jotka sanovat etteivät muista syödä... MITEN NIIN EIVÄT MUISTA SYÖDÄ?! Mulla pyörii ruoka mielessä aina ja koko ajan!
Olen ihan normaalipainonen mimmi, pituus on 173cm ja paino tais lauantai aamuna olla tasan 66kg.
Pienimmilläni olen painanut 61kg. Silloin tuntui että näytän hyvältä. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa jopa jenkkakahvat! Eli tuon perinteisen 5kiloa kun saisi pois...
Laihduttamisesta ja oikein syömisestä tiedän aivan sairaasti (kaitpa mulla jonkinlainen syömishäiriö on ollut), mutta itse en pysty elämään oppieni mukaan.
Onko siis muita joiden pitäisi ehkä ensimmäiseksi saada pää kuntoon? Mulla varmaan ainakin lähtis terveellinen elämä ja kaikki muukin sitten sujumaan, kun osais suhtautua ruokaan normaalisti, eikä pitäs sitä hirveenä mörkönä! Onko joku tässä kenties jo onnistunut? Kertokaapa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaapa siltä, että syömishäiriösi ei ole vielä oikein parantunut... En tiedä minkä nimistä häiriötä sairastit, mutta tällä hetkellä se kuulostaa BED:ltä. Ahmintaa, ahmintaa ja ahmintaa (ei oksentelua) ja kun harmistus tulee, ei syödäkään vähään aikaan mitään, kunnes tulee taas ihan raivoisa nälkä ja sitten taas ahmintaa, ahmintaa... Oravanpyörä! Sitä se on. Mahtaisiko paikkakunnallasi olla syömishäiriöisten vertaistukiryhmä? Tai oletko käynyt syömishäiriösi takia jollain lääkärillä/psykologilla, menepä sinne uudestaan ja kerro tästä...
... että luepa lihavuus-palstalta kirjoitukseni " Voisitteko hieman valistaa minua...", siinä sain hyviä vastauksia, miksi ruoka jatkuvasti on ihmisten (ainakin joittenkin) mielessä. Ehkä se auttaa sua?
mul on samanmoinen ongelma. paino suurinpirteen sama ku sun ja pituus 172. alimmillaan mun paino on ollu vähän alle 60 ja sillon mullaki oli smmonen olo et nyt tunnen olevani oma itseni.. sen jälkeen paino on sahaillu tossa 65-70 tienoilla ja sillon tällön vähän allekki ja kun ainainen tavote olis se 60 kiloo, se ois mun normaalipaino, mulla ku on ongelmana se et oon aina syömässä jotain suklaan tapasta tai jäätelöö ja muuta sen sellasta..ku yritän laihduttaa ni sillon varmasti jatkuvasti pyörii ruoka mielessä! jos laitan rajat et kuinka paljon saan syyä ja mitä en saa syyä ja mitä saan ni voin olla varma että sillon varsinki syön kahta epäterveellisemmin. odotankin tässä taas semmosta napsahdusta että ymmärrän miten mun oikeesti kuuluis syyä ja ku syön sillä tavalla ni pikku hiljaa alkaa tuntuu et eipä ees hirveesti tee mieli ylimäärästä syyäkkää..oon huomannu sen et jos päivällä on hirveesti tekemistä tai lukee jotain tai muuta ni sillon ei ehi ajatella ruokaa ja saattaa jopa unohtaa syyä tai syömiselle ei jää aikaa..
Mitä ihmettä te valitatte?Tehän ootte normaalipainoisia?Arvatkaas miten sitten ruoka alkaa mietityttää kun ylipainoa on 30 kg.Miettikää sitä...
... että ruoka pyörii mielessä, siis ihan koko ajan! On se iso ongelma, oli sitten ali-, yli- tai normaalipainoinen.
Oma painoindeksini on 25, minulla on jonkin verran lihaksia enkä ole pullukan näköinen, mutta silti mietin ihan koko ajan, mitä suuhuni laitan ja kauhean tarkkaan lasken paljonko kaloreita tulee päivän mittaan syötyä. Kyllä se vähän elämää häiritsee.
niin en väitä että olisin ylipainoinen tai lihavakaan, mutta koska tiedän että oikeasti olisin 60 jos ei koko ajan olis ruoka ja kaikki suklaa ym mielessä. vasta kun syön niiku normaali ihminen tai niiku normaalin ihmisen pitäs syyä voin olla tyytyväinen oli painoni sitten 50 tai 150 kiloo..tiiän että sillon ku joku valittaa jostain asiasta mistä ite ois tosi tyytyväinen tuntuu tosi hömöltä. mutta toisaalta oon huomannu ettei ihminen oo mihinkää tyytyväinen. paino se sitte 150 tai 60 kiloo aina se valittaa et on liian lihava. sitäpaitsi itseasiassa tää on tämmöstä ärsyttävää akkojen lässytystä mistä haluisin päästä eroon mutta aina ku kattoo peilii ja yrittää keksii jotain kivaa vaatetusta päälle tulee vastaan vatsamakkarat ja iso prse...
Eli taas olin kaksi päivää tosi hyvin "pienellä" ruoalla ja tänään vedin taas pussillisen irttareita ja reilusti leipää. Eikä se mulle karkki tai sipsit mikään ongelma ole. Syön hullun lailla leipää, jogurttia jne. Kahdeksan palaa leipää menee yhdellä istumalla, siis peräjälkeen, ja helposti. Siis ihan liikaa... Repikää siitä. Välillä tulee taas pakkomielle tehdä lettuja hirveä läjä ja ne kiskoa alta aika istuman. Sen jälkeen on huono olo ja hirvee morkkis. Tai jos ostat jonkun keksipaketin se täytyy syödä kerralla tyhjäks ja sitten paperit pitää hävittää ettei muut nää sitä että oot vetäny kahen viikon annoksen keksejä kerralla... Ja tää kaikki tapahtuu sitten sinä yhten päivänä, kun syöppökohtaus tulee... Sitten saattaa mennä taas pari päivää ettei mitään...
Olen minäkin joskus painanut 76kg, eli ollut oikeasti vähän ylipainoin. Ei sekään mitään kivaa ollut mutta sillon en ymmärtänyt/tiennyt terveellisistä elämän tavoista yhtään mitään. Oli tottakai ahdistavaa olla lihava, mutta ahdistavampaa on, kun et voi ajatella mitään muuta, kuin ruokaa. Tuntuu että oisit henkisesti koko ajan dieetillä, eli koko ajan on muka älytön nälkä ja pyörii ruoka aina vaan mielessä...
Ongelmansa kullakin...
Vilkaisemaan vaikka ihan muuten vain...
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=335
http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_mielenterveys&jutunid=6530
Lisäksi suosittelen lukemaan kirjat Irene Kristeri - Tunteet ja syöminen, sekä Bitten Jonsson - Sokeripommi.